Ikkunaan ilmestyivät yöllä lapsen kasvot: suomalaiset paljastavat tarinoita, jotka nostavat ihokarvat pystyyn - Perhe - Ilta-Sanomat

Ikkunaan ilmestyivät yöllä lapsen kasvot: suomalaiset paljastavat tarinoita, jotka nostavat ihokarvat pystyyn

Ilta-Sanomien lukijat kertovat erikoisista tilanteista, joille ei ole tänä päivänäkään löytynyt selitystä.

Vanhassa rakennuksessa tapahtui jotakin erikoista. Ikkunassa näkyivät lapsen kasvot, lukija kertoo.­

6.8. 21:00

Kun näet jotakin selittämätöntä, haetko tapahtuneelle loogisen selityksen vai kenties jotakin muuta?

Ilta-Sanomien lukijat kuvailevat erikoisia tilanteita, joille he eivät ole tänä päivänäkään löytäneet selitystä.

Ovatko seuraavat tarinat silkkaa sattumaa, mielikuvituksen tuotetta vai kenties jotain muuta? Päätä itse.

”Näin unta, että kotini syttyi tuleen”

– Näin lapsena unta, että kotini syttyi tuleen. Hädissäni kielsin kotiani syttymästä ja sanoin, että palakoon ennen vaikka naapurin kivikanala. Aamulla se kivikanala oli sitten tulessa, kun heräsin.

Ovikello soi, mutta ovella ei ollut ketään

– Kun isäni kuoli, hänen talonsa jäi tyhjäksi. Koska oli talvi, minun täytyi käydä siellä aina parin päivän välein katsomassa, että kaikki kunnossa. Minulla oli aina vähän outo olo, kun siellä kävin, kunnes parin viikon päästä isän kuolemasta siellä talossa ollessani ovikello soi, mutta ovella ei kuitenkaan ollut ketään. Sen jälkeen oloni on ollut siellä ollessa aivan erilainen, rauhallinen.

Soittorasia alkoi soida yhtäkkiä

– Kummisetäni kuoli toissa kesänä ja olin hänen luonaan loppuun asti. Lupasin saatella hänen lähtöään. Kolme henkäystä ja hän lähti.

Tämä talvi ja kevät olivat minulle erittäin vaikeita kaikkinensa useamman lemmikin menetyksen ja oman parisuhteeni ongelmien sekä läheisen sairauden myötä. Olin aivan voimieni äärirajoilla ja itkin paljon.

Olin ostanut Saksasta miltei parikymmentä vuotta sitten soittorasian, jota ei ole vuosiin kokeiltu. Edellisenä iltana iltarukouksen lopuksi pyysin aivan tosissani, että jos te olette vielä lähellä, niin antakaa joku merkki että tuette.

Kun soittorasia alkoi soida, onnenkyyneleet tulivat.­

Seuraavana aamupäivänä join kahvia pöydän ääressä, kun kirjahyllyssä oleva soittorasia alkoi yllättäen soida. Rasi soi monta kierrosta melodiaa. En ollut koskenut soittorasiaan ainakaan puoleen vuoteen edes siivotessa.

Tuli lämmin olo ja onnenkyyneleet. Kiitin ääneen yhteydenotosta, ja soitto lakkasi samalla.

Tyttö kuvaili menehtyneen vaatteet

– Vaimoni ja meidän pieni tyttäremme lähtivät appiukon hautajaisiin. Hautajaisseremonian jälkeen pieni tytär alkoi jutella ja vastailla bussissa. Sitten bussi pysähtyi, ovi aukesi ja tytär vilkutti avoimelle ovelle.

Vaimo kysyi, kenelle hän jutteli. Vastaus oli, että Papi eli appiukko istuskeli siinä vastapäätä bussissa ja lähti ulos. Tytär osasi kertoa mitkä vaatteet hänellä oli päällään. Anoppi meinasi saada slaagin, kun tyttö kuvaili appiukon asusteen, jota hänellä oli ollut tapana pitää, mutta josta tytär ei voinut tietää.

Oliko se enneuni?

– Eräs tuttavani kertoi sukulaisestaan, joka näki useasti sellaista unta, jossa hän keitti ruokaa isossa vanhassa padassa. Joka kerralla saapui joku enemmän tai vähemmän tuttu syömään tuosta padasta. Kyseessä oli aina eri henkilö.

Ne olivat jonkinlaisia enneunia, sillä pian unen näkemisen jälkeen, hän sai tietää unessa vierailleen henkilön kuolleen. Vaan kerran hän näkikin unen, jossa hän sai syödä padasta yksin. Tätä hän oli ihmetellyt läheisilleen, että mitäköhän se nyt tarkoittaa? Pian hän kuoli itse.

”Näin ikkunassa kasvot”

– Olimme kesälomalla Punkaharjulla ja yövyimme Vanhassa kartanossa, Retretin lähellä. Vuosi oli 1993, jolloin poikamme oli vasta muutan kuukauden ikäinen ja tyttäremme seitsemänvuotias.

Ikkunassa näkyivät lapsen kasvot.­

Nukuin mieheni ja poikamme kanssa toisessa makuuhuoneessa, tyttäremme nukkui toisessa. Heräsin yöllä siihen, että kuulin lapsen paljaiden jalkojen nopeita askelia. Ajattelin, että tytär on herännyt ja tulee kohta huoneeseen. Ketään ei kuitenkaan kuulunut, joten nousin ylös vuoteesta ja menin tyttären huoneeseen katsomaan mikä on hätänä. Tytär oli täydessä unessa.

Toisena yönä heräsin ja katsoin vuoteesta ikkunaan päin. Näin ikkunan edessä pyöreät lapsen kasvot. Poikamme nukkui huoneen toisella puolella pinnasängyssään.

En tiedä vanhan rakennuksen historiasta mitään. Nykyisin siinä käsittääkseni sijaitsee Johanna Oraksen Taidekartano.

Turun linnan kantakummitusko?

– Mieheni, joka ei edes lapsena uskonut haamuihin, pyöri paljon äitinsä perässä Turun linnassa, sillä anopilla oli siellä työpaikka.

Samoina vuosina linnaa remontoitiin niin, että eräs siipi oli pitkään suljettu. Mieheni, silloinen poika, oli kerran sattunut katselemaan tämän osan ikkunoita. Hän ihmetteli, miksi sieltä tuijottaa vanha nainen suoraan silmiin.

Kun hän säikähdyksen jälkeen katsoi uudelleen, näky oli hävinnyt. Sittemmin olen lukenut, että nainen on paikan kantakummitus.

”Tuon ”jonkun” läsnäolo oli rauhoittava”

– Rakas mieheni mummo ehti kuolla ennen kuin näki ensimmäisen lapsenlapsenlapsensa, meidän esikoisemme. Olin syöttämässä muutaman päivän ikäistä pientä alkuyöstä, kun huoneeseen tulvahti yhtäkkiä voimakas kukkainen tuoksu - samoja kukkaistuoksuja, jolle miehen mummo oli tuoksunut.

”Isomummi kävi katsomassa suvun uutta tulokasta”, Ilta-Sanomien lukija kertoo.­

Tuoksun lisäksi hyvin skeptiselle minulle tuli tunne, etten ollut nukkuvan puolisoni ja lapseni kanssa yksin. Tuon "jonkun" läsnäolo oli kuitenkin rauhoittava. Tuoksu hävisi yhtä nopeasti kuin se oli tullutkin huoneeseen. Isomummi kävi katsomassa suvun uutta tulokasta.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?