Servaus ja 4 muuta asiaa, jotka ainakin 2000-luvulla syntyneet muistavat alakoulun pihalta – Emmi, 16, listasi - Perhe - Ilta-Sanomat

Servaus ja 4 muuta asiaa, jotka ainakin 2000-luvulla syntyneet muistavat alakoulun pihalta – Emmi, 16, listasi

Emmi Piipponen esittelee TikTok-videoillaan asioita, joita alakoulussa toistettiin kerta toisensa jälkeen. Havainnot voivat tuntua tutuilta, vaikka omista kouluvuosista olisikin aikaa.

Emmi Piipposella on TikTokissa yli 14 000 seuraajaa. Lukiolainen kertoo videoillaan muun muassa havainnoistaan arjesta.­

20.10. 19:55

Tuusulalainen Emmi Piipponen, 16, on nuori, joka haluaa jakaa sosiaalisessa mediassa turvallista, viihdyttävää ja samastuttavaa sisältöä.

Viesti on onnistunut, sillä Piipposen @emmipiipp-nimisellä TikTok-tilillä on yli 14 000 seuraajaa.

Videoista suosituimmat käsittelevät Piipposen tarkkoja havaintoja alakoulusta.

Nykyään lukion toista vuotta suorittava Piipponen muistaa vielä vuosienkin jälkeen, mitä lausahduksia alakoulussa hoettiin kyllästymiseen asti.

Kysyimme Piipposelta, mitä alakoulusta jäi erityisesti mieleen.

1. Aitoustarkastajat

1990-luvulla ala-astetta käyneet muistavat, minkälaista negatiivista huomiota sai aikaiseksi, jos sattui jäämään kiinni pelkästään kakkoslaatuisten Leviksien pitämisestä.

Kalleinta se olla piti, vaikka maksaja ei suinkaan ollut koululainen itse, vaan tämän vanhemmat.

Aika ei ole muuttunut miksikään, kun kuuntelee Piipposen selostusta ”aitouden tarkastajista”. Kyseessä on siis alakoulussa tavattu ihmistyyppi, joka tarkistaa tietyn brändin aitouden erilaisilla toimenpiteillä.

– Yleensä lippalakit joutuivat erityisen tarkan tutkinnan kohteeksi. Aitoustarkastajat tarkistivat lippiksen aitouden raidoista, joita piti olla muistaakseni seitsemän kappaletta. Näin lippis oli aito NY-lippis.

Alakouluaikoina erityisesti Adidaksen ja Niken vaatteet olivat tarkan katseen alla. Luokkakaverit spekuloivat, oliko toisella samanikäisellä todella rahaa ostaa kalliita merkkivaatteita.

Merkkivaatteet voivat olla koulussa kiusaamisen aihe, käytti niitä tai ei.­

Merkit saattoivat siis aiheuttaa kateutta, mutta toisaalta kiusatuksi saattoi joutua myös sellainen, jolla ei ollut päällään merkkivaatteita.

Varmistaakseen paikkansa ryhmässä alakoululaiset eivät siis missään nimessä leikanneet merkkivaatteidensa lappuja epähuomiossa irti. Niillä oli nimittäin todellista symboliarvoa.

Piipponen muistelee, että joutui itsekin kiusatuksi alakoulussa vaatteiden takia.

– Aidoista lenkkareista saatettiin olla kateellisia, ja kenkiä haukuttiin feikeiksi eli epäaidoiksi. Tämä loukkasi, sillä halusin niin kovasti todistella muille, että minulla on aidot kengät. Nykyään tuntuu ihan hassulta, että pelkäsin toisten mielipidettä niin kovasti.

Lukiolaisilla ei näytä Piipposen kokemusten mukaan olevan samaa intohimoa merkkivaatteisiin.

– Toki nykyäänkin jotkut satsaavat kalliisiin kenkiin, kuten Niken Air Jordaneihin, mutta kysymys on vain murto-osasta nuoria. Nuoria kiinnostavia merkkejä tulee ja menee. Niistä on vaikea pysyä kärryillä.

2. Elektroniikalla ylpeilijät

Siinä missä vaatteilla on leveilty koulun käytävillä iät kaiket, nykyään kouluissa vertaillaan myös elektroniikkaa.

Omakehun aiheeksi voi riittää sekin, että kännykässä on etukamera.

Piipponen muistelee, että alakoulussa kilpailtiin erityisesti siinä, kenellä on kallein puhelin.

– iPhone-puhelimia oli vain harvalla, ja ne joilla sellainen oli, kuuluivat luokan eliittiin. Välitunneilla sitten vertailtiin kameroita ja pelattiin toisten puhelimilla, Piipponen kertoo.

Rahalla oli väliä myös silloin, kun oppilaat pelasivat suosittuja pelejä, kuten Climb-autopeliä.

– Pelissä ajetaan autolla muhkuraista tietä pitkin. Kaikki säästivät rahaa, jotta saivat ostettua parhaimman auton peliin, sanoo Piipponen.

3. Ulkoilua pakoilevat

Tämäkään ei ole muuttunut vuosien aikana mihinkään.

Etenkin talvipakkasilla välitunnilla ulkona kyyhöttäminen ei houkutellut kaikkia. Onneksi ison koulun käytäviltä löytyi pakopaikkoja, jonne saattoi paeta välituntivalvojan katseita. Joskus oppilaat keksivät hätäisesti näytelmäkerhoja tai muuta harrastetoimintaa, jotta ulos ei vain tarvinnut mennä.

Emmi Piipponen kertoo, että myös hänen nuoruudessaan sisälle jäätiin ties millä verukkeella.

– Muistan itsekin kertoneeni opettajalle, että lapaseni ovat kastuneet ja varahanskat piti hakea repusta toiselta puolelta koulua.

4. Miksi tytöt saavat AINA mennä ensin?

”Tiktokissa haluan tuottaa sisältöä joka on kaikille turvallista, viihdyttävää ja joihin voi samaistua”, kertoo Emmi Piipponen.­

Alakoulussa ruokalaan mentiin siistissä parijonossa. Jos järjestys sattui olemaan sellainen, että käsienpesualtaille pääsivät tytöt ennen poikia, kuului pojilta tiukka kysymys: ”Miksi tytöt saavat AINA mennä ensin?”

Poikien tasa-arvotietoisuus oli mallillaan jo alakouluiässä.

– Muistan näiden kysymysten mietityttäneen myös minua. Tytöt saivat mennä ensin, koska niin se vain oli. Pojat saattoivat herjata tätä tilannetta, Piipponen muistelee.

5. Servaajat

Urbaani käsikirja neuvoo tietämätöntä.

Alkujaan servaus (serve) tarkoitti rap-battlen voittoa, mutta koulumaailmassa servaus tarkoittaa väittelyn voittajaa tai käytännössä sitä, joka saa toisen hiljaiseksi.

Emmi Piipposen mukaan servausta käytettiin alakoulussa mitä kummallisimmissa yhteyksissä.

– Esimerkiksi toisen lauseeseen saatettiin vastata sanomalla ”mutsis oli”. Jos toinen hiljeni, perään huudettiin ”servaus”. Näin servaaja sai hyvät naurut. Käytännössä servausta pystyi käyttämään siis minkä tahansa lauseen lopussa, jos sillä saatiin toinen jollakin ilkikurisella sutkautuksella hiljennettyä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?