Lukijat avautuvat lapsuusperheen tehtävistä, joita ei tule ikävä: Pakkomarjastus ja tapa, joka aiheutti ”kestävän joulukammon” - Perhe - Ilta-Sanomat

Lukijat avautuvat lapsuusperheen tehtävistä, joita ei tule ikävä: Pakkomarjastus ja tapa, joka aiheutti ”kestävän joulukammon”

Joulun suorittaminen ja pakkouinti saunan jälkeen jättivät jäljen. Ilta-Sanomien lukijat kertovat lapsuusmuistoistaan, joita ei ole ikävä.

Yksi lukijoita kertoi, että lapsena hänet pakotettiin perheen mukana hiihtämään. Hän ei ole hiihtänyt enää vuosikausiin.­

10.8. 20:00

Lapsuudesta tulee monelle mieleen ensimmäisenä pitkät ja lämpimät kesät, mielikuvitukselliset leikit ja kaikki ihana, johon ei enää ole paluuta.

Osa lapsuuden tekemisistä on kuitenkin jäänyt mieleen epämieluisina juttuina. Erityisellä vastenmielisyydellä suomalaiset muistelevat asioita, joita oli pakko suorittaa, vaikka mieli ei olisi tehnyt.

Kysyimme Ilta-Sanomien lukijoilta, mikä lapsuuden tekemisistä on jäänyt hampaankoloon.

Tällaisia vastauksia saimme:

Joulu piti suorittaa kellontarkkuudella

– Lapsuuden ja nuoruuden trauma liittyy jouluun. Äiti sai kaikki hulluuden partaalle sillä hillittömällä suorittamisella ja höösäyksellä. Joka vuosi leivottiin, kokattiin ja siivottiin ihan hulluna. Aatto piti suorittaa kellolleen joka kerta.

Moni muistelee, että joulu oli pelkkää suorittamista.­

Kun lähdin kotoa omilleni, aloin viettää joulua juuri niin kuin tahdon. Onneksi mieskin on samaa sorttia, eikä ajattele että joulu pitää suorittaa. Ekana jouluna omassa kodissa äiti soitti alkuillasta ja kysyi, että ette kai avanneet jo lahjoja. Äiti luopui pakkojoulusta vasta, kun terveys ei enää sallinut touhuamista ja hösöttämistä.

Lukutoukka kaivettiin piilostaan hiihtämään

– Yhdellä sanalla: hiihto. Vanhemmat olivat ja ovat edelleen himohiihtäjiä. Itse olen lukutoukka, joka kaivettiin mukaan hiihtoretkille vaikka mistä piilosta. En ole hiihtänyt yli 30 vuoteen metriäkään, enkä aio hiihtää edelleenkään.

”Aikuisena en ole kirkkokonsertteja harrastanut”

– Lapsuudenkodissa pakotettiin kirkkoon kuuntelemaan mieskuoron laulua. Mieskuorossa lauloi myös isäni. Aikuisena en ole enää kirkkokonsertteja harrastanut enkä kirkossakaan käy. Virsiä inhoan yli kaiken, samoin kaikkia kirkollisia juhlia, jonne väkisin vietiin.

”Omille lapsilleni ei ole uskotellut joulupukkia”

– Lapsuuden joulu oli painajainen. Pukin naamarilla alettiin pelotella jo kesällä. Aatto oli yhtä pelkoa ja tuskaa, joulupukin odotus kidutusta. Pukin saavuttua sitä pelättiin ja hiki päässä huudettiin. Pakkolaulusta ei tullut mitään. En ole koskaan omille lapsilleni uskotellut joulupukkia saatikka sitä heille järjestänyt.

Suurperheessä oli rankkaa

– Olen syntynyt vuonna 1951. Meitä lapsia oli kymmenen. Marjametsät tulivat tutuiksi, koska oli pakko lähteä poimimaan ja laittaa marjat myytiin. Rahoilla ostettiin esimerkiksi kenkiä ja koululaukkuja. Paarmat purivat ja puolukkametsässä oli kylmä.

En ole koskaan poiminut marjoja sen jälkeen, kun muutin pois kotoa. Torilta voi ostaa halutessaan.

Pikkusisarusten hoitaminen oli tylsää, koska en päässyt kavereita tapaamaan.

Olen sitä mieltä, että suurperheet ovat rikos lapsia kohtaan. Itselläni on vain yksi lapsi ja hänellä yksi.

Pakkouinti saunan jälkeen jätti jäljen

– Vaikka meillä oli jo sähkösauna ihan 70-luvun alussa, rantasaunaa lämmitettiin ensilumiin asti. ”Kävitkö uimassa”, kuului äidin ankara kysymys aina. Auta armias sitä, joka ei käynyt. Hän sai osakseen huokailua ja otsanrypistyksen sekä muutaman moittivan sanan.

Lauantaisiivous, samalla myös leipomiset ja uuniruokien teko karjanhoidon välillä. Niin, en muuten käy marjassa. Ei jukolauta tule niin kovaa pakkoa, että keräisin vaikka pienen mukillisen. Enkä ui, jos ei sattumalta tunnu siltä.

”Niele, he käskivät”

– 70-luvun alussa vanhempani saivat minut lahjottua päiväkotiin. Olin ollut aina ronkeli sapuskan suhteen, enkä yleensä suostunut päiväkodissa syömään. Sitten hoitotädit päättivät, että nyt riittää. Kaksi tätiä otti käsistä kiinni, etten pystynyt vastarintaan ja kolmas lappoi lusikalla kalasoppaa suun täyteen. Niele, he käskivät. Arvatkaa nielinkö? No en! Enkä muuten syö kalaa vieläkään.

Nykyään saunon yksin

– Saunon aina yksin, koska lapsena, 7-lapsisen perheen vanhimpana jouduin istumaan kapeilla ja lyhyillä lauteilla saunomisen alusta loppuun. Tilaa oli niin vähän, että istuimme hikisenä limittäin.

Suurperheessä asunut ei jaksanut saunomisrumbaa.­

Kävin välillä aina viemässä yhden pikkusisaren ulkokautta varsinaiseen asuntoon, palasin lauteille ja odotin seuraavaa. Pukukoppia ei ollut. Talvet olivat pahimpia, Lapissa oli kovat pakkaset, ja joskus pitkät hiukseni olivat jäässä, joten minulla oli kiire siirtohommissa. Lopuksi sain itsekin peseytyä, löylyyn en enää hinkunut. Olot olivat vaativat ja äidillä ei ollut muuta mahdollisuutta, mutta en voi sietää ketään saunassa kanssani vieläkään.

Puhelinta sai käyttää vain lyhyesti

– Vanhempani mielestä ihmisen kunnollisuus mitattiin ainakin osittain sillä, miten tarkkaan ja säännönmukaisesti hän noudattaa erilaisia toimintatapoja.

Koti oli siivottava aina samana viikonpäivänä, Keskiviikko ja lauantai olivat saunapäivät. Astiat oli tiskattava välittömästi ruoan jälkeen. Valot saivat olla päällä vain siinä huoneessa, missä oleiltiin, eikä mieluiten sielläkään. Puhelinta sai käyttää vain lyhyesti. Puhelimessa sai kuitenkin olla pitkäänkin, jos joku muu soitti meille päin. Puhelinlaskusta pystyi tarkistamaan, onko ohjetta noudatettu.

Omassa kodissani vallitsee vapaus ja kaikki ”pakkopulla” on poissa. Silti meillä asiat hoituvat ja on siistiä.

Kylmää puuroa aamiaiseksi

– Murrosikäisenä, hitaana aamuherääjänä se aamupuuro ehti jäähtymään lautasella ihan kylmäksi asti, sillä vanhemmillani oli tapana laittaa ensin puurot lautasille ja sitten vasta tulla herättelemään.

Eräs lukija muistelee, että söi aina kylmää puuroa aamiaiseksi.­

Nykyään pitää olla aika paha mahatauti, jotta kaura- tai muitakaan hiutalepuuroja alan itselleni keittää.

Pakkoleipominen ja raivopyykkääminen ahdistivat

– Raivosiivoaminen, raivopyykkääminen, raivosilitys. Kaikki nuo ja vielä pakkoleipominen yllätysvieraiden varalle pakastimeen. Isä tuskin jalkojaan nosti imurin tieltä. Puhui perheelle ainoastaan ollessaan kännissä viikonloppuisin.

”Sisareni sai kestävän joulukammon”

– Vaikka emme olleet mitenkään varakkaita, jouluun panostettiin meillä erittäin paljon. Suursiivous ja pakastimeen etukäteisleipominen alkoivat jo pari viikkoa ennen jouluaattoa.

Jouluaatto itsessään oli silti erittäin kiireinen, viimeiset lahjat ja ostokset tehtiin, haudoille käytiin viemässä kynttilät ja tietysti muut maalaistalon työt piti tehdä siinä ohessa.

Eräs lukijoista kertoo, että sisko sai jouluhössöttämisestä trauman, minkä takia hän tekee nykyään aina töitä jouluisin.­

Jouluaterialle ryhdyimme uupuneina kymmenen aikaan illalla ja joulupukki tuli ennen puolta yötä. Joulupäiväkään ei ollut lepopäivä, koska koko suku tuli meille joulupäivän aterialle ja kahveille.

Sisareni sai kestävän joulukammon ja onkin järjestänyt itselleen nykyään työvuoron jouluksi uudessa asuinkaupungissaan.

Lakanat saavat olla rauhassa rypyssä

– En jaa äitini intoa silitykseen. Joka ainoa vaatekappale ja kaikki lakanat piti silittää.

Jos äiti on ollut innokas silittäjä, lapset eivät välttämättä silitä omassa kodissaan yhtä innokkaasti.­

Tuolloin ei ollut höyrysilitysrautoja, joten lasisen vesipullon metallikorkkiin tehtiin reikiä. Siitä sitten pirskotettiin vettä silitettäville lakanoille. Itse en silitä muuta kuin ohutta kangasta olevat kauluspaidat. Lakanat saavat olla ihan rauhassa ryppyisiä.

Aikataulua aikataulun perään

– Aikataulujen mukaan eläminen oli kamalaa. Lauantai oli siivous- ja leivontapäivä. Ei saanut nukkua pitkään edes silloin. Sauna piti lämmittää aina niin, että ensimmäinen saunoja oli siellä tasan klo 16. Klo 18 oli lauantain ensimmäinen ruokailu. Nälkää piti nähdä siis koko päivä. Meininki lauantaina oli kuin hautausmaalla. Nukkumassa tai ainakin hiljaa kuin kuollut piti olla viimeistään kello 22.

Sanomattakin selvää on, ettei omassa huushollissani paljoa kelloa katsota. Ja muutenkin jokainen saa olla aivan vapaasti hunningolla.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?