Henrica asuu seitsemän aikuisen ja viiden lapsen kanssa Vantaalla – 300-neliöinen talo ja aina apua siivoukseen ja lastenhoitoon - Perhe - Ilta-Sanomat

Henrica asuu seitsemän aikuisen ja viiden lapsen kanssa Vantaalla – 300-neliöinen talo ja aina apua siivoukseen ja lastenhoitoon

Henrica Fagerlund erosi, koska koki parisuhteessaan yksinäisyyttä. Ratkaisuksi hän keksi perhekommuunin, jossa asuu tällä hetkellä kahdeksan vanhempaa ja viisi lasta.

Joitakin vuosia sitten Henrica Fagerlund (oikealla esiintymisasussa) erosi. Yksiössä asuminen ei houkuttanut, joten Fagerlund perusti lapsiperhekommuunin. Siellä asuu nyt kahdeksan aikuista ja viisi lasta.­

21.12.2020 16:05

Yksinäisyys.

Se oli tunne, josta Helsingissä asunut Henrica Fagerlund kärsi, vaikka oli parisuhteessa. Yhteinen lapsikin oli, mutta kun ongelmia ei saatu ratkaistua, oli tehtävä vaikea ratkaisu.

Muusikkona ja esiintyvänä taiteilijana työskentelevä Fagerlund erosi puolisostaan ja päätti muuttaa omilleen.

Ajatus asumisesta yksiössä ei kuitenkaan tuntunut hyvältä, eihän se olisi ratkaissut alkuperäistä ongelmaa laisinkaan.

Syntyi idea perhekommuunista, jonne muut samankaltaisessa elämäntilanteessa olevat voisivat tulla asumaan ja elämään.

Lapsiperhekommuunissa asuu vanhempia ja lapsia.­

Nykyään Fagerlund elää 300-neliöisessä talossa Vantaalla 10-vuotiaan lapsensa kanssa. Fagerlundin vuokraamassa omakotitalossa asuu myös sairaanhoitajaopiskelija, bussikuski-astrologi, näyttelijä, pikaruokaravintolatyöntekijä, tankotanssija, hieroja sekä metallialan töitä tekevän muusikko-valokuvaaja. He kaikki ovat Fagerlundin vuokralaisia, ja osalla vuokralaisista on lapsia.

– Oman lapseni lisäksi talossa asuu 2-vuotias, 7-vuotias, 9-vuotias ja 10-vuotias lapsi. Heistä on seuraa toisilleen.

Fagerlundin perhekommuuni on ollut olemassa nyt viitisen vuotta.

Tuona aikana vuokralaiset ovat vaihtuneet, ja ongelmiakin on ollut, mutta yksi ajatus on vain vahvistunut.

– Kyllä tämä on loppuelämän ratkaisu. Kommuuniasuminen on minun juttuni, Henrica Fagerlund sanoo.

Poriksessa asuu kahdeksan aikuista ja viisi lasta. Kuvassa Lumi ja Pekka.­

Viime aikoina ajatukset kommuunielämän arvosta ovat vain vahvistuneet. Korona-aikana kenenkään ei ole tarvinnut eristäytyä pieneen asuntoon yksin, vaan harmeja on voinut jakaa keskenään.

– Mitä vaikeampia aikoja ihmisillä on, sitä tärkeämpää on, että on yhteisö, johon voi tukeutua. Kaikille sen ei tarvitse tarkoittaa asuinkumppaneita, mutta joka tapauksessa ihmiset tarvitsevat toisiaan, Fagerlund muistuttaa.

Imurointivuoroa ei halunnut kukaan

Käytännössä vantaalaisen perhekommuunin arki sujuu kuin missä tahansa perheessä. Tärkeintä on maksaa vuokra ajallaan.

Poris-nimisessä perhekommuunissa asuminen maksaa asukkaalle keskimäärin 500 euroa kuukaudessa. Tosin aivan pikkuruinenkin, Harry Potteriksi nimetty huone talosta löytyy, ja sen vuokra on paljon vähemmän, vain 120 euroa kuussa.

Koti ei ole sekainen opiskelijakommuuni vaan erittäin viihtyisä.­

Yksinäisyyteen on täysi oikein vetäytyä, mikäli haluaa. Kotityöt on jaettu sen mukaan, mikä tuntuu kenestäkin mieluisalta.

– Vähän yllättäen tämä on merkinnyt sitä, että vessan siivoajia on ilmoittautunut useampia, mutta olohuoneen imurointivuoroa ei olisi halunnut kukaan. Työt on kuitenkin saatu jaettua. Minä olen ottanut keittiön kontolleni, Fagerlund kertoo.

Perhekommuunissa asuu tietenkin myös lapsia. Kuvassa Miki ja Vilho.­

Vantaalaisen omakotitalon vuokraaminen toisilleen entuudestaan tuntemattomien kommuuniasukkaiden käyttöön on ollut myös vuokranantajan mieleen. Hän joustaa tarvittaessa, jos asukkaat muuttavat yllättäen ja tarvitaan joustoa vaikkapa vuokranmaksussa.

Äkkirakastumiset ovat toistaiseksi olleet kommuunin yhtenäisyydelle suurin uhka. Monet ovat lähteneet, kun uusi kumppani on tullut kuvioihin. Jotkut ovat jatkaneet elämäänsä muualla muista syistä.

Kun yksi lähtee, tilalle tulee uusi. Uuteen ihmiseen tutustuminen on aina kiinnostavaa. Kuvassa Aurelia ja Nama-kissa.­

Surua eroamiset eivät ole aiheuttaneet, sillä ovet paukkuen ei ole vielä tarvinnut erota.

– Kun joku muuttaa pois, siinä ei ole dramatiikkaa. Siinä on hetki uutuudenviehätystä, kun uusi ihminen muuttaa tilalle.

Tästä piirteestä erottaa kommuuniin sopivan

Fagerlund myöntää, että hänen psykologinen silmänsä on kommuuniasumisen myötä kehittynyt hurjasti.

Ihmisenä kasvaminen on ollut kommuunissa asuessa välttämätöntä, sillä ristiriidoilta ei voi välttyä, kun asukkaita on useita.

Henrica Fagerlund vastaa vuokranantajalle vuokranmaksusta, joten häneltä vaaditaan tietynlaista säntillisyyttä.

Lapsiperhekommuuniin soveltuu ihmistyyppi, joka osaa miettiä, mitä voisi yhteisölle antaa.­

Ruoskamaisen kova kuri ei kuitenkaan ole oikea tapa paimentaa ihmisiä.

– Puhun yleensä sillä tavalla, että miten saisimme asiat jatkossa toimimaan, en syyllistäen. Auttaa myös, kun ottaa asiat puheeksi heti, kun ongelma ilmenee. Ei ole hyvä odottaa viimeiseen asti ja räjähtää.

Harjaantuneen psykologisen silmänsä avulla Fagerlund on alkanut erottaa vuokralaishakutilanteissa ne, jotka eivät yhteisasumiseen sovellu.

– On ihmisryhmä, joka haluaa hyötyä toisista ihmisistä. Kommuuniin soveltuu paremmin ihminen, joka miettii, mitä voisi antaa yhteisölle. Olen jo oppinut valitsemaan kommuuniin tällaisia tyyppejä. Silloin on helppoa uskoa ihmisiin.

Yksi taito erittäin tärkeä

Kenties isoin ilo kommuuniasumisessa on ollut se, että lapsille on aina seuraa.

Parhaimmillaan lapsiperhe-elämä kommuunissa on tällaista: jos vanhemmalle tulee kiire kauppaan, joku muista aikuisista voi pitää omaa lasta silmällä. Ja mikäli lapsi kaipaa leikkiseuraa, sitä on tarjolla viereisessä huoneessa.

Toki kompastuskiviäkin on.

– Ongelmatilanteet ovat liittyneet siihen, että vanhempi ei ole ottanut riittävän paljon vastuuta lapsestaan, eikä esimerkiksi kysy, onko ok jättää lapsi muiden hoidettavaksi. Mutta näistäkin tilanteista on selvitty keskustelemalla.

Avoin keskusteluyhteys, joustavuus ja muiden auttaminen vievät kommuuniasumisessa siis pitkälle.

On myös yksi piirre, joka on kommuuniasujalle korvaamaton etu.

– Se, että osaa luoda positiivista ilmapiiriä, on tärkeää. Se ei saa jäädä yhden ihmisen harteille. Pitää ottaa vastuu omista tunteenpurkukeinoistaan. Jos on huono päivä, on tärkeää, ettei pilaa toistenkin päivää, Fagerlund muistuttaa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?