Lasten parissa työskentelevät paljastavat ammatistaan sen, mitä eivät kehtaa sanoa ääneen: ”Tekisi mieleni sanoa niille suorat sanat” - Perhe - Ilta-Sanomat

Lasten parissa työskentelevät paljastavat ammatistaan sen, mitä eivät kehtaa sanoa ääneen: ”Tekisi mieleni sanoa niille suorat sanat”

Vauva.fi-sivustolla käydään keskustelua ammatillisista aiheista, joita ei kehtaa ääneen sanoa.

Vauva.fi-sivustolla käydään keskustelua ammatillisista salaisuuksista, joita ei kehtaa sanoa ääneen. Kommenttien vaihtoon osallistui myös moni lasten kanssa työskentelevä.­

26.1. 18:50

Tulisipa päivä, jolloin saisi sanoa ilkeälle työkaverille suorat sanat, olla piikikäs mieluummin kuin kiltti ja lähteä palaamatta koskaan takaisin.

Vaan ei. Useimmat meistä käyvät vuodesta toiseen töissä rahan takia.

Yleisen viihtyvyyden takia onkin hyvä, että aivan jokaista tunteenpurkaustaan ei sano töissä ääneen.

Mutta keskustelupalstalla annetaan palaa. Vauva.fi-sivustolla käydään aktiivista mielipiteenvaihtoa aiheesta: mitä rehellistä työhösi liittyvää mielipidettä et voi sanoa ääneen?

Keskusteluun ovat osallistuneet myös lukuisat lasten kanssa töitä tekevät.

Poimimme keskustelusta parhaimmat palat. Alakoulun opettajat, lastentarhan opettajat, rehtori ja lastenhoitaja avaavat sanallisen arkkunsa.

”Saan silti positiivista palautetta”

”Inhoan selittää samoja asioita monta kertaa”, kertoo päiväkodissa työskentelevä.­

Päiväkodissa töissä oleva henkilö kertoo häpeilemättä, ettei kestä työtään.

– Inhoan lasten kanssa työskentelyä. Inhoan selittää samoja asioita monta kertaa, en pidä tiimityöstä.

Kädettömät vanhemmat huvittavat.

Saan silti positiivista palautetta ja olen pidetty työyhteisössäni ja lasten keskuudessa.

Työn ainoat plussat: päivätyö ja työpaikka viiden minuutin päässä kotoa.

Vanhempia voi syyttää

Luokanopettajaksi itsensä esittelevä on sitä mieltä, että monet lasten ongelmista liittyvät vanhempiin.

– Monet käytösongelmat korjaantuisivat hyvällä kasvatuksella. Ei kaikki, mutta suurin osa.

”Suuri osa vanhemmista kujalla”

Kasvatusalalla olevalla on vanhemmille napakka viesti.

– Pelottavan suuri osa vanhemmista on ihan kujalla lastensa kanssa. Näitä sitten tulee työssä vastaan enemmän ja enemmän.

Päiväkodeissa palaveerataan liikaa

Päiväkodissa työskentelevä on sitä mieltä, että päiväkodeissa pidetään jatkuvasti turhia koulutuksia ja palavereja.

– Lapset ovat kuitenkin siellä keskiössä, mutta varsinkin varhaiskasvatuksen opet juoksevat palaverista ja koulutuksesta toiseen.

Lapset ovat keskiössä, mutta ammattilaisten aika kuluu palavereissa, kritisoi yksi.­

”Tekisi mieleni sanoa niille suorat sanat”

Keskusteluun ottaa osaa myös yläkoulun aineenopettaja, jota laiskat ja ärsyttävät teinit ottavat suunnattomasti päähän.

– Tekisi mieleni sanoa niille suorat sanat monta kertaa viikossa, mutta en pysty, kun saisin fudut, enkä saisi töitä enää keski-ikäisenä mistään.

”Haastavat vanhemmat kuormittavat enemmän kuin lapset”

Monet keskusteluun osallistuneet opettajat tuntuivat olevan uupuneita työhönsä. Muun muassa näin ammattia kommentoitiin.

– Olen opettaja, ja työ vie minulta toisinaan elämänilon. Osalla vanhemmista on mielenterveysongelmia, huumeongelmia, riitoja parisuhteessa ja ties mitä – ja niitä on joskus mukava purkaa opettajaan. Joillekin vanhemmille opettaja on lähtökohtaisesti vihollinen.

– Haastavat vanhemmat kuormittavat opettajaa enemmän kuin lapset. Työ saa minut toisinaan tuntemaan itseni arvottomaksi. Onneksi on vastapainona oma lämmin perhe.

”Ahdistaa niin, että oksettaa”

Toinen opettaja kertoo, että ”työ opettajana on viemässä mielenterveyden”.

– Työpäivän jälkeen menen suoraan sänkyyn ja nukun. Joskus saatan nukkua yöhön asti, sitten teen jotain hetken, esimerkiksi syön ja menen takaisin nukkumaan. Pahimpina päivinä ahdistaa niin, että oksettaa. Vaihtaisin alaa, mutta ikää alkaa olla, eikä minulla ole koulutusta muulle alalle.

Joidenkin työpäivien jälkeen tunnen valtavaa itseinhoa ja tyhjyyttä. Yritän nyt vain selvitä. Ei tässä juuri muutakaan voi.

Kaikki sympatiani kollegoille.

”Vihaan tätä kyynistävää alaa”

Tämä luokanopettaja antaa palaa kunnolla.

– Vihaan tätä kyynistävää alaa, jossa aikaa opettamiseen ei ole. Kaikki läpeensä sekaisin olevat häiriköt kipataan isoihin luokkiin. Mitään ei saa vaatia, kaikki on nykylapsille tylsää ja vaikeaa, moni ihan normaali asia on ylivoimaista. Entisajan tavallinen lapsi loistaa nykyluokassa tähtenä, innokkaana, lapsekkaana, uteliaana ja oppimishaluisena. Kunnes oman onnensa nojaan jäätyään parissa vuodessa hiipuvat. Ei heitä ehdi huomioida, kun aika menee näiden pulpetteja paiskovien ja lattialla konttaavien paimentamiseen.

Oma usko tulevaisuuteen on aika nollissa, kun näkee näitä tulevaisuudentoivoja. Vanhemmat eivät tajua mitään, ovat aivan lastensa vedätettävissä ja poikkiteloin, kun jotain negatiivista palautetta joku kehtaa mussukasta antaa. Kaikki resurssit palaa näihin häiriköihin, ja vanhemmat vielä kehtaavat valittaa.

Kaikki eivät sovi alalle

Keskusteluun ottaa osaa myös peruskoulun rehtoriksi esittäytyvä, jonka mielestä ihmiset ovat menettäneet maalaisjärkensä ja suhteellisuudentajunsa.

– "Jani-Petteri kadotti reppunsa koulupäivän aikana. Se on varmasti varastettu." "Ninni-Jasminelle ei saa antaa jälki-istuntoa, koska hän on erityisherkkä." Yhtä ei saa kutsua tytöksi, ei liioin pojaksi, koska se ei sovi hänen identiteettiinsä”, rehtori kuvailee.

Osa työntekijöistä ei todellakaan sovi alalle, on pitkiä sairauslomia, eikä heistä eroon pääse.

Peruskoulun rehtorin mielestä ihmiset ovat menettäneet maalaisjärkensä ja suhteellisuudentajunsa.­

”Törkeät säästöt ovat syöneet alan vetovoimaa”

Varhaiskasvatuksen opettaja kritisoi koulutuskenttää laaja-alaisesti.

– Koko koulutuksen kenttä on täynnä uusia innovaatioita, kuten syväoppiminen ja digilisaatiota. Ne ovat vain sumuverho sille, että törkeät säästöt ja leikkauspolitiikka ovat syöneet alan vetovoimaa, työntekijöiden jaksamisen ja lasten hyvinvoinnin sekä oppimisen. Pennoset heitellään uudistuksiin, joilla paikkaillaan peiton pikkureikiä.

”Äänihuulet joutuvat koville”

Eräs peruskoulun opettaja kuvailee entistä työtään kamalaksi.

– Olin vuoden verran tuntiopettajana ja riitti! Meluamista ja äänihuulet joutuvat koville. Sunnuntaisin oli kamala ahdistus päällä. Ja palkka on stressiin nähden surkea. Tein opettajan työn jälkeen rahan takia rappukäytäväsiivoustyötä. Uskokaa, oli mannaa opetustyön jälkeen.

”En laittaisi omia lapsiani”

Päiväkodissa töissä oleva kuvaa päiväkotia vain lasten säilömispaikaksi.

–  En ikinä laittaisi omia lapsiani - sitten jos joskus sellaisia hankin - päiväkotiin. Veisin paljon mieluummin kerhoihin ja puistoihin. Vasta eskariin sitten.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?