Näyttelijä Ilari Johansson taiteilee työn ja perheen välissä: ”Välillä poden huonoa omaatuntoa” - Perhe - Ilta-Sanomat

Näyttelijä Ilari Johansson taiteilee työn ja perheen välissä: ”Välillä poden huonoa omaatuntoa”

Perheen 8-vuotias poika on ekaluokkalainen, ja kohta 6 vuotta täyttävä tytär aloittaa syksyllä eskarin.

Julkaistu: 8.2. 16:34

5- ja 8-vuotiaiden isä Ilari Johansson myöntää välillä provosoituvansa.– Lapset ovat niin tunteella mukana, että vaikka siihen ei pitäisi lähteä mukaan, lähtee vaan, hän sanoo.

Freelance-näyttelijä ja stand up -koomikko Ilari Johansson, 51, vaipuu joskus niin syvälle omiin ajatuksiinsa, ettei kuule lapsensa puhetta. Illan keikkaan valmistautuva ja keskittyvä isä voikin olla tylsää seuraa.

– 5-vuotias saattaa kysyä, että kuunteletko sä edes mitä mä puhun. Eikä mulla ole mitään käsitystä. Joskus leikin lapsen kanssa tajuamatta kunnolla mitä edes leikitään. Tai rakennan legoista jotain, kunnes huomaan, että lapsi on häipynyt jo kymmenen minuuttia sitten muihin leikkeihin.

– Tuleva keikkailta on mielessä koko päivän, ja iltapäivällä sitten on henkisesti jo muualla ja poissaoleva.

Ilari tekee keikkaa ympäri Suomen, ja vain harvoin hän pääsee esiintymisen jälkeen yöksi kotiin. Jos pääsee, lapset ovat siinä vaiheessa jo nukkumassa. Riittämättömyyden tunne on tullut tutuksi.

– Välillä poden huonoa omaatuntoa, kun joudun olemaan iltoja ja öitä pois. Työt myös keskittyvät aika paljon viikonloppuihin, mikä tarkoittaa, että olen pois juuri silloin kun lapsilla olisi viikonloppuvapaata.

– Tietysti tämä tuo haasteita myös aikataulutukseen. Viikonloput jäävät paljolti puolison vastuulle. Onneksi meidän molempien äidit asuvat tässä pääkaupunkiseudulla ja ovat apuna.

”Aikataulut ovat meidän suurin haaste”

Perheen 8-vuotias poika on ekaluokkalainen, ja kohta 6 vuotta täyttävä tytär aloittaa syksyllä eskarin. Koulu ja päiväkoti ovat eri puolilla kaupunkia, samoin lasten harrastukset, mikä tietää paljon ylimääräistä säätämistä.

– Aikataulut ovat meidän suurin haaste, myöntää Ilari.

Ilari pyrkii käymään lasten kanssa ainakin uimassa säännöllisesti. Hän on harrastanut uintia itsekin lapsesta saakka.

– Muuten me ulkoillaan yhdessä ja käydään harrastuksissa, ihan sellaista perusmeininkiä. Ei väliä mitä tehdään, tärkeintä on yhteinen tekeminen ja läsnäolo. Onneksi lapset ovat vielä pieniä eikä heillä ole älypuhelimia, isä huokaa.

Myös isä itse pysyttelee erossa älypuhelimesta – ja varsinkin somesta.

– Osaan elää ilman somea, tässä ja nyt, mutta välillä kyllä kaipaan leffojen katselemista ja kirjojen lukemista. Semmoista rauhaa ja rauhoittumista sen vastapainoksi, että olen työssä niin paljon ihmisten kanssa. Rauhoittuminen ei tuon ikäisten lasten kanssa ole maailman helpointa. Helpointa on vaan mennä niiden ehdoilla.

Ilari Johansson tunnustaa provosoituvansa välillä lasten kanssa. –Lapset ovat niin tunteella mukana, että vaikka siihen ei pitäisi lähteä mukaan, ei sille mitään voi, että lähtee vaan.

Yli nelikymppisenä isäksi tullut Ilari Johansson myöntää olevansa siinä suhteessa vanhan liiton miehiä, että uskaltaa paukauttaa tarvittaessa jarrut päälle, vaikka hektinen maailma työntää uusia virikkeitä ilmoille jatkuvalla syötöllä.

– Ei tarvitse osallistua joka asiaan. Ihmisten pitäisi uskaltaa olla menemättä mukaan kaikkeen, hän sanoo ja mainitsee esimerkiksi Facebookin.

– Suurin osa menee sinne silloin kun niillä on paha olla. Jos olet tyytyväinen elämääsi, sun ei tarvitse mennä Facebookiin.

”Asioita on turha käsikirjoittaa ennalta liikaa”

Kun perheessä on neljä ihmistä, siellä on myös neljä mielipidettä ja neljä omaa tahtoa. Harmonia on välillä hukassa.

– No olisihan se nyt vähän pelottavaakin, jos olisi alituinen harmonia. Me pyritään aina kuuntelemaan lapsia, mutta kyllä siinäkin omat haasteensa on: miten antaa löysää, mutta asettaa samalla selkeät rajat. Itsekin tulee kamppailtua sen kanssa, että miten hoidan tämän homman niin, etten rajoita liikaa lapsia.

Ilari kertoo välillä provosoituvansa ja heittäytyvänsä tahtomattaan lapselliseksi itsekin.

– Lapset ovat niin tunteella mukana, että vaikka siihen ei pitäisi lähteä mukaan, ei sille mitään voi, että lähtee vaan. Täytyisi mennä itsensä ulkopuolelle ja miettiä, miten olisi hyvä käyttäytyä. Että mennäänkö tunnepohjalta, vai pitäisikö olla järkevä.

– Se on vähän sama kuin teatterin lavalla: kun kesken kohtauksen tulee muuttuvia tekijöitä, täytyy improvisoida. Jos vain puskee menemään, kuten on ajatellut, lopputulos ei välttämättä ole hedelmällinen. Asioita on turha käsikirjoittaa ennalta liikaa, hän summaa.

”Kun lapsi sanoo, että mulla oli kiva päivä, se riittää”

Kun muutaman päivän keikkakierros on tehty ja esiintyjä palaa kotiin, kotona odottaa se sama arki, joka siellä oli lähtiessä.

– Aina ei oikein ole energiaa mennä siihen mukaan, vaihtaa levyä täysin. Välillä se onnistuu ja välillä ei. Pitäisi olla jokin siirtymäretriitti, toki pitkä automatka voi joskus auttaa. Toisaalta on hyväkin, että ajatukset lähtevät tehokkaasti pois töistä. Ihan turha on työjuttuja jäädä vatvomaan.

Tällä hetkellä Ilari Johansson ei haaveile muusta kuin siitä, että elämään löytyisi balanssi.

Paras kiitos ja palkinto tulevat hänen mukaansa lasten suusta.

– Kun lapsi sanoo, että mulla oli kiva päivä, se riittää. Se tuntuu hyvältä.

– Aina kaikki ei kuitenkaan mene niin, että päivästä tulisi kiva. Sitten analysoidaan, että mitä oikein tapahtui, kun mikään ei mennyt putkeen. Siinä ei auta kuin myöntää omat virheet ja pyytää anteeksi.

Tänä vuonna Yhteisvastuukeräyksen teema on vanhemmuuden tukeminen viestillä Sinä riität. Suomessa vanhemmuutta tuetaan yhteisvastuuvaroilla yhdessä järjestöjen kanssa. Maailman katastrofialueille avun vie perille Kirkon Ulkomaanapu.

–  Vanhemmuuden tukeminen on yhteisvastuullinen tehtävä, perustelee keräyksen esimiehenä toimiva arkkipiispa Tapio Luoma.

Vanhemman yksinäisyys, stressi ja sosiaalisen tuen puute ovat riskitekijöitä lapsen myönteiselle kehitykselle. Monien vanhempien kokemus on, että he saavat liian vähän sosiaalista tukea.

Suomessa kulttuuriin kuuluu yksin selviämisen pyrkimys, jolloin oletus usein on, että vanhemmat selviävät ilman apua.

– Vanhemmuus on maailman tärkein työ, ja siihen kuuluu saada tukea ajoissa, painottaa Yhteisvastuun keräysjohtaja Tapio Pajunen.

40 prosenttia nyt kerättävän Yhteisvastuun tuotosta jää Suomeen. Puolet kotimaan osuudesta käytetään vanhemmuutta tukeviin toimenpiteisiin seurakunnissa.

Toinen puolikas kotimaahan jäävästä tuotosta käytetään vanhemmuutta sekä lapsen ja vanhemman välistä suhdetta vahvistaviin, kynnyksettömiin tukitoimiin eri puolilla Suomea. Kumppaneina ovat Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Pelastakaa Lapset ry.

– Yhteisvastuun tuotolla tuotettava tuki voi olla esimerkiksi vertaistukea vanhemmalle, perheen yhteinen harrastusmahdollisuus tai luotettavan aikuisen tuki kuormittuneille perheille, kertoo pääsihteeri Hanna Markkula-Kivisilta Pelastakaa Lapset ry:stä.

Yhteisvastuu järjestää myös kuvakisan perhearjen surkuhupaisista hetkistä. Yhteisvastuun Instagram- ja Facebook-tileillä voi jakaa otoksensa hashtagilla #sinäriität2020 helmikuun 28. päivään asti. Osallistujien kesken arvotaan lippuja Linnanmäelle ja kuvia julkaistaan myös Ilta-Sanomissa.

Keräys alkoi helmikuun alussa.