Päivi muutti Ranskaan ja huomasi eron Suomeen: tarhaan ei saa mennä toppahaalareissa – taustalla yllättävä syy - Perhe - Ilta-Sanomat

Päivi muutti Ranskaan ja huomasi eron Suomeen: tarhaan ei saa mennä toppahaalareissa – taustalla yllättävä syy

Ranskassa asuva Päivi paljastaa, miten erilaista päiväkoti- ja koulumaailma on maassa Suomeen verrattuna.

Suomesta kotoisin oleva Päivi muutti Ranskaan ja huomasi, että Suomen ja Ranskan tarha- ja koulutavoissa on eroavaisuuksia.­

9.8. 18:05

Arki on arkea kaikkialla, kuuluu paljon käytetty sanonta.

Kenties näinkin, mutta ulkomailla jo vuosia asunut suomalaisnainen Päivi tietää, että pienet arkiset erot paljastavat, missä asutaan.

Muutama vuosi sitten Saksasta Ranskaan muuttanut suomalaisnainen on tällä hetkellä hoitovapaalla kotona 2-vuotiaan lapsensa kanssa.

Ranskassa käydään tarhakoulua. Sen pihalla ei toppahaalareihin törmää.­

Perheessä on myös kaksi muuta lasta, 4-vuotias tarhakoululainen ja 9-vuotias koululainen.

Jo päiväkodin pihalla huomaa, että nyt ei olla Suomessa, vaan tyylistään tunnetussa Ranskan maassa.

– Ranskassa toppahaalareita näkee oikeastaan vain vauvoilla ja niitä ei saa laittaa tarhakouluun päälle vaatteen monimutkaisuuden vuoksi, Päivi kertoo.

Ranskassa leikkikentälle mennään vaikka uusissa kouluvaatteissa. Suomessa monella lapsella on erilliset leikki- ja kouluvaatteet.­

Ranskassa myös Suomesta tutut erilliset koulu- ja kotivaatteet ovat tuntematon juttu. Ranskassa leikkikentälle mennään vaikka uusissa kouluvaatteissa, eikä Suomesta tuttua käytännönläheistä tyyliä lapsilla juurikaan näe.

– Lapsi on Ranskassa huoliteltu ja siisti, kuten äitinsäkin. Poikkeuksiakin tosin löytyy. Itse en esimerkiksi anna lasteni mennä koulun jälkeen leikkikentälle paremmilla vaatteilla, vaan meillä usein vaihdetaan ainakin osa vaatetuksesta, Päivi kertoo.

Ei kouluruokailua

Eroavaisuuksia Suomen ja Ranskan välillä näkyy arjessa muutenkin.

Pienten lasten hoitaminen on aina raskasta, mutta Ranskassa vanhempien tehtävänä on hoitaa myös sellaista, mihin Suomessa ei olla totuttu.

Päivin perheessä lapset käyvät lounastauolla kotona syömässä, sillä heidän kylässään tarhakoulussa ja alakoulussa ei ole lainkaan kouluruokailua.

Äidin, hoitotädin tai isovanhempien tehtäväksi jää siis lounaan valmistus ja lasten kuskaus kesken päivän kouluun ja takaisin.

Päivin perheessä lapset käyvät lounastauolla kotona syömässä, sillä heidän kylässään tarhakoulussa ja alakoulussa ei ole lainkaan kouluruokailua.­

Ruokatauko on kahden tunnin mittainen.

Päiviä lasten ruokailusta huolehtiminen ei tosin rasita. Yläkoulusta maksullinen kanttiini kouluruokailua varten nimittäin jo löytyy.

– Lapset kasvavat vauhdilla ja samoin kotona vietetyt lounastauot jäävät jossain vaiheessa pois. Nyt siis nautitaan yhteisestä ajasta, kun siihen on mahdollisuus.

Reissuvihko mukaan ja puumerkki kirjaan

Erot Suomen ja Ranskan koulumaailman välillä eivät jää pukeutumiseen ja ruokailuun.

Sähköiset järjestelmät, kuten kodin ja koulun yhteydenpitoon tarkoitettu Wilma, on Päivin lapsen koulussa vielä tuntematon juttu.

Vanhempien tulee allekirjoittaa lastensa koulukirjat ja tehtävävihot.­

Yhteydenpitoa hoitaa vanha tuttu reissuvihko, jonka monet suomalaiset muistavat takavuosilta.

– Tämä tapa on mielestäni hassu, koska tiedon kulku ei aina hoidu kauhean nopeasti. Joskus lapsi saattaa unohtaa näyttää kotona reppuvihkoaan ja joku juttu voi siis näin ollen mennä ohi. Vanhempien kannattaa siis katsastaa lapsen reppuvihko vähintään kerran tai kaksi viikossa, ettei jokin asia pääse unohtumaan, Päivi kertoo.

Yhteydenpito kodin ja koulun välillä kiinnostaa myös opettajia. Siksi he varmistavat, että vanhemmat tarkistavat lastensa koulutehtävät. Tarkistus tapahtuu allekirjoituksella, jonka vanhemmat jättävät lastensa koulukirjoihin ja tehtävävihkoihin.

Vanhempien tulee allekirjoittaa myös lasten poissaolot reissuvihkoon.

– Opettajalle ei siis voi lähettää esimerkiksi tekstiviestiä, että "lapseni on tänään sairas eikä tule kouluun”, Päivi selittää.

Kun puolestaan opettaja on sairaana, koulutunnille ei tarvitse välttämättä mennä lainkaan.

Jos opettaja on sairaana, oppilailla voi olla tiedossa vapaapäivä.­

Sijaiskulttuuria ei Päivin mukaan heidän paikkakunnallaan tunneta ainakaan siinä laajuudessa mitä se Suomessa on.

– Meidän kylällämme on jo useaan kertaan ollut tilanne, että opettaja on ollut kipeä tai hänellä on ollut joku pakottava, usein terveyteen liittyvä, juttu hoidettavanaan. Lapsilla ei tällöin ole ollut koulua.

Lapset, joiden molemmat vanhemmat ovat työssä kodin ulkopuolella tai joilla ei ole hoitajaa lähellä, voivat toki mennä kouluun.

– Mutta nämä lapset laitetaan muiden opettajan luokkiin. Tehtävinä on yleensä piirtelyä tai joitain pieniä tehtäviä.

Kumpi on parempi, Suomi vai Ranska?

Vaikka Ranskan koulu- ja päiväkotielämään liittyy käytäntöjä, joihin ei Suomessa ole totuttu, ei Päivi osaa suoralta kädeltä vastata, kumpi koulujärjestelmistä on hänen mukaansa parempi.

– Suomi on totta kai koulutuksessa edellä monessakin asiassa. Suomessa myös koululäksyjä annetaan vähemmän kuin Ranskassa. Tykkään silti ranskalaisesta tavasta käydä koulua.

Esimerkiksi opettajan kunnioitus on Ranskassa Päivin mielestä paremmalla tolalla kuin Suomessa. Siihen viittaa jo puhuttelutapa. Opettajaa ei suinkaan nyitä hihasta etunimellä puhuttelemalla, vaan huomion saa muun muassa sanonnoilla madame tai monsieur.

Ranskassa lapset saavat käyttää koulussa kädentaitoja aktiivisesti.­

Päivi arvostaa myös hienomotorisia taitoja, joita lapsille Ranskassa opetetaan.

– Lapset oppivat kaunokirjoituksen ja joutuvat muutenkin käyttämään kädentaitoja aktiivisesti. Tietokoneita tai älypuhelimia ei oteta kovinkaan varhaisessa vaiheessa käyttöön. Tietokoneita ei mielestäni tarvita vielä alakoulun alimmilla luokilla, vaan ne ehtivät mukaan myöhemmässä vaiheessakin aivan hyvin.

Päivi huomauttaa, että saattaa olla ajatuksissaan vanhakantainen, mutta se ei haittaa.

– Tämä tyyli sopii meille.

Päivin elämää voi seurata blogissa Rajalla - Elämää Ranskan Elsassissa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?