Tyttären ratkaisu sai äidin purkamaan suruaan HS:n mieli­pide­kirjoituksessa – ”Mielessäni heräävät kateus, suru ja osattomuuden tunne”

Julkaistu:

Nainen kertoo, että tytär ja tämän puoliso ovat päätyneet valintaansa maailmantilanteen ja mieluisten harrastustensa vuoksi.
Nainen kertoo Helsingin Sanomien mielipidepalstalla tänään julkaistussa kirjoituksessa sydäntä särkevästi tunteista, joita lapsenlasten puute hänessä herättää.

– Kun joku tuttu kertoo saaneensa lapsenlapsen, mielessäni heräävät kateus, suru ja osattomuuden tunne, hän aloittaa kirjoituksensa.
Hän kertoo, että tytär on hyvässä avioliitossa, mutta on valinnut puolisonsa kanssa lapsettomuuden vedoten maailmantilanteeseen ja antoisiin harrastuksiin.

Äiti ei halua kiistää lapsensa oikeutta tehdä omia valintojaan, mutta haluaa nostaa yhteiskunnalliseen keskusteluun surun, jota lapsenlapsettomuus saattaa isovanhempi-ikäisessä aiheuttaa.

– Siksi toivonkin, että yhteiskuntamme auttavat tahot havahtuvat tähän todellisuuteen. Tarvitaan ryhmiä, joissa voi jakaa tunteitaan ja oppia hyväksymään tämä elämän osattomuus, hän ehdottaa.

Lapsenlapsettomuutta on tutkittu vähän. Itä-Suomen yliopiston tutkijatohtori Elisa Tiilikainen on sivunnut aihetta väitöskirjassaan, jossa hän tutki iäkkäiden yksinäisyyttä.
– Isovanhemmuudella voi olla ihmiselle hirveän iso merkitys ja lapsenlapsettomuus nousi joissakin tutkimushaastatteluissa esiin toteutumattomana haaveena. Etenkin silloin, jos ikäihmisellä oli ollut haaveena saada perhe ja jälkeläisiäkin useammassa polvessa, hän saattaa tuntea syvääkin kaipuuta isovanhemmuutta kohtaan, Tiilikainen kommentoi IS:lle vuosi sitten.

Osa Tiilikaisen haastattelemista, lapsenlapsettomiksi jääneistä ihmisistä koki olevansa eriarvoisessa asemassa niihin ikätovereihinsa nähden, joilla oli perhettä ja lapsenlapsia:

– Suomalainen kulttuuri on vahvasti latautunut oletukseen isovanhemmuudesta luonnollisena ja tavoiteltuna osana elämää. Ympäröivä maailma jopa olettaa, että ihmisillä on lapsia ja lapsenlapsia, jotka tulevat käymään pääsiäisenä ja jouluna. Kun itsellä ei ole jälkeläisiä jakamassa arkea tai juhlapäiviä, voi syntyä kokemus siitä, että jää jostain paitsi.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt