Suomalainen mies ei puhu eikä pussaa.
Avoimuuden aikakautena vanha fraasi tuntuu kuluneelta, mutta kun on kysymys elämän vaikeimmista kipupisteistä, lausahduksessa on myös perää.
Tätä mieltä on tahattomasta lapsettomuudesta kärsivä Olli Siiki, 32.
Pirkanmaalla asuva mies on huomannut, että miehet jäävät lapsettomuuteen liittyvän surun kanssa kovin yksin. Puhumattomuuden kulttuuriin sysää paitsi miesten haluttomuus puhua ongelmistaan avoimesti, myös ympäristömme.
Yli kymmenen vuotta tahattomasta lapsettomuudesta kärsinyt Siiki puolisoineen on hakenut ongelmiinsa apua terveydenhuollosta. Siikistä on ollut hätkähdyttävää huomata, miten huonosti miehet lapsettomuushoidoissa ja vastaanotoilla huomioidaan.
– Käytännössä mies voi pelata alkukättelyiden jälkeen vastaanotolla vaikka Angry Birdsiä, eikä kukaan huomaa. Mies jää täysin sivustakatsojan rooliin.
Siiki on huomannut, että lapsettomuushoidoissa mies voidaan sivuuttaa täysin.
Sivuuttaminen tarkoittaa sitä, miten vähän henkilökunta kohdistaa puhettaan naisen sijaan miehelle. Myös katsekontakti mieheen voi puuttua. Puhutaan sinusta, kun pitäisi puhua teistä. Tällaisia kokemuksia ainakin Olli Siikillä on.
– Kerran eräs sairaanhoitaja kysyi sitten minultakin, miten jaksan. Kyllä siinä kyyneleet tulivat silmiin, niin harvinainen tuo kysymys oli.
Siiki toivoo tilanteeseen muutosta terveydenhuollon henkilökunnalta. Hän peräänkuuluttaa myös miesten omaa avointa puhetta.
Tällä hetkellä pelkästään miehille tarkoitettuja lapsettomuusvertaistukiryhmiä ei ole Siikin tietojen mukaan Suomessa tarjolla, mutta tarvetta olisi.
– Tahaton lapsettomuus ei ole vain naisen ongelma. On hyvä tietää, ettei ole yksin asian kanssa, Siiki muistuttaa.
Toiveikkuus muuttui haluksi, pettymykseksi ja kateudeksi
Stand up -komiikan parissa uraa tekevä Siiki on aina ollut perhekeskeinen mies. Kun hän tapasi puolisonsa yli vuosikymmen sitten, selvää oli, että lapsi olisi tervetullut.
Aluksi lapsettomuus ei tuntunut kovin pahalta. Siikin asenne oli vielä vuosia sitten alkaneiden lapsettomuushoitojen aikana se, että lapsi tulee, kun on tullakseen.
– Mutta kun vuodet vierivät eteenpäin, toiveikkuus muuttui haluksi. Ymmärsin, että haluan olla isä. Siitä tuli todellinen tahtotila.
Kun lasta ei kuulunut, Siikin oli elettävä läpi kaikki tunteiden kirjot. Lapsettomuushoitojen aikana Siikin tunteet vaihtelivat toivon ja epätoivon välillä. Myös kateuden tunteet tulivat tutuiksi.
– Voin suoraan sanoa, että yhdessä vaiheessa tunsin kateutta perheellisiä kohtaan. Nykyään toisten onni ei ole minulta pois.
Siikin elämää rikastuttaa tällä hetkellä se, että moni rakas ystävä on saanut lapsia. Heidän kasvunsa seuraaminen ilahduttaa lapsirakasta miestä.
– Sen sijaan, että tuntisin enää kateutta, toisten perhe-elämä on valanut minuun toiveikkuutta. Perhe on sitä, mitä itsekin haluan.
Vältä tätä kysymystä
Siikillä ei ole luetella suoria neuvoja ihmisille siitä, miten tahattomasta lapsettomuudesta tulisi puhua. On ihmisiä, jotka kaipaavat suoraa puhetta. He voivat kokea liian hienotunteisuuden tai hiljaisuuden loukkaavana. Toiset taas ovat lapsettomuuden kanssa niin herkillä, etteivät halua puhua siitä kenenkään kanssa.
On kuitenkin yksi lause, joka ei ole Siikistä tuntunut koskaan hyvältä.
– Etenkin vanhemman sukupolven tokaisut ”koska olette hankkimassa lapsia?” tuntuvat hyvin epämiellyttäviltä. Asetelma on lähtökohtaisesti kiusallinen. Ihan kuin se olisi meistä kiinni.
Kysymyksessä on myös kaikin puolin tunkkainen vire. Aivan kuin kysyjä vihjailisi, ettei nainen ole kokonainen, mikäli ei ole äiti, tai ettei mies ole mies, jos ei ole isä.
– En minäkään mene kysymään keneltäkään, että koska aiot laihduttaa. Koko kysymyksenasettelu on väärä. Sitä ei tulisi tehdä. En tee kenenkään elämästä oletuksia, eikä niitä pitäisi tehdä kenenkään muunkaan.
Siiki on huomannut, että aivan kuten surukin, myös tahaton lapsettomuus mukautuu osaksi elämää. Suru ei poistu, mutta se jää taka-alalle.
Toivo kannattelee
Tahaton lapsettomuus ei ole tunne-elämän jana, joka etenee aina tietyn kaavan mukaan. Mutta Siiki on huomannut, että aivan kuten surukin, myös tahaton lapsettomuus mukautuu osaksi elämää. Suru ei poistu, mutta se jää taka-alalle.
Tällä hetkellä Siiki toteaa olevansa hyvässä vaiheessa, vaikka aiemmin on tehnyt mieli heittää hanskat tiskiin.
– Olen hyväksynyt asian, mutta silti toiveikas tulevaisuuden suhteen. Mahdollisuus lapsen saamiseen on vielä olemassa, vaikka perinteisin keinoin se on hyvin epätodennäköistä.
Vaikeudet harvemmin vahvistavat, mutta usein ne lisäävät perspektiiviä elämään. Siiki on huomannut, että hänen oma empatiakykynsä on kokemusten myötä lisääntynyt.
Avoimuudesta on ollut apua myös muille miehille. Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n tilaisuuksissa puhumassa käynyt Siiki on saanut paljon kiitosta puheistaan. Moni mies kokee, että Siiki puhuu heidän suullaan.
– En tunne kovinkaan montaa miestä, jotka puhuvat tahattomasta lapsettomuudestaan. Minä olen ammattipuhuja. Siksi koen, että on suorastaan velvollisuuteni puhua asioista avoimesti.
