5-vuotias tokaisi karmivat sanat kesken onnellisen mökkireissun – suru-uutinen saapui vain kuukausia myöhemmin

Julkaistu:

Erikoiset tapahtumat
Ilta-Sanomien lukijoilla riittää tarinoita kummallisista sattumuksista, jotka saattavat saada ihon kananlihalle.
Kysyimme alkusyksystä lukijoiltamme, uskovatko he yliluonnolliseen. Yli 11 000 tuhannesta vastaajasta 80 prosenttia vastasi myöntävästi.

Monella lukijalla on myös omakohtaisia kokemuksia erikoisista sattumuksista. Kokosimme yhteen lukijoiden kertomuksia, joille ei vielä tähän mennessä ole löytynyt selitystä.

Päätä itse, ovatko seuraavat tarinat yliluonnollisia kokemuksia, mielikuvituksen tuotetta vai pelkästään outoa sattumaa.

Serkusten yhteinen outo sattuma

– Itselleni rakkaan isoisän ollessa kuoleman porteilla tulin vanhempieni luokse yöksi pitkäksi aikaa. Kyseinen herra palvoi lattiaa lapsenlapsiensa alla ja olimme kaikki erityisen tärkeitä hänelle. Kävimme katsomassa isoisää illalla, ja kuten aina, luvattiin tulla taas huomenna. Seuraavana aamuna lukiessani sängyllä kyljelläni ihmettelin, kun selän takana tuntui ihan siltä kuin joku olisi istunut sängynreunalla alaselkäni kohdalla ja yhtäkkiä noussut, eli patja nousi takaisin omaan asentoonsa.

En sen enempää miettinyt asiaa, vaan käänsin pääni takaisin ja jatkoin lukemista. Parin minuutin päästä äitini viilettää huoneeseen kertomaan, että isoisä pääsi juuri parempaan seuraan. Myöhemmin puhuin serkkuni kanssa, joka kertoi että hänelle sattui outo tapahtuma samaisena aamuna. Voitte varmaan arvata, oliko kyseessä sama asia, mitä itselleni tapahtui. Oletamme että hän teki pikavisiitin vielä kaikille meille lapsenlapsille.

Lapsi ennusti isoisän kuoleman

– Olin 5-vuotiaana pappani ja mummini kanssa kokemassa verkkoja mökillä. Yhtäkkiä tokaisin papalleni, että ”ensi kesänä siuta ei enää ole”. Pappa kuoli yllättäen seuraavana toukokuuna. Sama toistui neljä vuotta myöhemmin. Olin 9-vuotias ja kävin illalla nukkumaan. Äiti tuli peittelemään ja kävin kyljelleni, laitoin molemmat kädet posken alle ja sanoin, että ”ukki nukkuu aina tällä tavalla”. Sinä yönä ukkini kuoli. Ensimmäistä tapausta en itse muista, mutta toisen muistan hyvinkin. Aikuisena olen nähnyt kahdesti unta kirkkokuorosta (paha enne) ja molemmilla kerroilla läheinen ystäväni on kuollut parin päivän sisällä. Miten sitä enää uskaltaa käydä edes nukkumaan...

Enneuni harvinaisesta maanjäristyksestä

– Minulle tapahtui outo sattuma liittyen talitinttiin. Näin unta, että aivan Suomen rajoilla oli tapahtunut maanjäristys, josta syntyi hirveä tsunami. Kerroin pihalla istuessamme unesta juuri miehelleni, kun talitintti tuli parin metrin päähän tuijottamaan. Tämän takia unen kertominen jäi hetkeksi kesken. Illalla uutisissa kerrottiin, että suunnilleen juuri silloin, kun unestani kerroin ja se tintti tupsahti paikalle, oli Tukholmassa ollut harvinainen maanjäristys. Onneksi ei tsunamia sentään.

Lohtua surutyöhön

– Mieheni kuoli syöpään yli kymmenen vuotta sitten. Kaikki tapahtui nopeasti, vain kolmessa kuukaudessa. Kun hautajaiset olivat ohi, eräänä yönä hän ilmestyi unessa ja kertoi, että hän on yöt kotona ja päivät kalamajalla. Tämä auttoi surutyössä paljon.

”Niin selviä enteitä, ettei niistä voi erehtyä”

– Äitini tunsi isäni kuoleman etukäteen. Oli vappu 1980 ja isällä ei ollut mitään ongelmia terveytensä kanssa, äidillä itsellään oli. Äiti totesi, että isä kuolee syksyllä, oli käärinyt hänet valkoiseen lakanaan unessaan. Ja niin kävi. Isäni soitti elokuun loppupuolella minulle, että vuotaa verta wc:ssä käydessään ja menehtyi peräsuolisyöpään, syöpäleikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin lokakuun lopulla. Oman kuolemansakin äiti ennusti 14 vuotta myöhemmin, kun olimme lähdössä ensiapuun. Kehotin häntä ottamaan takin mukaan. Äitini tokaisi, ettei palaa. Ei palannut, eli 31 päivää sen jälkeen. Itse en näe mitään enneunia, mutta nämä kaksi asiaa olivat niin selviä enteitä, ettei niistä voi erehtyä.

”Ihan kuin hän olisi käynyt ilmoittamassa, että kaikki hyvin”

– Isäpuoleni, joka oli meille läheinen, kuoli tapaturmaisesti. Noin viikkoa myöhemmin olin yksin kotona ja nukahtanut sohvalle, kun havahduin äkkiä siihen, että toisella sohvalla istui joku. Avasin silmäni ja isäpuoleni istui juuri siinä missä hänellä oli aina ollut tapana istua ja hymyili lämpimästi. Nukahdin uudestaan ja herätessäni tiesin, että olin taas yksin. Sen jälkeen surumme helpottui hieman, ihan kuin hän olisi käynyt ilmoittamassa, että kaikki hyvin.

”Siskoni tuli hyvästelemään minut”

– Koin itse erikoislaatuisen kokemuksen yli 10 vuotta sitten, kun sisareni kuoli yhtäkkiä hyvin traagisesti. Asuin silloin kaukana Suomesta enkä päässyt hänen hautajaisiinsa. Muutama päivä sen jälkeen, kun olin kuullut siskoni kuolleen, aistin yhtäkkiä lähelläni hyvin vahvasti siskoni tuoksun, hänellä oli eläessään tietynlainen ainutlaatuinen tuoksu. Olin syvästi järkyttynyt siskoni kuolemasta, joten tuntui lohdulliselta ajatella, että siskoni tuli hyvästelemään minut, ennen kuin siirtyi lopullisesti pois.

Pahaa aavistusta seurasi hirvittävä onnettomuus

– Käydessäni koulua heitin yhtenään läppää erään samanikäisen koulutoverin kanssa. En ollut varsinaisesti tekemisissä hänen kanssaan, emmekä liikkuneet samoissa piireissä, mutta tiesimme toisemme. Siinä jutellessamme minulle tuli pelottava tunne, että tämä kaveri ei ehdi aikuisikään. En sanonut siitä tuntemuksesta tietenkään mitään, kun en luonnollisesti tiennyt, oliko ajatus mielikuvitusta vai jokin paha enne. Sitten näin vuotta myöhemmin unen, jossa oli tietyömaa ja alikulkusilta rakenteilla, sillan päällä makasi joku nuori mies vaikeroiden ja moottoripyörä oli kumollaan siinä vieressä.

Pari kuukautta tuon unen jälkeen kuulin, että sama kaveri, josta olin tuon enteellisen tuntemuksen kokenut ja unen nähnyt, oli kuollut moottoripyöräonnettomuuden seurauksena juuri uneni mukaisella tavalla. Serkkuni oli ollut tapahtuman aikaan ensiapupoliklinikalla ja sinne oli tuotu ambulanssilla onnettomuuspaikalta kypärä päässä nuori mies, joka oli vaikeroinut ennen kuolemaansa.

Lapsen sanat yllättivät

– Menetimme kaksospojat vuonna 1994. Meillä oli ennestään poika ja tyttö. Menetyksen jälkeen syntyi vielä poika. Hän hoki 2-vuotiaana, että hänellä on kaverit, joiden nimet olivat Veedi ja Voodi. Kysyimme keitä he ovat, johon nuorimmainen sanoi heidän olevan veljiä!

”Mahdoinko saada terveiset rajan takaa?”

– Olin joskus 20-vuotiaana kesäapulaisena eräässä hoitolaitoksessa. Sain hoidettavaksi ihanan, täysin muistisairaan naisen. Moikkailimme toisiamme lämpimästi monta kertaa päivässä, koska hän ei koskaan muistanut juuri tavanneensa minut. Pari vuotta tuon jälkeen, jo työpaikasta lähteneenä näin unta, että olin tuon laitoksen käytävällä ja tuo samainen rouva lipui minua kohti terveen ja elinvoimaisen näköisenä. Kohdallani hän pysähtyi, hymyili leveästi ja nosti kätensä kuin tervehtiäkseen minua. Tajusin unessakin, ettei hän voisi tosielämässä muistaa minua.

Meni ehkä kaksi viikkoa ja olin sukuloimassa. Minä, joka harvoin luen lehteä (en ole tilaaja), satuin katsomaan kuolinilmoitukset. Arvatkaa, kenen kuolinilmoitus siinä oli. Siinä kiitettiin vanhaa osastoani hyvästä hoidosta. Mahdoinko saada terveiset rajan takaa...

Hyytävää unta seurasi surullinen puhelu

– Onhan näitä useampi juttu kertynyt vuosien varrella. Parhaiten mielessä on armeija-ajoilta, kun oltiin kaveriporukalla sovittu, että lähdetään mökkeilemään sitten kun päästään lomille. Muutama päivä ennen kyseistä reissua näin unta, jossa kaverini ilmestyi ja pahoitteli kovasti, ettei nyt sitten pääsekään mukaan vaikka olisi kovasti tahtonut. Ihmettelin tätä sitten unessa kaverille ja kysyin syytä, johon tämä vain vastasi, että se selviää sinulle pian. Aamupäivällä äiti sitten soittikin, että kyseinen kaveri oli törmännyt rekkaan ja kuollut. Oli aika epäuskoinen olo sen jälkeen.

Sattuma vai outo tunne?

– Tätini mies ja serkkujeni isä eli viimeisiä aikoja syöpään sairastuneena ja tiedettiin, että hän ei eläisi juhannukseen asti. Olin kaksi viikkoa ennen juhannusta musiikkileirillä, kun eräs yö pomppasin kesken unien hädissäni sängyssäni istumaan. Kello oli viisi, ja ihmettelin mitä on tapahtunut. Nukahdin uudestaan, ja aamulla äitini soitti, että tätini mies on kuollut viime yönä viiden aikaan.

”Tiesin hänen olevan poissa”

– Mammani (ei sukua, vaan ottomamma) sairastui ja kävi tutkimuksissa. Kuolemaa ei kuitenkaan kukaan lääkäri ennustanut. Eräänä tiistai-iltana hän tuli minulle uneen, jätti jäähyväiset ja tiesin hänen olevan poissa. Odottelin kärsimättömänä, kunnes vihdoin saman viikon perjantaina hänen poikansa soitti kertoakseen suru-uutisen. Kysyin närkästyneenä, että miksi vasta nyt soittaa, kun mamma kuoli jo tiistai-iltana. Poika hämmästyneenä myönsi näin tapahtuneen.

”Tahdon ainakin ajatella, että se oli hän”

– Olimme exäni kanssa läheisiä ystäviä vielä eron jälkeen. Sitten tulin raskaaksi nykyiselle miehelleni. Ehdin kertoa sen exälleni, hän oli onnellinen meidän puolestani. Eräänä päivänä, raskauskin oli vasta ihan alussa, tuli vahva tunne, että nyt soitan hänelle ja pyydän ristiäisiin soittamaan kitaraa. Otin jo parikin kertaa puhelimen käteen ja olin soittamassa. Sitten päätin, että soitan viikonloppuna. Seuraavana aamuna sain puhelun, että exä oli saanut sairaskohtauksen edellisenä päivänä. Hänet oltiin löydetty samoihin aikoihin, kun näppäilin puhelinta soittaakseni. Seuraavana yönä hän nukkui pois... Tiesin sen jo etukäteen, sillä heräsin uneen, kun hän toi minulle jäätelöä ja hymyili. Kuten silloin meidän aikanamme.

Yksi ilta nyt puolitoistavuotias lapseni nauroi yksinään. Kysyin, että kenelle naurat ja luettelin ihan hatusta jo edesmenneitä läheisiä. Mainitsin exäni nimen, lapsi hiljeni ja osoitti sormella oikean olkani viereen. Tahdon ainakin ajatella, että se oli hän – kävi katsomassa pientä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt