Maija, 38, luopui esimiestyöstään Suomessa ja muutti kotirouvaksi Sveitsiin: ”Olen etuoikeutettu”

Julkaistu:

Perhe
Vaikka Maijan elämänmuutos on sujunut positiivisissa merkeissä, hän on huomannut, ettei kotirouvan elämä sovi heikkohermoiselle.
Ylöjärveltä kotoisin oleva Maija Hiedanniemi, 38, jätti reilu vuosi sitten päivätyönsä Keravalla ja muutti perheensä kanssa Sveitsiin perheen isän työn perässä.

Vaikka päätös muutosta ei ollut perheelle vaikea ja myös lapset suhtautuivat siihen innostuneesti, Maija kertoo, että hänelle oli iso asia jättää oma työ ja erityisesti koko työyhteisö.

Ennen muuttoa urakiidossa ollut Maija työskenteli kymmenen vuotta OP-ryhmän palveluksessa asiakasneuvojana, asiantuntijana ja viimeisimpänä esimiestehtävissä.

– Isoin kysymys muutossa taisi olla minun suhtautuminen asiaan, sillä olin edennyt mukavasti urallani ja viihdyin mainiosti työssäni. Vaakakuppi kallistui kuitenkin Sveitsiin, sillä näimme siinä niin paljon mahdollisuuksia koko perhettä ajatellen.

Rutkasti aikaa lasten kanssa: ”Olen etuoikeutettu”

Ennen Sveitsiin muuttoa urakeskeisellä Maijalla oli kokemusta kotiäitinä olemisesta vain lastensa vauvavuosien ajalta. Nyt Maijan lapset ovat kuitenkin jo vanhempia, joten perheenäiti viettää paljon aikaa kotona yksikseen.

– Minua jännitti kotiin jääminen. Mietin kovasti etukäteen, että miltähän se tuntuu ja mitähän kaikkea keksinkään tehdä. Olin kuitenkin ollut kotona aiemmin vain melko lyhyet ajat lasten ollessa pieniä.


Pienoisista epäluuloista huolimatta Maija kertoo huomanneensa kotirouvan arjessa useita positiivisia asioita. Yksi niistä on runsas aika lasten kanssa.

– Olemme aina olleet tiivis perhe, mutta erityisesti nyt minulla on kaikki aika maailmassa olla lasten kanssa. Meillä on rauhalliset aamut, kuljemme yhdessä autolla kouluun ja olen heitä koululla vastassa koulun loppuessa. Kotityöt ja kauppareissut teen päivällä, joten iltaisin ja viikonloppuisin on aikaa olla yhdessä niin miehen kuin lastenkin kanssa. Tätä ei voi mitata rahassa – koen olevani etuoikeutettu.

Parasta muutoksessa onkin ollut elämän rauhoittuminen.

– Se vaatii toki sen, että toinen hankkii elannon ja toinen hoitaa lähes kaiken muun. Lapsemme ovat toki jo sen verran isoja, että molempien työssäkäynti olisi hyvinkin mahdollista. Näin alkuun olemme kuitenkin päätyneet tähän ratkaisuun, sillä lapset vaativat paljon tukea, lepoa ja vanhemman läsnäoloa. Koulussa on paljon lomia – lähes 16 viikkoa vuodessa, joten työssäkäynti toisi melkoisia haasteita lastenhoidon järjestelyyn.

Kaipuu omista tienesteistä: ”Kotirouvan elämä ei ole heikkohermoiselle”

Kun Maija kertoi läheisillään päätöksestään jäädä kotirouvaksi, hänen rohkeuttaan ihailtiin.

– Suomalaisen urakiitäjän on helpompi hyväksyä kotiäitiys kuin kotirouvan elämä. En voi sanoa itseäni hyvällä omatunnolla kotiäidiksi, sillä lapset ovat koulussa. Hausfrau kuulostaa paljon paremmalta kuin kotirouva, mutta sanottakoon, että kotirouvan elämä ei ole heikkohermoiselle, eikä siinä ole mitään kadehdittavaa.

Maija myöntää kotirouvan arjen olevan välillä yksinäistä. Hän kertoo ikävöivänsä läheisiään Suomesta.

– Omaa aikaa on toki nyt ruhtinaallisesti, mutta on myös paljon yksinäisiä hetkiä, epävarmuutta ja itsensä tutkiskelua. Jälkimmäisin ei aina ole helpoimmasta päästä. Lapset ja mieheni osaavat arvostaa panostani, vaikka eivät sitä joka päivä kiittelekään. Toivon, että lapset muistavat tämän aikamme täällä aikana, kun äiti oli todella heitä varten.


Vaikka Maijalla ja hänen miehellään on ollut yhteinen talous jo yli 20 vuotta, Maija myöntää tuntevansa välillä pientä haikeutta omasta palkasta.

– Ja erityisesti siitä tunteesta, että olen tehnyt työni hyvin ja saan siitä korvauksen tilille säännöllisesti, ja joskus jopa bonuksen. Tämä ei silti käy liiaksi tunnolleni – ehkä tulee vielä aika, kun minä elätän miestäni, ei voi tietää.

Kokonaisuudessaan positiivinen kokemus: ”Elämme päivän kerrallaan”

Maijan perhe asuu Zürichin lähistöllä, ja lapset käyvät kansainvälisessä koulussa Zürichissä. 14-vuotias Akseli, 12-vuotias Aada ja 7-vuotias Ilmari ovat oppineet hyvin kieltä ja sopeutuneet niin kouluun kuin harrastuspiireihin.

– Suurempia itkuja ikävästä ei ole itketty. Kaikki ovat saaneet kavereita, tosin elämä on hyvin rauhallista Suomen elämään verraten. Koulupäivät ovat pitkiä ja koulukaverit asuvat laajemmalla alueella, joten ihan naapurissa ei ole kavereita ulos haettavaksi. Isommat lapset sopivat onneksi itse treffejä koulun jälkeen ja viikonloppuihin. Sveitsi tuntuu olevan hyvin turvallinen maa, joten lapset saavat liikkua vapaasti Zürichissä ja sen ympäristössä.


Kokonaisuudessaan kulunut vuosi on ollut perheelle positiivinen kokemus.

– Olemme päässeet nauttimaan monista upeista kokemuksista, joista en pari vuotta sitten osannut edes haaveilla. Olemme hyödyntäneet Sveitsin keskeistä sijaintia reissaamalla autolla naapurimaihin ja ottaneet osaa moniin paikallisiin tapahtumiin.

– Meille tuli myös mahdollisuus vuokrata pieni viinipalsta ja nyt odottelemme ensimmäistä satoa maisteltavaksi. Olemme saaneet useita uusia ystäviä, joiden kanssa olemme saaneet viettää jo monia unohtumattomia hetkiä. Mitään tätä ei olisi tapahtunut ilman muuttoamme tänne, joten ehdottomasti plussan puolella koko reissu.

Toistaiseksi perhe ei ole asettanut Sveitsissä asumiselle tiukkaa aikarajaa isän työn vuoksi.

– Välillä muutokset tulevat hyvinkin nopealla aikataululla, mutta tällä hetkellä elämme päivän kerrallaan ja nautimme elämästämme täällä. Lapset ovat jo useampaan kertaan kysyneet, että eihän me muuteta täältä mihinkään, joten sekin kertoo jotakin.

Maija kirjoittaa elämästään Sveitsissä myös blogia Menolippu viidelle.