Sisarukset osasivat Suomeen tullessaan sanoa vain ”tyttö” ja ”poika”, mutta eivät tienneet kumpi oli kumpi – Nyt Patricia julkaisee dekkarin suomeksi ja Mark kouluttaa nuoria muusikoita

Julkaistu:

Sisaruus
Unkarilaissyntyinen Patricia Bertényi julkaisi esikoisromaanin, veli Mark soittaa rockmetaltangoa.
Oli syyskuun ensimmäinen päivä vuonna 1981, kun unkarilainen Bertényin perhe saapui keskiyön tietämissä Suomeen. Perheen äitiä oli pyydetty vierailevaksi lehtoriksi Turun yliopistoon. Kirurgi-isällekin järjestyi työpaikka, joten mukaan lähtivät myös lapset Mark, 10, Patricia, 8 ja Dave, 4.

Itä-Euroopasta saapuneille lapsille avautui Suomessa uusi maailma.

– Helsingin rautatieaseman lehtikioskissa myytiin lännensarjakuvia. Sellaista en ollut ennen nähnyt, Mark muistelee.

Unkarissa ympärillä oli iso suku. Suomeen muuton jälkeen elämä mahtui ensi alkuun viiteen matkalaukkuun eikä muita läheisiä ollut kuin oma perhe. Se liimasi Bertényit tiiviiksi yksiköksi.

Äidin lehtorinpesti oli nelivuotinen. Siihen tuli parin vuoden jatko. Sen päätyttyä perhe jäi Suomeen. Lapset olivat sopeutuneet täkäläiseen koulusysteemiin, joka erosi merkittävästi silloisen Itä-Euroopan autoritäärisen koululaitoksen vastaavasta.

– Äiti tiesi, että jos hän ei palaa Unkariin, yliopistoura on ohi. Silti hän halusi jäädä. Äiti teki sen meidän lasten takia, Patricia kertoo.


Jääminen mahdollisti asioita, joita nuoret eivät olisi Unkarissa voineet tehdä.

– Olin Suomessa nuorena maajoukkuetason judoka. Sitten tutustuin hevimusiikkiin. Se pelasti minut huippu-urheilulta, muusikoksi päätynyt Mark nauraa.

Hän kävi armeijan ja oli rauhanturvaajana Libanonissa. Kun kutsu tuli myös synnyinmaan armeijaan, Mark luopui Unkarin passista. Samalla hän päätti, ettei koskaan tee muuta kuin musiikkiin liittyvää työtä.

– Olen sitä polkua kulkenut. Suomi on pieni maa. Täällä pitää osata kaikkea. Olen musiikkibisneksen monitoimija. Viimeiset yhdeksän vuotta olen ollut vetämässä nuoria bändejä kouluttavaa Turku Rock Academya.

Mark on luonut TRA:n opetussuunnitelman ja toimii vastaavana tuottajana. Nykyisin TRA on rekisteröity tavaramerkki, ja sen toiminta on laajentunut seitsemään muuhun kaupunkiin.

– Rock-sana nimessä ei viittaa musiikkilajiin vaan asenteeseen. Tärkeintä on laulaa ihmisten sydämiin, ei korviin. Meitä on pyydetty ulkomaillekin järjestämään koulutusta.

Soittopuolella Mark on mukana rockmetaltangoa esittävässä Maache-bändissä. Yhtyeen kitaristi on Chilestä. Maache tuo tangoon vaaran tunnetta, jota siihen alun alkaen liittyi.

– Heidän eteläamerikkalaissävytteinen tulkintansa Satumaasta on hienoin versio, jonka olen laulusta kuullut, Patricia kehuu.

Patricia luki taidehistoriaa, oli kuusi vuotta myyjänä kirjakaupassa ja opiskeli sen jälkeen sairaanhoitajaksi. Aivovammapotilaiden hoitoon erikoistunut Patricia on ollut kolmetoista viime vuotta töissä teho-osastolla.


Tänä syksynä Patricia debytoi kirjailijana dekkarilla Salaisuuksien galleria (Tammi). Hänestä tuli sen ansiosta Markin tavoin ainakin osa-aikainen kulttuurityöläinen. Sisaruksista kolmas, Dave, löysi oman alansa kädentaidon piiristä. Hän on kirvesmies.

– Olen kirjoittanut lapsesta asti. Kirjoitin tarinoita, joissa Mark oli rocktähti. Olimme Suomessa pitkään ulkopuolisia. Kirjoittaminen oli pakokeino arjesta ja tapa luoda maailma, jossa kaikki on hyvin, Patricia kertoo.

– Minulla on paljon materiaalia koneella enkä koskaan ajatellut, että tekstit kiinnostaisivat muita kuin veljiäni.


Puolitoista vuotta sitten sisaruksia kohtasi suru. Perheen isä kuoli.

– Isän haudalla päätin, että tuli mitä tuli, lähetän käsikirjoituksen johonkin, etten ennätä itse kuolla ennen kuin joku sen mahdollisesti löytää. Pistin käsikirjoituksen lokakuun 8. päivä postiin. Kymmenen päivää myöhemmin kustantaja vastasi.

Kustannussopimusta ei tehty ainoastaan yhdestä kirjasta vaan koko trilogiasta, jonka Salaisuuksien galleria aloittaa.

– Siitä asti olen ollut kirjallisen junan kyydissä ja kysellyt Markilta neuvoja sopimusten ja muiden asioiden suhteen.

Markille lukeminen ja kirjoittaminen on lukihäiriön takia haaste.

– Lukeminen on minulle uuvuttavaa, mutta olen kyllä kirjoittanut ylioppilaaksi.


Patricia on seurannut vierestä Markin kamppailua lukihäiriön kanssa. Erityistä hämmästystä on aiheuttanut veljen tapa kokea musiikki.

– Markilla on käsittämätön tapa nähdä musiikki. Hän on synesteetikko, kuten äitimme. Mark näkee musiikin väreinä ja muotoina.

Ei ole sattumaa, että Patrician dekkarin päähenkilö, taidehistorioitsija ja yksityisetsivä Jackie Saratoga kuulee taulut. Idea on osittain peräisin siitä, miten Mark kokee musiikin.


Suomeen tullessaan Patricia ja Mark osasivat sanoa vain ”tyttö” ja ”poika”, mutta eivät tienneet kumpi oli kumpi. Sittemmin he ovat oppineet suomen kielen täydellisesti.

Salaisuuksien gallerian teksti on vivahteikasta ja kerronta yksityis­kohdissaan rikasta. Patricia arvelee, että tapa kirjoittaa on peräisin unkarilaisen kirjallisuuden perinteestä.

Kirjoittamisen ohella Patricia harrastaa valokuvausta. Hän opiskelee etänä alan kansainvälistä tutkintoa.

– Neljä vuotta sitten ostin huippukameran, mutta totesin, etten ymmärtänyt sen käytöstä mitään. Suoritin ensin etänä London Art Collegen tutkinnon ja kirjoittauduin sitten New York Institute of Photographyyn.

– Olen suuntautunut ihmisten kasvojen kuvaamiseen. Otan mielelläni potretteja ihmisistä ja myös eläimistä. Kuvaaminen auttoi silloin, kun isä kuoli. Kuvatessa en ajatellut muita asioita.