Päiväkodin hoitaja ihmetteli lastaan hakemaan tulleelle äidille päivällä esitettyä tiukkaa vaatimusta: ”Kyllä oli pokassa pitelemistä...” - Perhe - Ilta-Sanomat

Päiväkodin hoitaja ihmetteli lastaan hakemaan tulleelle äidille päivällä esitettyä tiukkaa vaatimusta: ”Kyllä oli pokassa pitelemistä...”

Ilta-Sanomien lukijat jakavat jälleen lasten hauskimmat sutkautukset.

31.8.2020 7:40

Ilta-Sanomien lukijat kertovat taas hauskoista ja liikuttavistakin letkautuksista, joita ovat lapsilta kuulleet.

Osa muistoista on tuoreempia, jotkut taas vuosikymmenien takaa. Vanhatkin letkautukset saattavat elää pitkään perhepiireissä.

Heippa vaan, tollot!

En muista enää lapsen ikää, sillä tapahtuneesta on jo 15–20 vuotta, mahdollisesti enemmänkin. Serkun lapset olivat olleet mummolassa ja nuorempi oli sitten mennyt käymään isotätinsä luona mummolan naapurissa. Poikaa olisi kovasti haluttanut katsella tv:stä lastenohjelmia, mutta isotätinsä mies oli katsonut parhaillaan uutisia, eikä ollut vaihtanut kanavaa. Kun poika ei saanut tahtoaan tv-ohjelman suhteen läpi, hän lähti vihaisena pois. Ovelta oli kuulunut vain: ”Hei, hei tollot!”

Tuosta ”hei, hei tollot!” -huudahduksesta on sittemmin muodostunut sellainen lentävä lause meidän suvussa.

Huonosti kasvatettu

Kuuntelin kerran, kun 4-vuotias poikani ja 8-vuotias tyttöni keskustelivat. Poikani sanoi, että hän tietää miksi yläkerran tyttö on niin pieni ja jatkoi, että ”koska on niin huonosti kasvatettu”.

Kun kerran siitä maksetaan

Olin yhtenä iltana keskustellut 4-vuotiaan lapseni kanssa siitä, että aikuiset käyvät töissä sen takia, että saavat siitä palkkaa. Oli ollut puhetta myös siitä, että myöskin päiväkodin tädit ja sedät ovat siellä päiväkodissa töissä ja heille maksetaan siitä.

Lasten toppahaalareissa on lahkeissa usein sellainen kumilenkki, joka pujotetaan kengän alle pitämään lahjetta paikallaan. Lapseni osasi kyllä pukea itse ja pujottaa myös tuon kumilenkin. Seuraavana päivänä päiväkodissa hän ei kuitenkaan sitten viitsinyt pujottaa sitä lenkkiä itse. Hän meni päiväkodin hoitajan luokse, ojensi jalkansa tätiä kohti ja sanoi vaativalla ja käskyttävällä äänellä: ”Pistä lenkit, kun siitä sulle kerran maksetaan!” Kyllä oli pokassa pitelemistä, kun lasta hakiessa hoitaja tätä minulle kertoi... Olivat ihmetelleet, miten muuten niin kiltti lapsi yhtäkkiä alkaa käskyttämään.

Tosiasioista ei kiistellä

Poikamme oli 5-vuotias, kun erään kerran hän sanoi, ettei tykkää tarjolla olleesta ruoasta. Sanoin, että minusta se on hyvää, mutta makuasioista on turha kiistellä. Siihen poika vastasi, että ”nimenomaan makuasioista pitää kiistellä. Mitä kiistelemistä on tosiasioissa?”.

Kuningattaren kruunu

Näytin juuri 4 vuotta täyttäneelle Siirille mehiläiskuningatarta. Tyttö tarkasteli sitä aikansa ja kysyi sitten: ”Miksi sillä ei ole kruunua päässä?”

”Vanhaa” ei enää satu

Esikoiseni taisi olla jo 9-vuotias, kun piti mennä hoitajan luo verikokeeseen. Poika pelkäsi kuollakseen neuloja, joten hoitajan kanssa saimme tehdä töitä verikokeen eteen. Minä, reilu kolmikymppinen ja saman ikäluokan hoitaja vakuutimme, ettei pisto satu. Reipas hoitaja jopa pisti itseään sormenpäähän ja sanoi: ”Katso, ei satu yhtään.” Poikani ulvoi kauhusta ja kommentoi: ”Niin, mutta kun ei vanhoihin naisiin otakaan kipeää.” Katsoimme hoitajan kanssa toisiamme ja purskahdimme nauruun...

Radioteknikko

1950-luvulla radiot olivat putkiradioita. Äitiänsä Essiä ihaillen pieni poika kertoi, että hänen äitinsä korjaa radioita. Äiti oli potkaissut sitä ja se alkoi toimimaan.

Kiusallinen kysymys

Lapsuudessani 1970-luvulla asuimme kerrostalossa, jossa välillä joku humalainen talon asukas tuli taksilla kotiin. Ollessani 4–5-vuotias matkustimme äitini kanssa kylään toiselle puolelle Suomea. Ensin piti mennä junalla ja loppumatka bussilla. Juna oli kuitenkin myöhässä ja bussi oli ehtinyt lähteä. Äiti totesi rauhallisesti, että täytyy sitten mennä loppumatka taksilla ja niin menimme taksin kyytiin. Taksissa olin kuulemma kysynyt, että ”äiti, ollaanko me nyt juoppoja?”.

Ei se löydä, vaikka kuinka etsii

Poikani ollessa noin 3-vuotias, olimme isovanhempien kanssa ongella. Poikani seurasi silmä tarkkana, milloin kala nykäisee ja koho vajoaa veden alle. Mummin onkeen ei oikein kala syönyt, joten mummi yritti kokeilla monta kertaa uudesta kohdasta. Pojan ilme alkoi olla enemmän kuin huolestunut, kun hän seurasi mummin ongen viskomista sinne tänne ja uusiin kohtiin. Katsoi meitä muita, että olimmeko huolissaan, kun mummi yritti niin kovasti joka kohdasta saada kalan, mutta ei onnistunut. Kysyi sitten meiltä muilta jo vähän hätääntyneenä: ”Eikö mummi löydä, vaikka noin kovasti hakee?”

Kostaa se elämä sinullekin

Meidän tyttärellä oli jossain 2–4-ikävuosien aikana tapana puhua ihan kauheita asioita ihmisille. Siis ei härskejä asioita, vaan ikään kuin runona tai loitsuna kertoa pahoja asioita tapahtuvaksi. Oli se hassua, kun viattoman näköinen vaalea pikkulapsi lausuu haudanvakavana jotain sellaista kuin, että: ”Kostaa se elämä sinullekin vielä, vaikka siinä naurat nyt.”

Myös minä sain osani, kun kielsin tekemästä kotona kiellettyjä asioita. Silloin saattoi tulla tuima tuijotus ja lause: ”Sun murusia, sun murusia, eikä yhtään ehjiä!” Tai muunnos jostain kuullusta viisaudesta: ”Joka kakkaa lapsille pauhaa, se kakkaan hukkuu.”

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?