Merja, 33, turhautui vauvapulan kauhisteluun: Iso ryhmä ihmisiä jäänyt keskustelun ulkopuolelle – ”Suomessa unohdettu voimavara”

Julkaistu:

Merjan mielestä on epätasa-arvoista, että julkisella puolella hedelmöityshoitoja saavat vain heteroparit. Hän ei usko, että ehtii tapaamaan miestä, jonka kanssa olisi valmis lastentekoon.
Kun Merja (nimi muutettu) oli parikymppinen, hän asui ulkomailla ja eli huoletonta elämää. Suomessa hän aloitti yliopisto-opinnot 24-vuotiaana. Hän oli aina ajatellut, että lastenteko on ajankohtaista vasta sitten, kun hän on saanut opinnot päätökseen. Valmistuessaan Merja oli kolmikymppinen ja valmis äidiksi. Vain isäksi sopiva kumppani puuttui.

– Päätin silloin, että jos minulla ei ole siihen mennessä puolisoa, kun olen 34, aloitan hedelmöityshoidot yksin.

Nyt Merja on 33, eikä kumppania ole vieläkään löytynyt. Hän on ollut noin kolmisen vuotta sinkkuna ja käy säännöllisesti treffeillä, mutta iän myötä kriteerit sopivalle poikaystävälle ovat kiristyneet. Merjan pitäisi tuntea mies muutaman vuoden ajan, ennen kuin osaa sanoa, olisiko tämä sopiva ihminen hänen lastensa isäksi. Varteenotettavalla isäehdokkaalla pitäisi olla työpaikka, eikä mielenterveys- tai päihdeongelmia. Lisäksi Merjan pitäisi kokea olevansa parisuhteessa onnellinen.

– En halua tyytyä kehenkään. En kaksikymppisenä ajatellut, että hankkisin lapsia yksin. Ajattelin silloin, että minulla olisi perhe. Olisi ehkä pitänyt silloin kaksikymppisenä ryhtyä ensimmäisen poikaystävän kanssa hommiin. Mutta aika ei ole enää puolellani.

”Jotkut haaveilevat prinsessahäistä, minä haaveilen äidiksi tulosta”

Merja uskoo, että pystyisi tarjoamaan lapselle hyvän elämän yksinkin: tukiverkostoja on ja taloudellinen tilanne on vakaa. Hän on ostanut oman asunnon, jossa on ylimääräinen huone lasta varten. Hän työskentelee lastensuojelussa ja on päivittäin tekemisissä perheiden ja perheiden ongelmien kanssa. Työssään Merja näkee parisuhteiden nurjat puolet ja sen, ettei kaikista meistä ole vanhemmiksi.

– Olen aina ollut aika itsenäinen. Jos minun pitää valita kumppanin tai lapsen välillä, niin kyllä se on lapsi. Ympärillä näkee, miten usein parisuhteet päättyvät. Lapsi on pysyvä, mutta kumppanuussuhde on aina epävarma. Siitä olen varma, että haluan lapsen. Tiedän, että olisin hyvä äiti ja minulla olisi paljon rakkautta annettavana.

Toisaalta hän uskoo, että voi yksinhuoltajaäitinäkin löytää kumppanin.

– Jos tulisi vastaan joku mies, joka ei hyväksyisi sitä, että minulla on lapsi, mies saisi mennä. Aika pönttö mies saa olla, jos ei hyväksy sitä, että minun ikäisellä naisella on lapsi.

Merja on aina tiennyt haluavansa äidiksi. Hän on työskennellyt nuorena lastenhoitajana ulkomailla. Viime vuosina hän on viettänyt paljon aikaa pienen veljentyttärensä kanssa.

– Minulla on kokemusta lastenhoidosta ja nautin lapsista suunnattomasti. Jotkut ehkä ovat aina haaveilleet prinsessahäistä, mutta minä olen haaveillut äidiksi tulosta.

Sinkkuystävät pohtineet samaa

Viime aikoina julkisuudessa käyty vauvapulakeskustelu sai Merjan ottamaan yhteyttä Ilta-Sanomiin. Häntä turhauttaa se, ettei keskustelussa tule lainkaan esiin hänen kaltaistensa sinkkunaisten näkökulma.

– Hirveästi puhutaan vauvakadosta, mutta mahdollisuutta hankkia lapsia tarjotaan vain heteropariskunnille.

Ilta-Sanomien kyselyssä tuhannet kertoivat, ettei mikään syy saisi heitä haluamaan lapsia. Suurin osa vastaajista kertoi kuitenkin haaveilevansa lapsista. Perheenlisäyksen esteinä nähtiin muun muassa taloudellinen tilanne ja kumppanin puute.

Merjan mielestä on väärin, että Suomessa julkinen terveydenhuolto ei tue hedelmöityshoitoja yksinäisille naisille. Hän on laskenut, että yksityisellä puolella yhden lapsen keinohedelmöitykseen kuluu 8 000–10 000 euroa. Lisäksi hänen mielestään lasta varten pitäisi olla jonkun verran säästöjä, mutta säästöt sulavat helposti kalliisiin hoitoihin. Jos lapsitoive täyttyy, äitiysloma tekee joka tapauksessa loven tulovirtaan. Merja on haaveillut kahdesta lapsesta, mutta uskoo, että hänellä on varaa korkeintaan yhteen.

– Voisin tuoda korteni kekoon vauvakadossa, mutta sitä ei tueta millään tavalla. Se on minusta epätasa-arvoista. Suomessa on unohdettu voimavara se, kuinka moni Suomessa voisi olla aivan yhtä hyvä vanhempi lapselle, vaikka olisikin yksin. Tämä on sellainen asia, josta ei edes puhuta.

– Se, että on heteropariskunta tai eronnut pariskunta ei itsessään tuo autuutta lastenkasvatukseen.

Merjan ystäväpiirissä harvalla on omia lapsia. Kaikkia hänen ikäisiään kysymys kuitenkin askarruttaa jollakin tavalla. Yksi Merjan sinkkuystävä on parhaillaan hedelmöityshoidoissa.

– Moni harkitsee, mitä voi tehdä, kun olemme tämän ikäisiä ja sinkkuja. En ole uskonut biologiseen tikitykseen, mutta kyllä tähän rupeaa heräämään. Minun iässäni hedelmällisyys on alentunut. On hurjaa ajatella, että on vasta valmistunut, elämä on edessä ja hedelmällisyys on hurjassa laskussa. Se on hirvittävän pelottava asia.