Filippiiniläinen Lucinda pelkäsi Suomeen muuton jälkeen jopa kauppaan menoa – yllättävä ennakkoluulo osoittautui täysin turhaksi

Julkaistu:

Äityis
Kahdeksan vuotta Suomessa asunut Lucinda kuvailee suomalaisia lapsia kilteiksi ja vanhempiaan kunnioittaviksi.
Filippiinien lämpöön tottunut 36-vuotias Lucinda Henriksson muutti Suomeen keskellä vuoden 2011 tammikuun talvipakkasia.

Rakkaus suomalaiseen poikaystävään kuitenkin lämmitti hyytävän talven keskellä, ja Lucinda rakastui myös Suomeen.

Saman vuoden keväällä Lucinda huomasi olevansa raskaana poikaystävälleen. Pari meni naimisiin, mutta päätyi eroon muutama vuosi lapsen syntymän jälkeen.

Erosta huolimatta Lucinda päätti jäädä Suomeen ja opiskeli oppisopimuksella lähihoitajaksi. Kolme viimeistä vuotta ovat hujahtaneet työskennellessä Loviisassa sijaitsevassa hoivakodissa.

Lucinda löysi Suomesta myös uuden rakkauden, ja pian luvassa on jälleen elämänmuutos, sillä Lucindan 7-vuotias tytär saa pikkusisaren.

Kauppaan meneminenkin pelotti

Vaikka Suomeen asettuminen on sujunut pääasiassa hyvin, myöntää Lucinda alkuvaiheen hankaluudet, jotka johtuivat pitkälti vieraasta kielestä.

– Oli päiviä, jolloin kauppaan meneminenkin pelotti kielen takia. Ollessani uusi Suomessa, minusta tuntui, ettei juuri kukaan puhunut ollenkaan englantia. Myöhemmin opin, että suomalaiset puhuvat kyllä englantia.

Myös kylmyydessä ja talvipukeutumisessa riittä alkuun haasteita.

– Talvi on Suomessa kamala ja hyvin kylmä. Rakastan silti lunta – se on hyvin kaunista.

Nämä asiat yllättivät Suomessa

Lucinda myöntää kaipaavansa kotimaastaan yhteisöllistä kulttuuria.

– Minusta tuntuu, että Suomessa ei ole naapurikulttuuria. Filippiineillä vieraillaan ja vietetään aikaa naapureiden luona. Se on asia, jota kaipaan Filippiineiltä. Suomessa naapureita nähdään vain harvakseltaan, jopa kerrostaloissa.

Yksi yllätyksistä liittyy puolestaan uskontoon. Lucinda kertoo yllättyneensä siitä, ettei kovinkaan monella suomalaisella ole tapana käydä kirkossa sunnuntaisin. Myöskään Lucinda ei ole Suomeen muutettuaan käynyt juurikaan kirkossa toisin kuin Filippiineillä.

Myös perhejuhlien tavoissa on eroja.

– Jos pidät Filippiineillä juhlat, osaat odottaa myös ”kutsumattomia” vieraita. Kutsumasi vieras kutsuu toisen ja niin edelleen. Suomessa taas ollaan huolissaan siitä, ettei juhliin tule tarpeeksi vieraita. Ihmiset tulevat juhliin täällä vain, jos heidät on kutsuttu. Ja kun he tulevat juhliin, he tuovat aina lahjoja isännille.


Yllätyksiä vanhemmuuteen liittyen

Lucinda on huomannut kahden eri maan välillä myös eroja vanhemmuuteen liittyen. Yksi niistä liittyy kurinpitoon.

– Suomalaiset eivät rankaise lapsiaan fyysisesti. Lasten sallitaan olla eri mieltä vanhempiensa kanssa.

– Minä puolestani kasvoin niin, että vanhempani pieksivät minua rangaistukseksi virheistäni. Vuosia sitten se oli normaalia Filippiineillä, mutta en ole varma, onko se enää sallittua.

Lucinda pitää lapsena saamaansa kurinpitoa hyvänä asiana.

– Se teki minusta vahvan ja kunnioittavan – opin omista virheistäni.

Toinen ero liittyy sukulaissuhteiden tiiviyteen.

– Filippiineillä on normaalia asua yhdessä vanhempien kanssa, vaikka olisikin tarpeeksi vanha muuttamaan pois kotoa. Vanhemmista ihmisistä pidetään kotona huolta, sillä vain rikkailla on varaa hoitokoteihin. Meillä on läheiset perheet ja autamme toisiamme paljon.

– Suomessa lapset muuttavat usein pois kotoa heti tultuaan täysi-ikäisiksi. Tästäkin huolimatta olen huomannut, että suomalaiset lapset ovat vanhempiaan kohtaan kilttejä ja kunnioittavia.

Vaikka uusissa tavoissa on riittänyt välillä myös opettelemista, on Lucinda omaksunut suomalaisia tapoja vanhemmuuteen liittyen.

– Minut yllätti aluksi se, että suomalaiset vanhemmat nukuttavat vauvansa ulkona vaunussa talvisäälläkin. Opin kuitenkin tekemään niin myös itse.

Lucinda kirjoittaa elämästään Suomessa blogissaan Aka Chymecindy.