Kommentti: Kaarnalaiva on kevään merkki - Perhe - Ilta-Sanomat

Kommentti: Kaarnalaiva on kevään merkki

Julkaistu: 17.5. 9:00

Luulin olevani melkoinen kaarnalaivanvuolija. Sitten iski kaverini Pasi. Mutta Muumimamma pyyhki meillä kummallakin pöytää!

Eihän kaarnalaivan tekoon tarvita kuin teräase, joten siihen maailmanaikaan ensimmäisen paatin värkkäys oli kiinni siitä, minkä ikäisenä puukon tai linkkuveitsen sai käsiinsä.

Vähän laastariakin tarvittiin ennen kuin kaverien kanssa paattejamme puroissa pääsimme kilpaa uittamaan.

Eikä minulta yhteen laivaan kauan mennyt, muutamalla vuolaisulla terävä keula ja rungolle soikea muoto, teroitettu tikku mastoksi ja vihreä lehti purjeeksi.

Pasi oli toista maata, toi sulavalinjaisen, sopusuhtaiseksi huolella vuollun ja hiotun laivansa lampeen, kun olin omaani jo puoli tuntia uittanut. Voi että tuota kaunotarta kadehdin!

Muumipeikon äiti istui portailla auringonpaisteessa ja laittoi kaarnalaivan köysistöä. (Tove Jansson: Vaarallinen juhannus, WSOY 1954)

Sain ensimmäisen muumikirjan juuri, kun olin oppinut lukemaan. Tarina alkoi leppoisasti.

Peräsin oli vaikein ja lastiruuma hauskin. Muumimamma oli tehnyt kaarnasta hyvin pienen luukun, hän pani sen paikoilleen, ja se sopi reikäänsä kuin valettu.

Kyllä Tove Janssonin kuvista heti näki, että tähän ei Pasikaan pysty vaikka ikänsä harjoittelisi. Ei siis ihme, että Muumipeikko ei edes yrittänyt itse.

Se on minulle, hän ajatteli. Sen täytyy olla minulle. Äiti tekee aina kesän ensimmäisen kaarnalaivan sille, josta hän pitää eniten.

Taisin vähän nyrpistää nenää: tämä peikkolapsi on kyllä jo vähän vähän nirsoksi lellitty.

Muumipeikko huomasi heti, että äiti oli unohtanut jollan.

Ei meistä Pasin kanssa kaarnalaivanrakentajia olisi varmaan tullut, jos lelulaatikkomme olisi pursunnut purjeineen valmiita muovipaatteja, kuten seuraavalle sukupolvelle kävi.

Muumimamman ja käsityöperinteen jatkumisen takia kyllä annoin sitten omille pojilleni puukon mieheen ja perusohjeet kaarnapaatin valmistukseen. Siis että äidillä on laastarit valmiina keittiön pöydällä.

Ei Muumipeikkokaan täysin tumpelo siinä kirjassa ole. Kovasti seikkaillaan tulvan kourissa – ja kun tullaan kotiin, kaarnalaivakin löytyy nurmikolta ihan ehjänä.

Kirjan viimeisessä kuvassa on pikkuruinen kaarnavene, jossa on tuhdot, keulanaru ja pikkuriikkiset airot – Muumimamma ei petä.

– Voitko arvata, mikä tämä on?

– Se on jolla! Muumipeikko sanoi ja nauroi.

Ihan malliksi vuolin kevään ensimmäisen kaarnalaivan. Löytyi mansikanlehtikin purjeeksi. Ylpeänä sitä kotiväelle kävin esittelemään.

– Siitähän puuttuu airot.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?