Nämä 4 huonoa tapaa osoittavat, että tyylisi riidellä puolisosi kanssa vahingoittaakin lasta - Perhe - Ilta-Sanomat

Nämä 4 huonoa tapaa osoittavat, että tyylisi riidellä puolisosi kanssa vahingoittaakin lasta

Aikuisen olisi hyvä opetella rakentavia vuorovaikutustaitoja viimeistään siinä vaiheessa, kun perheeseen syntyy lapsi.

Jatkuvasti riitaisessa ja vihamielisessä ympäristössä kasvaneelle lapselle syntyy tunnetason turvattomuutta. Aikuisten olisi hyvä opetella rakentavaa vuorovaikutusta viimeistään raskausaikana.­

17.10.2020 18:00

Ärräpäitä, solvaamista ja tyynyjen viskomista suutuspäissään ties minne.

Parisuhteissa riidoilta välttyy harva, eivätkä kaikki meistä osaa valitettavasti riidellä rakentavasti.

Viimeistään raskausaikana pariskuntien on syytä laittaa kommunikointi kuntoon.

Fyysistä tai psyykkistä hyvinvointia vahingoittava riitely nimittäin vahingoittaa lasta, huomauttaa Väestöliiton psykoterapeutti, johtava asiantuntija Heli Vaaranen.

– Tämä tarkoittaa esimerkiksi huutamista, toisen moittimista, arvostelua ja alentavaa puhetta, Vaaranen kertoo neljästä vahingoittavasta tavasta.

Rakentavien vuorovaikutustaitojen opettelulle on lapsiperheissä tilausta, sillä vanhemmat ovat lastensa peilejä.

– Lapsessa on puolet äitiä, puolet isää. Jos riitelijä haukkuu toista vanhempaa huonoksi, lapsi kokee, että puolet hänestäkin on huonoa, Vaaranen kertoo.

Parisuhteiden riidat eivät siksi ole milloinkaan vain vanhempien välisiä. Eivät etenkään, jos niitä ei sovita.

Miten lapsuudenkodissasi riideltiin?

Tulisella temperamentilla varustettu ihminen voi kokea huutamisen kritisoinnin kritiikiksi itseään kohtaan. Ihmisethän ovat erilaisia!

Heli Vaarasen mukaan on totta, että esimerkiksi tietyissä kulttuureissa suhtaudutaan kovempiin äänenpainoihin ymmärtäväisemmin. Silloin myös kyky anteeksipyyntöön tulee olla olemassa.

Riita voi toisinaan ollakin tarpeen, jotta saa sanotuksi, mikä ärsyttää. Rakentava riitelijä oppii kuitenkin hallitsemaan tunteitaan niin, että ei menetä jatkuvasti hermojaan. Tällaista, ryöpsähtelevää riitelyä, kutsutaan emotionaaliseksi inkontinenssiksi.

Tulisella temperamentilla varustettu ihminen voi kokea huutamisen kritisoinnin kritiikiksi itseään kohtaan. Riita voi toisinaan ollakin tarpeen, jotta saa sanotuksi, mikä ärsyttää. Rakentava riitelijä oppii kuitenkin hallitsemaan tunteitaan niin, että ei menetä jatkuvasti hermojaan.­

Vaaranen kehottaa solvaamalla tai huutamalla riiteleviä miettimään, miten omassa lapsuudenperheessä on riidelty. Hyvin usein oma käytös on lähtöisin siitä, että isä, äiti tai vaikkapa isovanhempi on riidellyt huutamalla.

Omia vääristyneitä käyttäytymismalleja on vaikea huomata, jos ne ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle kuin huomaamatta.

Tästä syystä kannattaa kuunnella herkällä korvalla sitä, miten riidan toinen osapuoli kokee tilanteet. Yliherkäksi ketään ei kannata leimata, sillä toisen kokemus on aina aito, eikä sitä voi ohittaa.

– Jos toinen kokee, että kokemus on pelottava ja tilanne tuntuu pahalta, sitä ei voi mitätöidä. Osa ihmisistä on myös erittäin herkkiä puheensävylle. Aikuinen ihminen osaa kyllä tulkita itse, miltä jokin tuntuu.

Aikuisuutta on myös se, että lopettaa riidan, kun se on kiihtymässä.

– Voi vaikka sanoa, että ”ei riidellä enää” ja ottaa toista kädestä, Vaaranen ehdottaa.

Jos kaikesta huolimatta riita lipsahtaa huutamisen ja piikittelyn puolelle, on ensiarvoisen tärkeää, että lapsi on näkemässä myös sovinnon.

Vanhemman pitää kertoa lapselle, että on käyttäytynyt tavalla, joka ei ole hyväksyttyä.

– Koska lapsi todennäköisesti pelästyy riitelyä, tulee häntä myös rauhoitella. Lapsen on hyvä nähdä, että vanhemmat ovat tehneet sovun.

Opettele tämä arvokas taito

Mikäli riitelystä ja anteeksi pyytelystä tulee säännöllinen tapa, tulee ongelmaan hakea apua. Vanhemmat voivat pyytää sitä esimerkiksi neuvolasta tai pariterapiasta.

– Asian käsittely lähtee liikkeelle siitä, että käsittää, ettei saa oman tunnemyrskynsä takia vahingoittaa toista.

Vaarasen mukaan pariterapiassa opetellaan puhumaan ongelmista rauhallisesti jo siinä vaiheessa, kun ne tulevat ensi kertaa mieleen. Kun asiat eivät turhaan kasaudu, räjähtäviltä riidoilta voidaan välttyä.­

Usein riidoissa on kysymys siitä, että on pidätellyt ikäviä tunteita sisällään liian pitkään. Jossain vaiheessa sitten räjähtää.

Vaarasen mukaan pariterapiassa opetellaan puhumaan ongelmista rauhallisesti jo siinä vaiheessa, kun ne tulevat ensi kertaa mieleen. Kun asiat eivät turhaan kasaudu, superriitojakaan ei synny.

Jos vuorovaikutustaitojen opettelu tuntuu kiusalliselta, on parasta ajatella oman edun sijaan lapsen etua.

Tutkittua tietoa on nimittäin tämä: jatkuvasti riitaisessa ja vihamielisessä ympäristössä kasvaneelle lapselle syntyy tunnetason turvattomuutta.

Vanhempien kesken hallitseva riitaisuus ja vihamielisyys ovat lapselle suurin riskitekijä. Tämä neuvo pätee, olivatpa vanhemmat yhdessä tai eronneita.

Kommentoi alle! Miten teillä (lapsiperheessä) riidellään?

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?