Lukijat avautuvat lapsuuden pakollisista tehtävistä, joita ei tule ikävä: ”Miten turhia hommia on tehty 1960–1970-luvuilla” - Perhe - Ilta-Sanomat

Lukijat avautuvat lapsuuden pakollisista tehtävistä, joita ei tule ikävä: ”Miten turhia hommia on tehty 1960–1970-luvuilla”

”Tehokkain koululaisten kesälomien pilaaja oli kasvien kerääminen”, yksi lukijoista kertoo.

Lapsuuteen liittyy sekä ihania että vähemmän ihania muistoja. Monet muistelevat kauhulla muun muassa marjastusta ja epämieluisia kouluruokia.­

13.8. 19:00

Moni muistelee lapsuuttaan hymyssä suin. Mutta kuten elämä aina, arkeen liittyy myös tehtäviä, jotka jättäisi välistä – jos voisi.

Osa lapsuuden tekemisistä on jäänyt mieleen epämieluisina juttuina. Erityisellä vastenmielisyydellä suomalaiset muistelevat asioita, joita oli pakko suorittaa, vaikka mieli ei olisi tehnyt.

Ilta-Sanomien lukijat kertovat, mitä lapsuuden juttuja ei ole ikävä.

”Voi sitä pakkokitkemisen määrää”

– En pidä puutarhoista tai kasvimaista. Voi sitä pakkokitkemisen määrää, mitä lapsena teki. Ainoa keino välttää hehtaarin perunamaan loputon kitkeminen, oli lähteä kotoa aamulla kilometrien päähän järvelle tai metsään, ennen kuin muut heräsivät, ja tulla takaisin kotiin vasta puolen yön maissa.

”Marjastaminen edelleen uhka mielenterveydelle”

– Isä oli, ja on edelleen, kova marjastaja. Hän sitten raahasi meitä lapsia mustikkaan, puolukkaan ja hillasoille. Myös vadelmat, mansikat ja viinimarjat kerättiin sekä omista että isovanhempien puskista. Sain niin hirveän kammon, että marjastaminen on edelleen uhka mielenterveydelle.

Marjastaminen toistui monen lukijan kertomuksissa ikävä lapsuusmuistona.­

Ei kasvien keräämiselle

– Tehokkain koululaisen kesäloma pilaaja minulla oli kasvien kerääminen. Inhosin sitä yli kaiken.

Jumalanpalvelus oli kuunneltava

Joka sunnuntaina oli hiljennyttävä jumalanpalvelusta kuuntelemaan.­

Joka sunnuntaiaamu piti lisäksi nousta ylös kuuntelemaan jumalanpalvelusta. Sen aikana ei saanut keskustella tai muuten häiritä. Ei tule kuunneltua enää jumalanpalveluksia, eikä uskonto ole muutenkaan lähellä sydäntä.

”Miten turhia hommia 1960-1970-luvuilla”

– Jouluna ja juhannuksena vaihdettiin kaappeihin hyllypaperit. En ole omia kaappeja juhlapyhiksi siivonnut. Jos joku haluaa kaappeihin katsoa, siitä vaan...

Miten turhia hommia sitä on tehty juuri 1960–1970-luvuilla.

”Olin lapsena usein masentunut”

– Kansakoulussa 50-luvulla olin hinkuyskässä, mutta minut pakotettiin hiihtämään koulun hiihtokilpailuissa. Hiihdin ja yskin. Koulun jälkeen myin halvalla sukset pois. Vasta kolmikymppisenä ostin uudet sukset.

Kouluruoka oli makarooni tai helmivelliä, tai hernekeittoa, muistelee yksi lukijoista.­

Kouluruoka oli makaroni tai helmivelliä, tai hernekeittoa. Leipä ja maito tuotiin kotoa. Kotiruoka ei ollut paljonkaan parempaa.

Lapsena olin usein masentunut, kuten monet muutkin lapset silloin. Vasta isompana elämä alkoi tuntua paremmalta. Näin se oli silloin ainakin maaseudulla.

Jouluhössötys ei kiinnosta

– Joulu näyttäisi olevan aikamoinen traumojen aihe. Niin itsellänikin. Äitini sattuu olemaan jouluhullu. Asunto pitää olla siivottu kattoja myöten. Ruokaa on kaksi pöydällistä, kun kaikkea pitää olla, ei rajaa. Jouluvalmistelut alkavat jo lokakuun lopulla. Omassa kodissani pääsen vähemmällä, kyllä tykkään, että on siistiä, mutta liioitella ei tarvitse.

Työt eivät jakautuneet tasan

– Itse jouduin nuorempana jo hommiin, joita vanhemmat sisarukset eivät koskaan joutuneet tekemään. Orjuus loppui vanhempien kuolemaan.

Ei enää kalaan

– Minä päätin pienenä, että jos kalaa ei saa torilta tai marketista, niin en sitten syö sitä. Nimittäin joka syksy menimme niin sanotun perunannostoloman aikana kalaan. Viikko asuttiin moottoriveneen hytissä. Ei se vielä mitään, mutta se verkkojen soutaminen, kun en osannut soutaa viivasuoraan.

Enää kenenkään ei tarvitse kitkeä tai kastella

Kitkemistä ei monella ole ikävä.­

– Vietin monet kesät mökillämme isovanhempieni kanssa. Minulle oli annettu tehtäväksi kitkeä rikkaruohot sekä kastella kasvimaa. Äitipuoleni oli sitä mieltä, että kaikki kasvikset voidaan kasvattaa itse. Eli niitä penkkejä oli ristiin rastiin. Aamulla nostin kaivosta vedet suureen saaviin, jotta vesi lämpeni iltaan mennessä kastelua varten. Rikkaruohoja nypin minkä ehdin. Lämpötila varjossa oli noin 30 astetta ja kaikki itikat ja kiitäjät kimpussa.

Nyt kun olemme oma perhe samaisella mökillä, kenenkään ei tarvitse kitkeä tai kastella.

”Ei auttanut kuin tehdä vain”

– Inhosin mummolassa kitkupellolla kärvistelemistä kesähelteellä. Meillä oli sombrerot päässä, mutta se loputon rutikuiva maisema edessä oli toivoton. ”Miljoona riviä” sokerijuurikasta. Ei auttanut kuin tehdä vain.

”Seurusteluaikana totesin, että en osannut tehdä yhtään mitään”

– Minun ei ollut lapsena pakko tehdä kotona mitään. Vanhempani olivat molemmat tuhattaitureita, joilta sujui työ kuin työ. Itse vain leikin ja katsoin televisiota. Nuoruuskin meni leppoisasti haaveillessa.

Seurusteluaikana totesin, että en osannut tehdä yhtään mitään. Perunat halkeilivat, kastiketta en osannut tehdä, makkaraan jäi keittäessä muovikuori. Kaikki työt piti kantapään kautta opetella. Minun piti pakottaa itseni tekemään tehtävät, jos halusin, että kotini on puhdas ja järjestyksessä, kuten lapsuuskotini.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?