Perhettä kohtasi järkyttävä suru-uutinen – asiasta vielä tietämätön pikkupoika kysyi aamulla hyytävän kysymyksen

rac

Julkaistu:

Erikoiset tapahtumat
Ilta-Sanomien lukijat kertovat kummallisista sattumuksista ja tapahtumista, joita heille on tapahtunut. Mitä mieltä olet näistä tarinoista?
Olemme aiemmin kertoneet useita tarinoita erikoisista sattumuksista, joita joku voi pitää jopa yliluonnollisina. Ilta-Sanomien lukijat ovat jakaneet aktiivisesti omia kokemuksiaan, ja keskustelu yliluonnollisilta tuntuneista tapahtumista on jatkunut jo pitkään.

Kokosimme jälleen yhteen lukijoiden tarinoita, joille ei ole vielä tähän päivään mennessä löytynyt selitystä. Päätä itse, ovatko seuraavat kokemukset yliluonnollisia kokemuksia, mielikuvituksen tuotetta vai pelkästään outoa sattumaa.

Kuuntele artikkelin yllä olevalta videolta pikkupojan yllättävä tarina Teemusta.

3-vuotias poika kysyi hämmentävän kysymyksen

– Pikkusiskoni kuoli yllättäen sairauskohtaukseen 30-vuotiaana. Oli meidän nuorimmaisen kummitäti. Poikamme oli tuolloin 3-vuotias. Emme ennättäneet kertoa suru-uutista hänelle illalla. Aamulla hän nousi sängystä ja kysyi, miksi Saara-täti oli tullut yöllä hänen huoneeseensa ja sanonut ”älä pelkää”.

Aavistiko miesystävä jotain?

– Oli yö. Heräsin, kun miesystäväni taisteli unissaan kuin henkensä uhalla vierelläni sängyssä. Totta kai ärsyynnyin ja tuuppasin häntä, jolloin taistelu loppui kuin seinään. Myöhemmin päivän aikana sain kuulla, että isäni oli yön aikana nukkunut pois. Oudompaa asiasta teki sen, ettei mies myönnä nähneensä erikoisempia unia, ja omat unenlahjat ovat luokkaa ”en herää vaikka pommi räjähtäisi vieressä”. Seuraavana yönä näin isäni unessani, jossa hän kertoi parantuneensa ja kaiken olevan hyvin. Heräsin siihen ja havahduin tyynyn olevan kyynelistä märkä.

Veljen soitto seurasi ahdistavaa näkyä

– Lähdin töihin aamulla normaalisti, tein kotihoitokeikkaa silloin. Toimistolta lähtiessä ensimmäinen auto, jonka näin oli tyhjä ruumisauto. Aivan järkyttävä tunne iski, ei meinannut saada henkeä. Pakko oli ennen ensimäistä asiakasta pitää tauko ja polttaa tupakki. Iltapäivällä työvuoron loppuessa ja vapaiden alkaessa tuntui, että ei se mitään merkinnyt, kun oli päivä mennyt hyvin, ongelmitta. Illasta miehen, serkun ja hänen miehen kanssa istuttiin iltaa, veli soitti ja kertoi isän kuolleen äkillisesti. Kun olimme matkalla muistotilaisuuteen, vastaan tuli taas tyhjä ruumisauto. Kieltämättä tyhjän ruumisauton näkeminen saa edelleen kylmät väreet, toivottavasti ei enää samaa tunnetta tule.

Enneuniko?

– Vuosia sitten mieheni kuoli kodissamme, olimme nuoria ja se tapahtui täysin yllättäen. En halunnut jäädä asuntoon, olin muualla pari kuukautta kunnes sain oman asunnon. Muuttopäivän aamuna heräsin kolmen jälkeen uneen, jossa mummoni halasi minua lapsuudenkotini portailla ja vaikutti hyvin iloiselta. Muuttolaatikoiden keskellä sain tietää mummoni kuolleen yöllä. Aloitin siis kahden kuoleman käsittelyn sekä uuden elämän yhtaikaa.

”Joskus lapset tietävät enemmän kuin aikuiset”

– Oli joululoman viimeinen ilta ja saatoin siskoani ja hänen poikaansa heidän kotitalolleen. Yleensä kiltti lapsi ei suostunut millään menemään sisälle. ”En halua tämän joulun ikinä päättyvän”, hän sanoi eikä mennyt sisään ilman, että sai ottaa kinoksesta luminokareen kotiin pakkaseen ”muistoksi tästä joulusta”, kuten hän ilmaisi. Sen jälkeen kolme ystävistä kuoli, osa sukulaisista on jo heikossa kunnossa, eikä jaksa enää kyläillä ja välimme siskoni kanssa viilenivät ja lopulta katkesivat. Eli 2016 jäi viimeiseksi ”isoksi jouluksi”, jolloin olimme kaikki vielä yhdessä. Olen välillä miettinyt, että ihan kuin poika olisi jotenkin tiennyt sen. Joskus lapset tietävät enemmän kuin aikuiset.


Antoiko äiti lupaamansa merkin?

– Tämä tapahtui kolme päivää äitini kuoleman jälkeen. Olin juuri nukahtamassa, kun joku nyppäsi minua ukkovarpaasta. Nousin ylös ja katsoin, että huoneessa ei ollut ketään. Samalla mieleeni tuli keskustelut äidin kanssa muutamaa kuukautta ennen kuolemaa. Olin kysynyt, että antaako hän jonkin merkin tuonpuoleisesta, jos kuolee ennen minua? Hän naureskeli ja sanoi, että nyppäisee vaikka varpaasta. Itselleni tuli hyvä olo ja vaivuin taas uneen.

”Äiti oli käynyt hyvästelemässä minut matkalla”

– Lähipiiri pitää minua hyvinkin ”jalat maassa” elävänä ihmisenä, joka uskoo vasta, kun itse näkee. Silti olen kokenut asioita, joilla ei ole mitään tekemistä konkretian kanssa. Vuosia sitten äitini joutui sairaalahoitoon. Meni viikkoja ja kävi selväksi, ettei äiti enää sieltä palaa. Kävin häntä katsomassa lähes päivittäin. Olin huhtikuun alun pilvisenä iltapäivänä ajamassa häntä katsomaan, kun aurinko pilkahti pilvien välistä ja autoradiossa lauloi Kirka ”Surun pyyhit silmistäni”. Samaan aikaan tuli olo, etten ole yksin autossa: aivan kuin äiti olisi istunut vieressäni ja sanonut, että kaikki on hyvin eikä ole mitään hätää.

Kun pääsin osastolle, vaihdoin muutaman sanan hoitajan kanssa, hän totesi äidin tilan olevan ennallaan. Kun menin huoneeseen, siellä oli vastassa syvä hiljaisuus. Äiti oli sängyssä pää sivulle kääntyneenä. Menin lähemmäs ja kosketin äidin kättä, se oli viileä. Hain hoitajan paikalle ja hän totesi äidin nukkuneen pois. Äiti oli käynyt hyvästelemässä minut matkalla.

Yölliset tapahtumat selittämättömiä

– Onhan näitä tapahtunut, erään entisen naisystävän luona tapahtui muutama selittämätön tapaus. Hän oli leski ja hänen miehensä oli palanut talon pihalla autoon. Oletimme, että tämä oli henki, joka kummitteli talossa. Kerran heräsimme molemmat yöllä siihen, että sänky tärisi. Toisen kerran heräsimme siihen, että makuuhuoneen ovenkahvaa rynkytti joku tai jokin, mutta oven takana ei ollut ketään.

Kirkonkellot edelsivät suru-uutista

– Serkkuni kuoli viime syksynä. Asun maaseudulla ja olin pihalla kello 6.25. Kuulin pihalla kirkonkellojen soivan. Ihmettelin, mistä ääni tuli. Kävin netistä katsomassa, koska kirkonkelloja soitetaan. Iltapäivällä tätini soitti ja kertoi serkkuni kuolleen 6.25 aamulla.

Talitiaiset

– Edesmennyt mieheni kertoi, kuinka lomamökillämme Forssan suunnassa talitiaiset koputtavat joskus ikkunaan pyytäen ruokaa. No en uskonut, kun emme edes harrastaneet lintujen ruokintaa. Mieheni seuraili kaikkea luonnossa liikkuvaa kyllä. Kerran hän odotti autossaan Helsingissä perhettään, joka pakkasi tavaroita mökkireissua varten. Kun tulin autolle, näin, kuinka kaksi talitiaista lenteli ja koputteli auton etulasiin. Mieheni hautajaisissa, kuinka ollakaan, yksi talitiainen koputteli siunauskappelin ikkunan alaosaa.

Sattumaako?

– Ajelin autolla. Yhtäkkiä mieleeni tuli ihminen liki kymmenen vuoden takaa. Pyörittiin teineinä samoissa porukoissa, ei mikään lähiystävä vaan kaveri muiden joukossa. Ihminen, jota en tosiaankaan mitenkään ollut ajatellut. Pari minuuttia myöhemmin kännykkäni soi, ja kyseinen ihminen siellä soitteli. Oli kesälomallaan suunnitellut kiertävänsä kaikki nuoruutensa kotipitäjät, ja minun numero oli meidän kylältä ainoana löytynyt numerotiedustelusta. Kännykät olivat silloin uutta.

Painajainen kävi toteen

– Näin painajaisunta, kuinka kummipoikani vammautuu ilotulitusraketista. Uni oli niin todentuntuinen, että minun oli pakko varoittaa lapsen äitiä etukäteen. En yleensä koskaan näe enneunia. No, kummipoikani sokeutui kumminkin, sillä raketti oli kimmonnut silmään osuessaan viereiseen pusikkoon. Olivat kuulemma olleet tavallista varovaisempia, koska olin varoitellut. No, tapahtuneen jälkeen sain neuvon, etten saa enää varoittaa toista kertaa. Onneksi en ole enneunia nähnyt enää vuosikymmeniin.

”Mummu lähti tyypilliseen tapaansa ryskeellä”

– En päässyt isoäidin hautajaisiin. Itsellä oli kaksi pientä sairasta poikaa kotona. Hautajaispäivänä suljettu olohuoneen ikkuna pamahti, säikähdin ja menin katsomaan, oliko joku iso lintu lentänyt päin lasia tai jotakin. Ei mitään merkillistä missään. Kun muu suku palasi hautajaisista, he kertoivat, että ”mummu lähti tyypilliseen tapaansa ryskeellä”. Kirkon korkea lasimaalattu ikkuna oli paukahtanut niin kovaa, että pappi oli kesken siunauksen lähtenyt katsomaan ulos, mitä tapahtui. Välimatkaa samaan aikaan, kesäisellä tyynellä säällä, tapahtuneilla pamauksilla oli yli 500 kilometriä.
Onko sinulle tapahtunut jotain erikoista, jota et osaa selittää? Kerro kokemuksistasi alla kommenttikentässä!

Ota kantaa

Uskotko yliluonnolliseen?

Kyllä 80% Ei 20%
Ääniä yhteensä 11576

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt