Heli päätti antaa poikansa sijoitukseen, kun lapsiperheen arki muuttui mahdottomaksi – ”Tämä oli meille ainoa oikea ratkaisu” - Perhe - Ilta-Sanomat

Heli päätti antaa poikansa sijoitukseen, kun lapsiperheen arki muuttui mahdottomaksi – ”Tämä oli meille ainoa oikea ratkaisu”

Oman lapsen vieminen lastensuojeluyksikköön oli vaikeaa. Se kuitenkin pelasti perheen, Heli sanoo.

10.1. 10:01

Kun keskisuomalaisen Helin poika oli 13-vuotias, perhe teki raskaan päätöksen: poika sijoitettiin lastensuojelulaitokseen, sillä kenelläkään ei ollut hyvä olla kotona.

Päätös pelasti perheen. Siksi Heli haluaa nyt kertoa tarinansa.

Päiväkodista tuli huolestuttavia tietoja

Ensimmäisen kerran Helin pojan ongelmat huomattiin, kun tämä aloitti päiväkodin.

Heli oli kyllä tajunnut, että lapsi oli vilkas ja vaati jatkuvaa ohjausta ja aikuisen läsnäoloa, mutta ajatteli sen helpottavan lapsen varttuessa.

Päiväkodista kuitenkin kerrottiin, että lapsen oli vaikea noudattaa ohjeita. Kun muut pukivat ulos, Helin poika riisui omat ja muiden vaatteet.

Myös neuvolassa huolestuttiin, kun lapsi ei puhunut vielä 3-vuotiaana. 6-vuotiaana poika sai adhd-diagnoosin. Yläkoulussa diagnooseihin lisättiin autisminkirjon piirteet ja kielellinen erityisvaikeus.

Keskittyminen oli aikoinaan ollut vaikeaa myös Helille itselleen. Vaikka hänellä oli koulussa haasteita, niihin ei kiinnitetty huomiota, sillä Heli ei häirinnyt muita. Myöhemmin hän sai add-diagnoosin

 Tajusin, etteivät asiat voi jatkua ennallaan, kun vanhempi lapseni sanoi, ettei voi enää asua kotona.

Koulun poika aloitti erityisryhmässä. Koulunkäynti ja suhteet muihin lapsiin olivat kuitenkin vaikeita. Poika kiusasi muita ja tuli myös itse kiusatuksi. Illat kuluivat selvitellessä päivän aikana tapahtuneita tappeluita.

Kotona arki oli raskasta ja riidat pari vuotta vanhemman siskon kanssa raadollisia. Pahimmillaan veli juoksi siskonsa perässä puukon kanssa, Heli kertoo. Poika uhkasi usein myös satuttaa itseään.

Perhe haki apua perheneuvolasta, mutta koki, ettei tilannetta ymmärretty – neuvoiksi kun tarjottiin kymmeneen laskemista ja syvään hengittämistä.

– Vaikka arki oli raskasta, poikamme on todella herkkä ja herttainen ja osaa näyttää kaikki tunteensa, Heli sanoo.

Perhe ei jaksa

Lopulta lapsen käytös alkoi vaikuttaa koko perheeseen. Heli sai paniikkikohtauksia, ja aiemmin koulussa menestynyt sisko ei jaksanut enää keskittyä. Kotona veli oli koko ajan siskonsa kimpussa.

– Tajusin, etteivät asiat voi jatkua ennallaan, kun vanhempi lapseni sanoi minulle, ettei voi enää asua kotona. Soitin kriisikeskukseen ja sanoin, etten jaksa ilman ulkopuolista apua.

Kriisikeskuksen avulla asiat alkoivat edetä, ja lapselle järjestyi sijoituspaikka. Heliltä kysyttiin, haetaanko poika heti vai pärjääkö perhe seuraavaan päivään. Viimein joku tuntui ottavan perheen hädän tosissaan.

Oman lapsen vieminen lastensuojeluyksikköön oli vaikeaa. Pojan mielikuvissa paikka tuntui pelottavalta.

Sijoituspaikka osoittautui kuitenkin hyväksi, ja myös lapsi viihtyi siellä. Lastensuojeluyksikön työntekijät tosin ihmettelivät Helille, miten perhe oli pärjännyt pojan kanssa kotona.

 13 vuotta piti vain pärjätä. Kun tuli täydellinen hiljaisuus, kroppani ja mieleni antoivat periksi.

Väsymys purkautui

Sijoituksen alettua Heliin iski totaalinen väsymys. Ensimmäiset kolme kuukautta hän oli sairaslomalla.

– 13 vuotta piti vain pärjätä. Kun sitten tuli täydellinen hiljaisuus, kroppani ja mieleni antoivat periksi.

Helille oli selvää, ettei hän voinut enää jatkaa entistä työtään. Hän oli aiemmin kouluttautunut hierojaksi ja päätti nyt perustaa oman yrityksen. Toiveena oli auttaa muita uupuneita.

Omaa pahaa oloaan hän purki paperille. Syntyi kaksi runokirjaa.

 Toivoisin myös muiden hakevan tarvittaessa apua perheelleen. Omaa tilannettaan ei kannata verrata muihin.

Pojan sijoitus kesti lopulta kolme vuotta. Sinä aikana poika kasvoi, ja Heli sai voimansa takaisin.

– Kun hän palasi kotiin, suhteemme palautui normaaliksi äidin ja lapsen suhteeksi.

Heli sanoo nyt, että pojan antaminen sijoitukseen oli ainoa vaihtoehto.

Nyt perheellä menee hyvin. Välillä teini-ikäisen pojan elämässä on haasteita, mutta tulevaisuus näyttää jo valoisalta.

Sisarusten välit ovat palautuneet normaaleiksi, ja poika on saanut juuri mieluisan opiskelupaikan.

Suurena apuna on ollut siskon poikaystävä, joka on auttanut parantamaan sisarusten välejä kunnioittamalla tyttöystävänsä veljeä ja olemalla tälle reilu ja ystävällinen.

– Olemme todella kiitollisia saamastamme avusta. Toivoisin myös muiden hakevan tarvittaessa apua perheelleen. Omaa tilannettaan ei kannata verrata muihin, sillä jokaisella on omat taakkansa ja yksilölliset voimavaransa, Heli sanoo.

Heli kokee, että myös läheiset ovat suhtautuneet lapsen sijoitukseen hyvin – he ehtivät nähdä, miten vaikeaa perheellä oli.

– Tämä oli meille ainoa oikea ratkaisu.

Helin poika on lukenut artikkelin ja hyväksynyt, että hänen kokemuksestaan kerrotaan.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?