5 yleistä kasvatusvirhettä – ammattilainen: Tämä on lapsen kasvatuksessa kaikkein tärkeintä - Perhe - Ilta-Sanomat

5 yleistä kasvatusvirhettä – ammattilainen: Tämä on lapsen kasvatuksessa kaikkein tärkeintä

Lapsen tunteita ei tulisi vähätellä.

Julkaistu: 27.5. 15:28

Kasvatuksessa on arkisia kompastuskiviä, jotka saattavat heijastua suoraan lapsen hyvinvointiin.

Lasten kasvattaminen ei ole helppoa: jokaisella vanhemmalla on huonoja päiviä, jolloin kiukku ja väsymys saattaa purkautua myös lapsiin.

Yksittäiset huonot päivät eivät kuitenkaan pilaa arkea ja lasten mielenterveyttä. Toistuvat, kielteiset käytösmallit voivat kuitenkin jättää lapseen jäljen pitkäksi aikaa.

Kysyimme lastenpsykoterapeutti Saara Sauliolta, mitkä ovat vanhempien yleisiä kompastuskiviä ja virheitä kasvatuksessa.

1. Lapsi ei tule kuulluksi

Saulion mukaan kasvatuksessa kaikista tärkeintä on se, että lasta kuunnellaan ja huomioidaan:

– Aikuisen tulee olla kiinnostunut lapsesta ja pyrkiä jakamaan tämän tunteita sekä ajatuksia.

Se onnistuu viettämällä lapsen kanssa aikaa.

– Tulisi pitää erillään se, mitä minä vanhempana ajattelen ja tunnen siitä, mitä lapsi tuntee ja ajattelee. Tulisi siis tutustua omaan lapseen.

Jos lapsen tunteita ei huomioida, saattaa tämä vieraantua omista tunteistaan.

– Tunteiden tunnistamisen opettelu on paljon työläämpää myöhemmin, jo aikuisena.

2. Uhkailu

Yleinen virhe, mihin vanhempi saattaa sortua, on lapsen uhkailu asioilla, joita ei tarkoita.

Kun lapsi ei tottele, saattaa uhkaus tuntua toimivalta konstilta ratkaista riitatilanne nopeasti. Lapsi ei kuitenkaan pysty erottamaan, tarkoittaako aikuinen uhkausta oikeasti.

– Tyypillistä on sanoa, että lapsi saa vaikka kävellä kaupasta kotiin ja hänet jätetään kyydistä, Saulio avaa.

Arkinen uhkaus saattaa olla lapsen näkökulmasta kuitenkin hyvin pelottava. Se herättää epävarmuuden siitä, että aikuinen saattaisi oikeasti toimia uhkauksensa mukaisesti.

– Lapsi ei välttämättä voi näyttää pelkoa, vaan kehittää sen peitoksi vaikkapa lisää ongelmakäyttäytymistä.

3. Epäjohdonmukaisuus

Kun jokin asia on yhtenä päivänä jyrkästi kiellettyä ja toisena ei, se voi hämmentää lasta. Epäjohdonmukaisuus synnyttää turvattomuutta.

Saulio kertoo arkisen esimerkin: sotkun kotona. Yllättävä sekamelska saattaa synnyttää aikuisessa hillittömän raivokohtauksen, kun toisena päivänä asia ei häiritse tätä lainkaan.

– Silloin tällöin sellaista sattuu varmaan joka perheessä, mutta jos epäjohdonmukaisuus on jatkuvaa, niin lapsi ei tiedä, mistä asioista aikuinen saattaa yhtäkkiä räjähtää.

Seurauksena lapsi saattaa alkaa tarkkailemaan aikuista ja tämän tunnetiloja liian voimakkaasti.

– Lapsesta saattaa tulla yliherkkä aikuisen tunnetiloille, jos käytös on jatkuvasti arvaamatonta.

4. Liian löysät tai tiukat rajat

Lapsi tarvitsee kasvatuksessaan sopivasti rajoja.

Liian tiukat rajat tukahduttavat lapsen itsenäistymistä, eikä lapsi pääse kokeilemaan rajojaan terveellä tavalla. Saulion mukaan se saattaa hidastaa lapsen kasvua.

Kuitenkin myös liian löysillä rajoilla voi olla haitallisia seuraamuksia.

– Lapselle voi tapahtua kaikenlaista vaarallista, jos vanhempi ei ole häntä suojelemassa.

Kun käytökselle ei uskalleta asettaa rajoja, tekee aikuinen karhunpalveluksen lapselle.

– Lapsen täytyy oppia lykkäämään omia tarpeentyydytyksiään ja ottamaan muut huomioon. Nämä ovat aikuisena erittäin tärkeitä taitoja.

5. Liialliset odotukset

Jotkut vanhemmat ilmaisevat suoraan pettymyksensä, jos lapsi ei suoriudu koulusta tai harrastuksistaan toivotulla tavalla.

Kannustaminen on kasvatuksessa keskeistä, mutta liialliset paineet voivat viedä lapsen itsekriittiseen epävarmuuden kierteeseen.

– Liian kovat odotukset voivat tuoda lapselle kelpaamattomuuden ja riittämättömyyden tunteita, Saulio sanoo.

Saavuttamattomat tavoitteet saattavat herättää vihaa, jonka lapsi kääntää vanhempiensa sijaan itseensä.

Lapsi myös sisäistää aikuisten vaatimukset nopeasti ja alkaa näin vaatimaan myös itse itseltään paljon.

– Pahimmassa tapauksessa lapsi masentuu, kun hän pettyy itseensä.

Sopivan kannustamisen ja odotusten suhde löytyy parhaiten kuuntelemalla lasta. Jos esimerkiksi lapsen kouluarvosanat romahtavat äkillisesti, tulisi alkuun käydä läpi, miksi näin on käynyt, eikä vain vaatia häneltä parempaa.

– Kannattaa oikeasti tutustua omaan lapseensa ja seurata hänen reaktioitaan, Saulio painottaa.

– Kyllä sen huomaa, jos lapsi tulee kiukkuiseksi tai pahoittaa mielensä jostakin, joka on tarkoitettu tuuppaukseksi eteenpäin.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?