Opettaja laukoo suorat sanat koulusta, oppilaista ja näiden vanhemmista – alan vaihtaminen pyörii jatkuvasti mielessä

Julkaistu:

Opettajat
”Olen miettinyt, kuinka kauan ihminen voi jaksaa tällaista. Missä kunnossa hermojärjestelmä on eläkkeellä päästessä? Miten henkisesti terveenä tässä työssä voi pysyä?”
Pohjois-Karjalassa työskentelevä luokanopettaja pitää blogia Luokanopettajan arki päiväkirjana itselleen. Opettaja purkaa blogissaan avoimesti näkemyksiään ja huomaamiaan ongelmakohtia opettajan työstä.

– Tapani puhua opettajan työstä saattaa olla mustavalkoinen ja suora, mutta joskus se on ihan paikallaan. Tätä alaa pidetään niin orvokin tuoksuisena, helvetin kauniina ja ylellisenä. Itse en kuitenkaan näe niin. Blogini tarjoaa vastapainon ärsyttävälle hyveellisyydelle, jolla peruskoulusta puhutaan.

”Torstaina jo rämmitään ja perjantaina selviydytään”

Pohjoiskarjalaisessa peruskoulussa työskentelevä luokanopettaja kuvailee syksyn alun olleen jälleen rankka.

– Sitä aina ajatellaan, että opettajan työpäivät ovat lyhyitä. Vuorovaikutus on kuitenkin käsittämättömän työllistävää.

Luokanopettajan mukaan jaksaminen on viikon loppupuolella hyvin rajallista.

– Maanantaina virtaa on aika paljon, tiistaina pikkuisen vähemmän, keskiviikkona alkaa olemaan aika väsynyt, torstaina jo rämmitään ja perjantaina selviydytään.

Opettaja kokee koulun alun muuttuneen vuosi vuodelta raskaammaksi.

– Iso muutos on siinä, että lapset ovat aikaisemmin olleet tasaisempia. Olemme ennen olleet siinä yhtenäiskulttuurissa, että kaikki lapset ovat leikkineet yhdessä pihalla.

Liian paljon odotuksia: ”Hemmetin työllistävää ja päälle vielä huono palkkakin”

Opettajan mukaan luokanopettajan työssä yksi kuormittavimmista asioista on se, että opettajan on hallittava lähes jokainen oppiaine.

– Tässä ei ole vain yhtä vahvuusainetta, jota saisi opettaa, vaan kaikkea pitää rääpiä. Se kuormittaa aivojen etuosalohkoa, on hemmetin työllistävää ja päälle vielä huono palkkakin. Se on kummallinen yhdistelmä.

– Toisaalta myös tämän ammatin sokeri on siinä, että pääsee tekemään monenlaisia asioita. Tykkään tavallaan siitä, että mennään tekemään esimerkiksi puutöitä, opettaja lisää.

Lukuisten opetettavien aineiden lisäksi vastuuta tulee myös ylemmältä taholta.

– Oletetaan, että opettajat voisivat tehdä tällaisen ja tällaisen jutun, ja kaikki onnistuu. Tottahan toki me opettajat hoidamme sen, että lapset eivät liho ja alkavat jälleen lukemaan. Jarrutusjärjestelmä tälle ”myönnytysten pohjalle” puuttuu.

Opettajien huomaama ilmiö huolestuttaa

Opettaja kertoo olevansa huolissaan lasten opettajia kohtaan osoittamasta kunnioituksesta.

– Olen puhunut paljon kollegoideni kanssa eräästä ilmiöstä. Kuvitellaan, että opettajat ovat lapsille auktoriteetteja. Siitä ollaan menty kuitenkin aika kauas. Jos oppilasta pyytää tekemään jotain kivaakin asiaa, se on hänelle vastentahtoista. Me olemme jääneet kakkoseksi älylaitteiden ja digitaalisuuden myötä. Me olemme lapsille keskiaikaa, vaikka olisimme kuinka moderneja.

Opettajan mielestä olisi tärkeää panostaa erityiskouluihin. Hän itse ei kannata kasvatustieteen integraatiota, jolla tarkoitetaan eritysopetuksessa olevien oppilaiden integroimista normaaliopetukseen joillain oppilaan tasolle sopivilla oppitunneilla.

– Tämä ”erilaisuus on rikkautta ja kaikki samalle luokalle” on järjestetty erittäin huonosti. Perustaisin erityiskoulut äkkiä uudestaan. Koulunkäynnin ohjaajia on myös liian vähän. Opettajien ja avustajien määrää tulisi lisätä ronskilla kädellä.

Alan vaihtaminen houkuttelee – yksi alan kysymys ärsyttää erityisesti

Opettaja myöntää miettineensä alan vaihtamista.

– Kyllähän se aina pyörii mielessä. Olen miettinyt, kuinka kauan ihminen voi jaksaa tällaista. Missä kunnossa hermojärjestelmä on eläkkeellä päästessä? Miten henkisesti terveenä tässä työssä voi pysyä? Minunkin pitäisi jaksaa painaa vielä lähes 30 vuotta. Hullummaksi vain menee.

Opettajaa ärsyttää alalla erityisesti yksi kysymys.

– Ärsyttää, että me opettajat keskenämme ajattelemme, että opettajilta odotetaan hyväntuulisuutta ja iloista hyminää. Se on kuitenkin niin 30-lukua. Kannamme niin paljon taakkaa, että hymyilemisen sijaan tämä vetää ryhdin kumaraan ja saa aikaan huolirypyn. Toki on myös arvokasta saada ottaa vastaan huoli ja murhe, mutta ei se voimaannuta.

Terveiset koululaisten vanhemmille

Opettaja kokee monien vanhempien olettavan, että opettajat saavat huonosti kasvatetutkin lapset kuriin.

– Jos kirjoitan kotiin viestiä, että lapsenne on toiminut huonotapaisesti, vastaukseksi tulee kehotus olla tiukkana lapsen kanssa. Mutta hetkinen, mitä tiukkuus sitten tarkoittaa?

Opettaja muistuttaa vanhempia siitä, että tiukkuus on laaja käsite, joka vanhempien tulisi määritellä.

– Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan asti? opettaja kirjoittaa myös blogissaan.

Opettajan mielestä koulun tehtävä on kasvattaa lapset ison ryhmän jäseniksi – kotiväen taas hyvätapaisiksi yksilöiksi.

– Nyt me opettajat teemme kumpaakin. On aivan mahdoton vaatimus olla samaan aikaan psykoterapeutti ja ison ryhmän opettaja.

– Vanhemmat luovuttavat ”omistusoikeuden” omista lapsistaan ja ajattelevat, että heitä ei tarvitsekaan kasvattaa – ihanaa, kun lapset ovat ”rikkaruohoja yrttitarhassa”. Sitten lapset tulevat ”rikkaruohoina” myös kouluun ja hyppivät silmille. Me opettajat yritämme vain selviytyä päivistä, hän jatkaa.

Opettaja muistuttaa, että vanhempien on tärkeää myös toimia lapsilleen roolimalleina.

– Jos vanhemmat haluavat, että lapset liikkuvat, heidän tulisi myös itse liikkua. Sama lukemisen suhteen. Me vanhemmat annamme lapsille myös väärän mallin älylaitteidemme kanssa – olisi aika tehdä ryhtiliike.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt