”En ajatellut, että äitiys voisi olla näin vaikeaa” sanoo Tinna, 37 – näitä asioita kukaan äiti ei halua kuulla

Tinna puhuu somessa lämpimällä huumorilla vaikeistakin asioista, kuten synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.

Äitiyteen liittyy vielä koko joukko myyttejä ja tabuja. Tinna haluaa purkaa niitä.

20.12.2020 9:00

Oota vaan, nyt loppu teidän seksielämä, kun vauva vie kaiken ajan!

Mulla on 10 lasta, enkä koskaan ole ollut noin väsynyt.

Siis meillä saa katsoa telkkaria vain 4 minuuttia viikossa.

Mä en oo ainakaan ikinä huutanut mun lapsille.

Mä en todellakaan antanut ton ikäisen leikkiä vielä yksin pihalla.

Siis ettekste vielä oo aloittaneet kiinteitä?

Muun muassa nämä ovat asioita, joita äidit eivät Tinnan, 37, mukaan halua kuulla.

Tinna on yksinhuoltaja ja 6-vuotiaan aistiyliherkän pojan äiti, joka kertoo avoimesti kokemuksistaan sosiaalisessa mediassa.

Aiemmin Tinnalla oli myös blogi, jota hän ryhtyi kirjoittamaan sairastuttuaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen.

Kuten moni muukin, Tinna ajatteli, että äitinä nyt vain pitää jaksaa. Vaikka unet olivat vähissä, ja vaikka koko ajan itketti.

– Kerroin serkulleni, että aloin taas yhtäkkiä itkeä bussissa. Että onkohan se normaalia? Tähän hetkeen synnytyksestä oli kulunut jo kahdeksan kuukautta, Tinna kertoo.

Serkku kannusti hakemaan apua, ja Tinna soitti neuvolaan. Hän pääsi lääkäriin, sai lääkkeitä ja keskusteluapua psykiatriselta hoitajalta.

Pikku hiljaa Tinna alkoi ymmärtää suorittaneensa arkeaan.

– Koska päässäni oli kaaos, halusin esimerkiksi, että koti on siisti. Ihmiset eivät uskoneet, että asiat olivat huonosti, kun ulkoisesti kaikki vaikutti olevan kunnossa.

Kotona Tinna kuitenkin itki ja oli ahdistunut.

– Yritin mennä perhekahviloihin, mutta ei juttu siellä luistanut. Oli karua mennä kuulemaan, kuinka ihanaa muilla muka on. Usein muut äidit sanoivat, että jaahas, onkin jo iltapäivä, ja kohta isä tulee kotiin.

Tinna oli yksin lapsen kanssa.

– Vaikka sen järjellä tiesi, ettei muillakaan voi olla aina täydellistä, masennus ja väsymys lisäsivät yksinäisyyden tunnetta.

Kotiapu pelasti

Masennuksen keskellä jäi myös itsestä huolehtiminen. Tinna ei jaksanut mitään, ei edes tanssia, vaikka tanssi on ollut hänelle lapsuudesta saakka rakas harrastus.

– Hyvä kun syödä jaksoin tai sitten söin jatkuvasti jotain. Kun oli hetki vapaata aikaa, ei tullut mieleenkään mennä vaikka tanssimaan, vaikka sain siitä ennen voimaa. Nukuin aina ne pienet vapaat hetket. Minulla ei ollut voimia huolehtia mistään muusta kuin siitä, että pysymme hengissä.

Tinna puhuu avoimesti vaikeista kokemuksistaan, mutta huumoriakin on mukana.

Vaikka Tinna saikin apua, hän koki, että se ei ollut riittävää. Hoitajalle oli vaikea avautua omista tunteista ja mielentiloista.

– Kotipalvelu pelasti arjen. Kun sain apulaisen kotiin kerran kaksi viikossa, sain nukkua.

Uni oli ollut kuukausia vähissä. Tinnan lapsi saattoi herätä kymmeniä kertoja yössä tai itkeä kaksikin tuntia.

– Minua ei otettu tästä tosissaan. Kerroin lääkärille, että en jaksa, kun lapsi itkee vaan, ja kysyin, että voisiko sillä olla vaikka refluksi. Lääkäri sanoi, että ei noin pienellä voi olla sellaista. Lähdin kotiin itkien.

Myöhemmin selvisi, että Tinnan lapsi on aistiyliherkkä. Autismiliiton mukaan se tarkoittaa taipumusta reagoida tavallista herkemmin, pitempään ja/tai voimakkaammin erilaisiin aistiärsykkeisiin. Esimerkiksi tietyt äänet, hajut ja maut voivat tuntua hankalilta.

Tinna pojalla on myös jännittämistä ja pelkäämistä, ja uni ei aina tule helposti.

Apua lapsi on saanut toimintaterapiasta. Poika nukkuu nykyisin jo paremmin, vaikka herää silti usein öisin, ja tulee Tinnan viereen.

– Olen jäänyt osa-aikatyöhön, koska en jaksaisi koko päivää. Se on helpottanut koko perhettä, vaikka raha onkin tiukoilla, lastenhoitajana työskentelevä Tinna kertoo.

– Kun lapsi on ollut lyhyempää päivää eskarissa, hän on ihan toisenlainen. Hän ei enää esimerkiksi kuormitu yhtä paljon melusta.

 Äitiys ei ollut sitä mitä olin kuvitellut. En ajatellut, että se voisi olla näin vaikeaa.

Ei mikään sankaritarina

Tinna ammentaa hyvää oloa ja iloa käsitöistä, ystävistä ja naapureista. Hän on palannut myös tanssin pariin. Tinna on harrastanut niin balettia, vatsatanssia, lattareita, dancehallia kuin twerkkausta.

– Tanssiessa ei mieti, miltä keho näyttää, vaan miltä se tuntuu ja miltä liike näyttää.

Käsillä tekeminen vie tanssin tapaan ajatuksia pois ikävistä asioista.

Tinna on myös aloittanut psykoterapian.

– Terapeutti on todennut, että heräilystä ja huonosta unesta on tullut minulle trauma. Jos lapsi ei meinaa nukahtaa, minua alkaa yhä stressata ja ahdistaa. Nyt kun on ollut aikaa pysähtyä itseni ääreen ensi kertaa lapsen syntymän jälkeen, alkaa vuosien kuormitus ja uupumus taas laskeutua ylle.

Tinna kertoo saavansa muun muassa paniikkikohtauksia.

– Eli vaikka olen päässyt yli varsinaisesta synnytysmasennuksesta, on mielenterveys edelleen hataralla pohjalla. Tämä ei siis ole mikään ”selviydyin sankarina masennuksesta” -tarina. Joillakin se kuormitus vaan jatkuu, eikä lopu siihen vauvavuoteen.

Psykoterapia voi olla hyvä keino päästä eteenpäin. Tinna harmittelee, että terapiaan on kuitenkin pitkä tie hakeutua, eikä kaikilla ole siihen kapasiteettiakaan. Tilannetta pitäisi hänen mukaansa ehdottomasti helpottaa.

Viime vuodet ovat olleet Tinnalle rankat. Onneksi on hyviäkin asioita, kuten Instagram, jonka kautta Tinna voi antaa ja saada muun muassa vertaistukea.

Vertaistuki arvossaan

Kun Tinna avautui jokin aikaa sitten somessa masennuksestaan, hän sai satoja viestejä. Yksikään ei ollut negatiivinen.

Moni kertoi tajunneensa vasta Tinnan postauksen perusteella olevansa masentunut ja tarvitsevansa apua.

– Se auttaa minua eteenpäin. Vertaistuki on ollut itsellenikin hyvin tärkeää. Äitiys ei ollut sitä mitä olin kuvitellut. En ajatellut, että se voisi olla näin vaikeaa.

Vaikka Tinnan käsittelemät aiheet ovat painavia, hän tekee somea huumorilla. Välillä päällä on jokin kreisi filtteri.

– Olen huomannut etenkin näin koronan aikaan, että ihmiset tarvitsevat naurua. Minua itseäkin auttaa se, että en tee vain faktapohjaista tekstiä vaan vitsailen niin, että itseänikin naurattaa.

Mutta valittaakin saa, ja pitää.

– On ihan tervettä saada asioita ulos systeemistään. Se on eri asia kuin se, että jää jumiin pelkkään negatiivisuuteen.

Irti myyteistä

Äitiyteen liittyy vielä hämmästyttävä kasa myyttejä ja tabuja. Etenkin aggression tunteet ja ajatukset ovat Tinnan mukaan suorastaan vaiettuja.

– Kun on oikein väsynyt, voi tulla ajatus, että hyppäänkö itse parvekkeelta vai heitänkö vauvan. Kunhan saan vain olla hetken yksin eikä kukaan vaadi mitään. Tällaiset ajatukset ovat kamalia, mutta jos niitä häpeää, eikä niistä uskalla puhua, voi kohta ajautua tilanteeseen, jossa tekeekin jotain.

Ajatukset kertovat uupumisesta ja siitä, että tarvitsee apua – ei siitä, etteikö rakastaisi lastaan.

Tätä tää äitiys on, etkö sä tiennyt!

Oota vaan kuule, oota vaan, pahempaa on tulossa.

Kuule ei tuota onnea kauan kestä, kohta tulee uhmaikä ja SITTEN LÄHTEE!

Oota vaan, kohta se lähtee kävelemään, ja sitten sä et muuta teekään kuin juokset perässä!

Tinna toivoo, että äitejä ei vähäteltäisi, ja että jokainen apua tarvitseva saisi sitä.

– Olisi tärkeää, että äidit otettaisiin tosissaan ja keskityttäisiin vanhempienkin jaksamiseen eikä vain siihen, miten vauva kasvaa. Yksi lääkäri ohjasi minut kerran ulos huoneesta sanoen, että kyllä se viimeistään vuoden iässä alkaa helpottaa.

No ei helpottanut.

”Neuvoja ei ole syytä tyrkyttää, jos niitä ei ole pyydetty”

Lisäpaineita nuorille äideille saattaa tulla siitä, että keho pitäisi saada napakkaan kuntoon mahdollisimman pian synnytyksen jälkeen.

– Oma oloni oli runneltu. Kun katsoin synnytyksen jälkeen itseäni pelistä, vatsa oli edelleen iso, vaikka olin ajatellut, että kroppa pian palaa ennalleen. Eihän se palaa.

Mediassa näkyy Tinnan mielestä edelleen liian siloteltu kuva.

– Kuninkaalliset ja julkkikset täydellisessä tällingissä ja kunnossa poseeraamassa heti synnytyksen jälkeen, vaikka sitä järjellä tietää, että keho ei välttämättä heti palaudu. Media luo kuvaa, että pitäisi ”palata takaisin” synnyttämättömään kehoon, mikä on mahdotonta ja hölmöäkin. Miksi pitäisi?

Kun Tinna oli kaupassa, eräs mies tokaisi: sinä olet hyvin syöneen näköinen!

– Olin juuri ostanut uuden mekon. Raskausvatsa näkyi, ja ajattelin, että enhän minä tätä voi laittaa päälleni. No sitten ajattelin, että miksi en.

Tinna raivostui miehelle.

– Huusin, että olen juuri synnyttänyt, ja vaikka en olisikaan, niin mitä se sinulle kuuluu!

Netissä Tinnaa on huudeltu ”läskiksi”, tarjottu milloin mitäkin terveysvinkkiä. Huomautukset jäävät mieleen, vaikka Tinna osaakin puolustaa itseään.

Raskauden aikana neuvoja tuntui tulvivan joka tuutista. Jokaisella oli joku mielipide. Tinnalle ei jäänyt tilaa kuunnella sitä kenties arvokkainta ääntä: omaa intuitiota. Se harmittaa häntä.

– Ylipäätään neuvoja ei ole syytä tyrkyttää, jos niitä ei ole pyydetty. Etenkin väsyneenä niistä ottaa helposti itseensä ja ajattelee, että on huono äiti. Toivoisin vähemmän tuomitsemista ja enemmän yhteisöllisyyttä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?