Pienen vauvan äidin välit perheen isoäitiin räjähtivät rikki jouluaattona – keittiössä odotti ikävä yllätys, mutta lopullinen niitti oli vasta tulossa - Perhe - Ilta-Sanomat

Pienen vauvan äidin välit perheen isoäitiin räjähtivät rikki jouluaattona – keittiössä odotti ikävä yllätys, mutta lopullinen niitti oli vasta tulossa

Sekä oma äiti että anoppi saattaa osoittautua liian takertuvaiseksi isoäidiksi. Kuvituskuva.

Sekä oma äiti että anoppi saattaa osoittautua liian takertuvaiseksi isoäidiksi. Kuvituskuva.

Julkaistu: 7.12.2019 17:38

Takertuvaiset isovanhemmat puhuttavat Vauva.fi:n keskustelupalstalla.

Olemme aikaisemmin kertoneet hankalista anoppisuhteista, joiden taustalla saattaa olla niin anopin tyytymättömyys kuin liika suojelevaisuus.

Myös jälkikasvun hankkiminen saattaa vaikeuttaa jo entisesti tulenarkaa suhdetta. Moni isoäidiksi tai isoisäksi tullut haluaa luonnollisesti olla vahvasti mukana lapsenlapsensa elämässä, mutta joskus jatkuvat kasvatusvinkit ovat yksinkertaisesti vain liikaa.

Vauva.fi-keskustelupalstalla käydään kuumaa keskustelua siitä, missä menevät isovanhempien rajat. Voiko isovanhempi vaatia pientä vauvaa luokseen yökylään? Entä mikä menee lapsen ”omimiseksi”?

Kokosimme yhteen kertomuksia lapsenlapsiin takertuvista isovanhemmista.

Vauva saa anopin sulkeutumaan

– Meillä on kahdeksankuinen vauva, jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi, kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa. Hän pitelee vauvaa rintaansa vasten ja ”sulkeutuu” seurasta. Kuiskailee, että ”mummo rakastaa, mummon rakkain”, ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä, lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan, mutta esimerkiksi minua ei noteeraa millään tavalla, kun olen paikalla, vaan hän ärsyyntyy selvästi läsnäolostani.

Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi kahden viikon ikäiselle vauvalle, että ”tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä”. Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi itkeä ja sanoi, että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina, kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin, ettei ”jaksa tulevaa työviikkoa”, ellei saa sylitellä vauvaa. Hän ei ole saanut vauvaa yöhoitoon, koska imetän enkä jotenkin usko, että hän pystyy tarkkailemaan vauvan tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa tai lattialla olemista, niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Kyseessä miehen äiti, johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymää.

Isoäidin sanat olivat liikaa

– Välit eivät palautuneet koskaan ennalleen vauvavuoden jälkeen. Noita mummon hoivaamispyyntöjä riitti. Muun muassa mummon uniongelmaa olisi helpottanut nukkua meidän vauva vieressä. Eskaloitui jouluaattona. Kun kävin laittamassa lyhtyjä ulos, mummo syötti sillä aikaa pikavauhtia tähtitorttua viisikuiselle. Olimme nimenomaan sopineet, että mitään ei saa antaa kun selviteltiin allergiaa. Huudettiin puolin ja toisin, ja kun hän erehtyi sanomaan, että lapsi tykkää enemmän mummostaan kuin äidistään, niin loppupyhät vietimme kotona. Nykyään tavataan valvotusti silloin tällöin.

Anoppi osoitti mieltään

– Meillä anoppi sai lähes raivarin, kun lapsi ei rauhoittunutkaan hänen syliinsä, koska oli nälissään tai ei muuten vain viihtynyt. Kerran kun vauva itki nälkäitkua, karjaisin, että ”tänne nyt se poika, sinulta ei maitoa heru”. Anoppi suuttui niin, että meni saunaan istumaan. Kyllä, saunaan. Ja auta armias mikä itkushow, kun lapsi pyrki selvästi sylistään minun syliini.

Mummo takertui teini-ikäiseen

– Meillä mummo on pysynyt rajoissa tähän asti, kun ne on pidetty tiukkoina. Mutta silti onnistui yllättämään, miten hän reagoi lapsen teini-ikään. Yhtäkkiä kyynelehtii ja takertuu aivan hulluna. Jauhanut teinille, miten tämä kohta hylkää hänet jne. Pyrki jopa pestaamaan ns. kesätöihin ja maksamaan, että saisi teinin sinne kesäksi. Minuun suhtautunut aivan avoimen vihamielisesti, kuin olisin jotenkin hänen tiellään. Niin kuin tavallaan olenkin, kun puolustan teinin tarvetta irtautua kodista.

”Olen koittanut ymmärtää tätä ilmiötä”

– Minulla kyseessä oli oma äiti. Alkoi sekoamisena vauvasta ja eteni lopulta siihen, että minä olin hänen mielestään vaaraksi lapselle, en rakastanut häntä jne. Toimi omavaltaisesti, vei lapsen kotoaan kerran. Noh, välit on kokonaan poikki, ei siinä oikein ollut vaihtoehtoja. Olen koittanut ymmärtää tätä ilmiötä. Voiko taustalla olla joku käsittelemätön trauma omasta äitisuhteesta? Minun isoäitini (eli äidin äiti) oli ainakin kovin kylmä ja kriittinen, rakkaudeton ihminen.

Olen ajatellut, että näkeekö äitini itsensä minun lapsessani, ja minut jotenkin omana äitinään? Eli minä olen se rakkauteen kykenemätön kylmä hirviö, jolta vauva täytyy pelastaa, ja jotenkin näkee sen vauvan kokevan sellaista rakkaudettomuutta jota itse on lapsena kokenut? Hän siis jotenkin hoivaa itseään hoivatessaan lastani.

Isovanhemmat haluavat olla lastenlastensa elämässä läsnä, mutta missä menee raja?

Isovanhemmat haluavat olla lastenlastensa elämässä läsnä, mutta missä menee raja?

”Kiinnostaapa jättää hoitoon”

– Poitsu oli seitsemän kuukautta hoidossa päiväseltään mummolassa. Mummu väitti kivenkovaan (väittää edelleen), että poika sanoi ensimmäisen sanansa heillä, ja sana oli mummu... Ei jäänyt yksikään sukulainen paitsi tästä hehkutuksesta. En usko koko hommaa, sillä vasta 10 kuukauden ikäisenä tuli eka ”ät-tä” eli äiti. Mummua alkoi toistella joskus kesällä. Kiinnostaapa jättää hoitoon, kun autossa kuului viimeksi mummolan jälkeen ”äiti ö-öpöttää” eli höpöttää. Että näitä on!

”Tilanne tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta”

– Oma äitini suuttui tosissaan minulle viime kesänä Muumimaailmassa, kun otin 1-vuotiaani syliin kierreportaissa. Tilanne tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta – kuin koko ihmisen persoona olisi hetkeksi muuttunut. Äitini kivahti, että päästä se lapsi maahan, en päästänyt. Sen jälkeen mummo liimaantui taaperon kylkeen ja piti kädestä vaikkei tämä olisi tahtonut. Hän höpötti, ettei olisi pitänyt ottaa äitiä mukaan ollenkaan.

Myöhemmin syksyllä mummo meni täysin pois tolaltaan, kun meillä oli sähkökatko hänen ollessaan kylässä, ja hänen oli pitänyt lähteä kotiin. Hän sanoi ahdistuneena, ettei hän uskalla jättää lapsia sähkökatkon ajaksi meidän luoksemme. Mitään hätää ei ollut. Todella häiriintynyttä settiä. Jonkinlainen sukupolvikokemus näitä mummoja varmasti yhdistää, ainakin rajattomuuden ongelmat. He saattoivat olla vanhempiensa omaisuutta, sitten olimme me heidän lapsinaan ja nyt lapsenlapsetkin.

Lapsenlapsiin ripustautumista

– Mummo pitkällä sairauslomalla ja yrittää nyt ripustautua meidän lapsiin ”jaksaakseen”. Kiristää tunnetasolla. Tunkee, tunkee ja tunkee. Muuttikin ollakseen lähempänä. Yrittää saada lapset ”uskoutumaan” itselleen. Haluaa olla ”se tärkeä aikuinen” vanhempien ohi. Kannustaa lapsia tekemään valintoja, joilla nämä jäisivät tänne nyhjäämään. Lukiokin on liian vaativa.

Osaa kertomuksista on lyhennetty.

Ilta-Sanomat ja Vauva.fi kuuluvat samaan Sanoma-konserniin.

Tuoreimmat osastosta