Suomalaisperhe asui Piilaaksossa neljä vuotta – äiti Annuska kertoo, mikä täysin tavallinen suomalainen tapa sai amerikkalaiset kauhistumaan - Perhe - Ilta-Sanomat

Suomalaisperhe asui Piilaaksossa neljä vuotta – äiti Annuska kertoo, mikä täysin tavallinen suomalainen tapa sai amerikkalaiset kauhistumaan

Helsinkiläinen Annuska Dal Maso muutti miehensä työn perässä Piilaaksoon ja sai huomata, että amerikkalaisten käsitys rahasta ja lastenkasvatuksesta poikkeaa suomalaisesta tyylistä paljon.

Annuska Dal Maso asui miehensä ja kahden lapsensa kanssa Yhdysvaltojen Piilaaksossa. Ulkomaanvuodet näyttivät suomalaisen yhteiskunnan vahvuudet.­

5.1. 16:05

”Siinä missä meitä pidetään täällä Suomessa helikopterivanhempina, Piilaaksossa olimme muiden mielestä hulttioita.”

Näin muistelee asuinvuosiaan Yhdysvaltojen Piilaaksossa suomalainen Annuska Dal Maso. Kulttuuri- ja viestintäalan ammattilaisen vei uuteen maahan miehen työ teknologia-alalla.

Annuska Dal Maso keskittyi Piilaaksossa kahden kouluikäisen lapsensa hoitamiseen. Suomeen palattuaan hän palasi työelämään, mikä oli Dal Masolle tärkeää.­

Neljän ulkomaanvuoden aikana Dal Maso keskittyi silloin kahden alle kouluikäisen lapsensa hoitamiseen. Perheelle oli alusta asti selvää, että Suomeen tultaisiin takaisin viimeistään sitten, kun perheen esikoinen aloittaisi koulun.

Elämä Yhdysvalloissa osoitti sen, että osa maahan kytketyistä negatiivisista stereotypioista pitää paikkansa ainakin Piilaaksossa, mutta ajanjaksosta jäi Suomi-arkeen paljon positiivisia voimavaroja.

Lapsi ei voinut kulkea yksin missään

Turvattomuus.

Se on ensimmäinen sana, joka piirtyy mieleen, kun Dal Maso kertoo elämästä Piilaaksossa.

Yksin lapsia ei voinut päästää minnekään.

Arkisen elämän rutiineihin kuuluivat muun muassa lasten jatkuvat kuskaamiset paikasta toiseen sekä koulussa täysin tavanomaisiksi muodostuneet harjoitukset kouluampumisten varalta.

– Ne olivat sitä tasoa, että mietittiin, mihin komeroon voi mennä piiloon ja missä ovat jemmatikkarit, joita lapset voivat syödä, jotta he olisivat vaaran aikana hiljaa, Dal Maso kuvailee.

Piilaaksosta tuli perheen lapsille koti, jota he ikävöivät yhä.­

Turvattomuuden ilmapiiri heijastui myös vapaa-aikaan.

Kun Dal Maso kulki leikkipuistossa pyörällä polkevan lapsensa perässä, paikalliset pitivät suomalaisäitiä hulttiona. Sikäläisten tapojen mukaan vanhemman olisi pitänyt kulkea aidatussa puistossa lapsensa vieressä, ei 50 metrin päässä, kuten suomalainen teki.

Jotkut pitivät epäilyttävänä myös sitä, että Dal Maso kuljetti lapsiaan paikasta paikkaan aivan tavallisella perheautolla. Parempi valinta olisi ollut citymaasturi.

– Valintani antoi aihetta silmien pyörittelyyn. Se oli kummallista statussymboliikkaa, josta en todellakaan välittänyt.

Päiväkodissa piti tehdä vuoroja

Rahan valta tulikin Amerikassa tutuksi.

Esimerkiksi koulun taso ja muun kuin perusopetuksen laajuus riippui alueen vanhempien varallisuudesta eli siitä, kuinka paljon vanhemmilla oli varaa lahjoittaa koululle rahaa.

Jopa hyvin toimeentuleva suomalaisperhe joutui laittamaan toisen lapsistaan päiväkotiin, jossa vanhemmilta edellytettiin työvuorojen tekemistä.

– Aika sai ymmärtämään, mihin kaikkeen verorahamme Suomessa menevät, Dal Maso huomauttaa.

Tasa-arvon kannalta huomattavaa oli se, että ilmaiset työvuorot lankesivat yleensä perheen äidin tehtäväksi.

Päiväkodissa edellytettiin työvuorojen tekemistä.­

Perheissä, joissa kummatkin vanhemmista kävivät töissä, saatettiin sopia erityisjärjestelyistä, kuten kompensaatiorahasta.

Valokuvausta ja kasvatustieteitä opiskelleelle Annuska Dal Masolle vuorot kuvataiteen, lasten kaitsemisen ja jopa pyykkäyksen parissa olivat mieluisia, mutta kritiikittä Dal Maso ei systeemiä niellyt.

– Koska vanhemmat olivat koko ajan paikalla, he saivat vaikuttaa mielestäni liikaa siihen, miten opettaja työnsä tekee. Toisaalta nyt Suomessa tuntuu siltä, etteivät vanhemmat saa riittävästi osallistua lastensa koulunkäyntiin. Piilaaksossa pienimmästäkin asiasta laitettiin kotiin viesti.

Valokuvausta ja kasvatustieteitä opiskelleelle Annuska Dal Masolle vuorot kuvataiteen, lasten kaitsemisen ja jopa pyykkäyksen parissa olivat mieluisia, mutta kritiikittä Dal Maso ei systeemiä niellyt.­

Dal Maso kokee, että Piilaakso on eräänlainen kupla, jossa aivan kaikki pohjautuu rahaan.

Hyvän terveysvakuutuksen hankkiminen oli vaikeaa etenkin heikolla toimeentulolla.

Stressaaminen terveysvakuutuksista vaikutti myös Dal Mason perheen elämään. Esimerkiksi tapaturman sattuessa ei aina voinut olla varma, korvaako vakuutus.

– Se loi taustalle epävarmuutta. Siedimme sitä, koska tiesimme, että tämä on väliaikaista. Emme kuitenkaan halunneet, että Piilaaksosta tulisi loppuelämän koti.

Nämä asiat voisi tuoda Amerikasta Suomeen

Vaikka Piilaakso oli suomalaisperheen henkilökohtaisen kokemuksen mukaan Suomea huonompi paikka kasvattaa lapsi, oli se kuitenkin rakas paikka, jota ikävöivät sekä vanhemmat että lapset.

– Meidän lapsemme ovat saaneet luvan ikävöidä Kalifornian ystäviä ja kotia. Ikävä helpottui, kun kerroimme, että he voivat lähteä Amerikkaan joskus uudestaan, vaikkapa vaihto-oppilaiksi.

Lapset ikävöivät etenkin Amerikan kodin pihaa.­

Amerikan vuodet ovat jättäneet myös siinä mielessä jälkensä lasten elämään, että he käyvät myös Suomessa englanninkielistä päiväkotia ja koulua. Osa amerikkalaisista tavoista, kuten kohtelias tervehtiminen, on jäänyt pikkuisten selkärankaan.

Aina tervehdykseen ei tosin, suomalaiseen tapaan, vastata.

– Tätä tapahtuu vaikkapa kaupoissa, joissa myyjä tuskin tervehtii vanhempiakaan, Dal Maso ihmettelee.

Suomessa on parasta turvallisuus.­

Ripauksen amerikkalaistunut perhe kaipaisikin suomalaisilta lisää positiivisuutta arkeen.

Toisen asun tai vaikkapa lastenkasvatustaitojen kehuminen on sitä nostatusta, jota me kaikki kaipaamme. On psykologinen fakta, että ihmiset iästä riippumatta haluavat tulla nähdyiksi.

– Suomalaiset saattavat ohittaa lapsen kokonaan ja puhua suoraan vanhemmalle. Kaikella rakkaudella suomalaisia kohtaan, mutta me emme puhu lapsille kauhean ystävällisesti.

Tämä on Suomessa parasta

Suomessa perhe on asunut nyt liki vuoden verran.

Uusi arki on merkinnyt äidin paluuta töihin. Samalla yhteiskunta on ottanut koppia siitä vastuusta, mitä kasvattajilta Amerikassa kaikkine yksityiskohtineen vaadittiin.

Perhe on palannut kotiin, Helsinkiin.­

Helsingissä asuva perhe nauttii nyt täysillä etenkin siitä, että jatkuva turvattomuuden ilmapiiri on poissa.

– Vanhin lapsistamme on nyt ekaluokkalainen. Jos hän haluaa, hän saa kulkea osan koulumatkastaan yksin. Tätä ei olisi voinut Amerikassa tehdä.

Oletko sinä muuttanut ulkomailta takaisin Suomeen? Miten olet sopeutunut muutokseen, mitä kaipaat ja mistä olet iloisesti päässyt eroon? Kerro tarinasi: maarit.rasi@iltasanomat.fi.

Annuskan muistilista ulkomaille muuttajalle:

1. Lähde, jos yhtään tekee mieli. Ulkomailla asuminen antaa valtavasti.

2. Anna itsellesi aikaa sopeutua. Ensimmäiset puoli vuotta ovat vaikeimmat.

3. Kun tulet takaisin, anna itsellesi ja lapsillesi lupa ikävöidä. Lapset eivät sopeudu muutoksiin hetkessä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?