4-vuotias jähmettyi paikoilleen ja tuijotti jotain pitkän aikaa – lausui sitten sanat, jotka saivat äidin kauhistumaan - Perhe - Ilta-Sanomat

4-vuotias jähmettyi paikoilleen ja tuijotti jotain pitkän aikaa – lausui sitten sanat, jotka saivat äidin kauhistumaan

Julkaistu: 24.5. 19:02

Ilta-Sanomien lukijat kertoivat yliluonnollisilta tuntuneista sattumuksistaan.

Uskotko yliluonnolliseen?

Kysymys aiheuttaa täysin ymmärrettävästi niin kielteisiä kuin myönteisiä vastauksia ja tunteitakin.

Olemme kertoneet useita kertoja Ilta-Sanomien lukijoiden tarinoista, jotka ovat vähintäänkin hyytäviä ja eriskummallisista. Suuri osa niistä on jäänyt täysin vaille selitystä.

Kokosimme jälleen yhteen lukijoiden tarinoita, jotka saattavat saada ihon kananlihalle.

Päätä itse, ovatko seuraavat lukijoiden tarinat yliluonnollisia kokemuksia, mielikuvituksen tuotetta vai silkkaa sattumaa.

Uni vanhasta tutusta

– Reilu kymmenen vuotta sitten näin unen, jossa kesämökkinaapurin vanha isäntä seisoi kukkaniityllä poikkeuksellisen kirkkaassa auringonpaisteessa. Pari päivää myöhemmin kerroin siskolleni puhelimessa muiden asioiden jälkeen tästä unesta ja kysyin, vieläkö kyseinen henkilö ajelee mopolla asioillaan? Ei ajellut, koska oli nukkunut pois Kuopion yliopistollisessa keskussairaalassa pari päivää aikaisemmin. Vanhalla isännällä oli ollut tapana pysähtyä mopolla kysymään kuulumisia, mutta jokapäiväinen vieras hän ei ollut.

”Mikä on todennäköisyys?”

– Nukuin myöhään, tosi pitkälle päivään. Näin unta vieraasta miehestä, jonka rintaan iskeytyi paristo niin, että mies kuoli. Ihmettelin outoa unta miehellenikin. Keitin teen ja menin koneelle. Näin lehdessä uutisen, jossa kerrottiin, kuinka eräs mies oli kuollut Saksassa työpaikallaan samana aamuna, koska paristolaturista oli sinkoutunut paristo hänen rintaansa. Mikä on todennäköisyys tällaiselle?

Pienen pojan sanat saivat äidin kauhistumaan

– Poikani oli 4-vuotias ja olimme harvinaisesti kahdestaan kotona. Olin vessassa ovi auki, kun yhtäkkiä huomasin poikani olohuoneessa jähmettyneenä paikoilleen. Hän tuijotti jotain pitkän aikaa. Sitten yhtäkkiä hän tuli luokseni ja sanoi: ”Poika repii ihoaan.” Pyysin häntä toistamaan, sillä ajattelin että kuulin väärin. Poika toisti lauseen ”poika repii ihoaan” ja olin aivan kauhuissani. Kysyin: ”Missä?” Poikani käveli takaisin olohuoneeseen ja osoitti tuijottamaansa kohta: ”Tuossa.” En osannut sanoa mitään muuta kuin: ”Käske häntä lopettamaan.” Poikani vain poistui omaan huoneeseensa.

”Käki tietää jotain pahaa tapahtuvaksi”

– Olin 7-vuotias ja asuimme maalla. Isäni sisko, noin 60-vuotias, asui naapurissa ja oli käymässä meillä. Pihamaalla juteltiin vielä tädin kanssa, kun käki tuli piha-aidalle ja siitä maahan kukkuen oudosti. Äiti sanoi tädin lähdön jälkeen, että käki tietää jotain pahaa tapahtuvaksi. Seuraavana yönä tätini kuoli yllättäen omassa kodissaan.

Moni lukija kertoo aavistaneensa rakkaimpansa kuoleman.

Herätys järkyttäviin uutisiin

– Tämä tapahtui tsunamin aikaan. Olin silloisen miesystäväni kanssa menossa nukkumaan, mutta emme saaneet unta. Olo oli molemmilla tosi ahdistunut, vaikka mitään syytä ei sille ollut, ja miesystäväni sanoi, että ajattele, jos jossain kuolisi yhtäkkiä valtavan paljon ihmisiä. Seuraavana päivänä saimme kuulla Aasian tsunamista.

Sattumaako?

– Näin unessa, kuinka työkaveri putoaa suuren säiliön päältä ja vammautuu. Seuraavalla viikolla jouduimme uuteen työpisteeseen, jossa emme olleet koskaan aikaisemmin olleet. Pomo näytti unessa näkemäni säiliön ja komensi juuri tuon kaverin säiliön päälle hommiin. Löin jarrut päälle ja sanoin, että tähän hommaan on otettava toiset miehet, me lähdemme. Pomo ihmetteli, mutta järjesti porukat uudestaan. Tämä ei ole ainoa kerta, kun olen nähnyt enneunia, jotka ovat toteutuneet.

”Tiesin, että joku on kuollut läheltäni”

– Heräsin unesta 21.12.19. Unessa olin palaamassa kotiin kävelyltä. Näin, kuinka ruumissäkkiä laitettiin autoon. Tiesin, että joku on kuollut läheltäni. Sain soiton samana päivä kello 16.00. Ystäväni oli kuollut. Kun todella lähellä oleva henkilö kuolee, näen taivaalla valorenkaan.

”Se oli siinä ehkä noin 10 minuuttia ja sitten lähti pois”

– Koirani kuoli tammikuussa 2018. Ehdimme taivaltaa yhdessä 13 vuotta – koirani oli minulle rakkainta mitä voi olla. Syyskuussa 2018 tapasin miehen ja rakastuimme. Mies muutti saman tien minun luokseni asumaan. Joskus loka-marraskuussa olimme makuuhuoneessa ja sängyssä peiton alla, kun yhtäkkiä me molemmat tunsimme, että joku hyppäsi sänkyymme ja jäi jalkojemme päälle makaamaan. Se oli siinä ehkä noin 10 minuuttia ja sitten lähti pois. Sanoin, että se oli koirani Rolle, joka kävi tarkistamassa, olenko löytänyt kunnon miehen. Mies taisi saada hyväksynnän, koska koira ei puraissut. Sen jälkeen ei ole Rolle enää käynyt pötköttelemässä meidän kanssa.

Äidin muistolle

– Sytytin illalla juuri poisnukkuneen äitini muistoksi valkoista muistokynttilää. Sytytin ja se sammui – sytytin uudelleen ja se sammui, kolme kertaa. Suostui palamaan vasta kun sanoin ääneen: ”Lopeta! Tämä on sinun muistoksesi!”

Merkki vai ei?

– Isäni oli kuollut tammikuisena aamuna. Illalla nukkumaan käydessäni ajattelin mielessäni: ”Isä, lähetä joku merkki, jos sinulla on nyt kaikki hyvin.” Makuuhuoneessa ollut limoviikuna pudotti saman tien lehden lattialle. Ei yleensä pudotellut lehtiä.

Muisto lapsuudesta

– Olin varmaan 9-vuotias kun leikin alakerrassa. Kun olin lähdössä yläkertaan, näin pappani kasvot seinässä. Säikähdin. Laitoin oven kiinni ja noin viiden minuutin päästä äiti tuli sanomaan, että pappa on kuollut.

Iskelmän sanoja seurasi kauhistuttava uutinen

– Vuonna 1994 syksyllä tein paljon töitä ja nukuin yleensä hyvin. Eräänä arki-iltana en saanut kuitenkaan unen päästä kiinni. Pyörin sängyssä ja hätkähdin taas hereille, kun päässäni alkoi soida iskelmä sanoilla ”ja vain aamuun on meillä aikaa”. Kappale jäi selkeästi pyörimään mieleeni. Aamulla lähdin töihin bussilla ja torkuin penkillä. Yhtäkkiä kuljettaja laittoi radion täysille ja katsoi minua peilistä. Uutiset Estoniasta alkoivat vyöryä tajuntaani. En ollut sellaisen musiikin harrastaja, enkä ole kuullut kappaletta missään sen jälkeen. Koin onnettomuuden hyvin järkyttävänä, ja aina merellä ollessani kappale soi jälleen mielessäni.

Mustarastasta seurasi surusanoma

– Oli elokuun 5. päivä 2017 aamulla klo 7.00. Pihalle, keittiön ikkunan kohdalle tuli mustarastas ja se katseli minua ja miestäni. Nyökytti päätänsä aivan kuin haluten kertoa jotain meille. Mustarastas on harvoin nähty lintu täällä pohjoisessa. Lintu lensi pois ja kello 9.00 meille tuotiin surusanoma: poikamme oli kuollut Helsingissä muutama tunti aiemmin.

Moni on kokenut yliluonnollisilta tuntuneita asioita joko lapsuudessaan tai unessaan.

”Minusta tuntui, että koko maapallolla ei ollut muita kuin me kaksi”

– Lähdimme pitkälle ulkomaanmatkalle, ja jossain Saksan paikkeilla automme nopeusmittari ja kilometrimittari lopettivat toimintansa. Saimme autokorjaamossa korjautettua ne. Sanoin miehelleni, että lähdetään takaisin kotiin Ruotsin kautta, mutta hän sanoi, että nyt mennään, kun olen niin kauan odottanut. Minusta tuntui, että koko maapallolla ei ollut muita kuin me kaksi autossamme. Mieheni kuoli matkallamme.

Painajainen kävi toisaalla toteen

– Nukuin yöllä todella levottomasti, ja mieheni kysyi syytä aamuyöllä. Kerroin nähneeni painajaisunta, jossa olin laivan kannella ja nojasin kaiteeseen sekä ihmettelin, kun ihmisiä naarattiin ja oransseja kelluvia lauttoja oli meressä. Mies lähti töihin, mutta soitti minulle matkalta ja kertoi Estonian onnettomuudesta.

Onko sinulla vastaavia kokemuksia? Kerro omasi alla kommenteissa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?