Hääkutsu lupaili suuria, mutta juhlapaikalla odotti ikävä yllätys – naisvieras koki elämänsä nöyryytyksen: ”Kävin välillä vessassa itkemässä”

Julkaistu:

Häät
Häissä on koettu kaikenlaisia kommelluksia.
Vaikka hääpäivä on monella morsiusparille unohtumattoman ihana päivä, ei se välttämättä ole viihdyttävä kokemus kaikille vieraille. Erityisesti kaasot ja bestmanit saattavat kokea hääjuhlat enemminkin työpäivänä. Myös vieraana täysin tuntemattomassa seurassa oleminen saattaa olla kiusallinen kokemus monille suomalaisille.

Kokosimme Vauva.fi:n keskustelupalstalta yhteen suomalaisten tarinoita kamalimmista ja erikoisimmista häistä. Osa keskustelijoista kertoo jopa hylänneensä kutsun.

”Onneksi setäni sattui paikalle pelastamaan”

– Olin 14-vuotiaana serkun häissä. Juhlapaikka oli hieno ja tilava, ja kaikki sujui mielestäni ihan ok. Mieleen on kuitenkin jäänyt, kun tuore aviomies uhkaili kännissä hakata minut. Siis tosissaan käveli naama punaisena vain luokseni ja kysyi, onko meillä joku ongelma. Itse olin tuolloin varmaan 50 kiloa ja 165 senttiä pitkä silmälasipäinen poika. Onneksi setäni sattui paikalle pelastamaan.

Ruotsalaisten häiden kuokkavieras

– Isäni oli nuorena Ruotsissa töissä ja päätyi suomalaisen kaverinsa kanssa vahingossa häihin kuokkimaan. Olivat kielitaidottomia ja menossa tansseihin jollekin paikalliselle seurantalolle. Koska siellä pihassa oli siististi pukeutunutta väkeä, päätyivät jonottamaan sisälle. Sisällä joukko ohjattiin pöytään istumaan ja tuotiin ruuat ja juomat eteen. Ihmettelivät hetkisen, kunnes näkyi hääparikin. Siinä vaiheessa iltaa oli kuulemma niin ystävällistä väkeä, tuotiin lisää juotavaa ja taputeltiin selkään, että pojat päättivät jäädä muina miehinä sinne tanssimaan. Kuulemma nättejä tyttöjäkin oli. Kukaan ei kyseenalaistanut, että kenen sukua nämä nuoret suomalaismiehet ovat. Hauskaa oli kuulemma.


”Kävin välillä vessassa itkemässä”

– Kaveri meni erittäin varakkaisiin naimisiin hienoon sukuun ja häissä oli sitten myös viimeisen päälle hieno pukukoodi. Munkin oli ostettava iltapukua ja ties mitä härpäkettä, että pystyin edes osallistumaan, rahaa meni aivan tolkuttomasti. Kyllä meinasi mennä leuka sijoiltaan, kun näin sitten lopulta, minkä verran häihin oli panostettu. Ei juurikaan koristeluja, ankean näköinen sali. Ruoka oli opiskelijaravintolatasoa ja sitä oli aivan liian vähän. Pitkän pitopöydän päässä oli ruskea kökkö ties mitä ja lisänä mikrotettuja pakastevihanneksia. Ei muuta. Pitopalvelun krapulainen ainoa tarjoilija ilmeisesti nukuskeli jossain suurimman osan tilaisuudesta, pöydissä ei ollut edes vettä.

Ohjelmana oli ensin parisenkymmentä epävireistä musiikkiesitystä hääparin kavereilta. Niitä kuunneltiin nälkäisinä ja kyllästyneinä. Illan tansseja tahditti kavereiden kaksihenkinen bändi. Toinen tyyliin soitteli melodikaa ja toinen hakkasi rumpuja. Kaikista pahinta oli kuitenkin se, että minun sinkkuudestani (häiden ainoa sinkku, jee) oli tehty ohjelmanumero. Minua nöyryytettiin ja pilkattiin hääohjelmassa niin, että kävin välillä vessassa itkemässä. Olisin lähtenyt kotiin, mutta menin sisulla loppuun, koska olin panostanut laittautumiseen niin paljon, etten halunnut lähteä kotiinkaan. Anyways, hirveimmät häät ikinä!


Sää pilasi unelmahäät

– Kaverin häät Italiassa. Hirveällä vaivalla ja rahalla lennettiin ja matkattiin pikkukylään Jumalan selän taakse. Oli muka romanttinen ulkoilmavihkiminen, mutta tuuli hirveästi. Tuolit ja koristeet lensivät tuulen mukana väen seistessä. Vieraat pitelivät kaksin käsin hattujaan, kampaukset lepattivat sekaisina, morsiamen puku meinasi nousta korviin.

Silmät täynnä hiekkaa menimme syömään juhlatalon puistoon. Siellä yritimme viritellä hauskaa tunnelmaa, kun tuuli pöllytti ruokiin roskaa ja koristekynttilät sammuivat alvariinsa. Pöytäliinojen lepatus loppui siihen, kun alkoi kaatosade. Pyrimme sisään, mutta ongelma syntyi siitä, ettei meille ollut mitään tilaa varattuna. Litimärkinä värjöttelimme tilan aulassa ja odottelimme sateen laantumista. Lopulta sade lakkasi ja juhla jatkui pihalla. Koetimme tanssia lämpimiksemme, mutta olihan se hieman latistavaa, kun mekko takertui märkänä reisiin ja naamassa valui meikki. Ikimuistoista oli, juu. Aika valloittavia kuvia tuli, sulhanen seisoo alttarilla tukka pystyssä.

”Eipä tarvinnut käydä kuin yksissä häissä”

– No aivan varmasti ne maalaishäät, joissa vanhat ukot kävivät salaa juomassa pontikkaa tai kossua ja tulivat änkyräkänniin jo ennen iltaa. Hohhoijaa. Eipä tarvinnut käydä kuin yksissä häissä. No muut ihmiset tietysti söivät, tanssivat hyvin hanuristin soittaessa tanssimusiikkia jne. Lapsiakin oli mukana.

”Livahdimme kellekään mitään sanomatta tiehemme”

– Yksissä (ex-)ystäväpariskunnan häissä mieheni nakitettiin koko illaksi käytännössä hoitelemaan äänentoistoa, kun ketään muutakaan osaavaa henkilöä ei ollut paikalla, ja mies ”sattui olemaan alan ammattilainen”. Vietti siis sekä ”bändin” (lyhyellä varoitusajalla hommaan ilmaiseksi nakitettuja harrastelijamuusikoita morsiamen tuttavapiiristä) kaksi settiä että puheet, juonnot ja leikit omassa nurkkauksessaan kaukana kaikista muista, juuri ja juuri ehti syödä. Ja miksikö ei heti kieltäytynyt? Käytännössä pyydettiin ensin hoitamaan nopeasti yksi pikkujuttu, mutta lopulta päätyi siis tekemään ilmaista työtä tuntikaupalla, kun ei kehdannut kesken kaiken jättää hääparia pulaan kaiken kansan edessä. Itse tylsistyin pöydässä vieraassa seurassa, kaikki ruokailut ja ohjelma viivästyivät parilla tunnilla, oli iki-ihania osallistavia hääleikkejä, sulhanen ympäri päissään... Lopulta sopivan tauon tullen livahdimme kellekään mitään sanomatta tiehemme.


”Kulissimorsiusneito”

– Lähisukulaisen ja nyt jo ex-puolison häät. Kaikki, tarkoitan kaikki, tiesivät häiden olevan sellainen viimeinen keino yrittää pelastaa suhde, joka ei toiminut. Pariskunta pui ongelmiaan hyvin julkisesti somessa jne, joten tunnelma häissä oli vähintään hämmentynyt ja hieman kiusaantunut. Omalta osaltani häiden kohokohta oli se, kun yksi morsiusneidoista sairastui ja minut buukattiin tilalle edellisenä iltana, jotta kuvien sommittelu onnistuisi morsiamen haluamalla tavalla. Olin kuulemma ainoa, jolle se alkuperäiselle morsiusneidolle hankittu mekko menisi päälle. Kuvien ottaminen oli ihan tuskaa – en muutenkaan viihdy kameran edessä, saati sitten vieraiden ihmisten edessä esittämässä, että koko jutussa olisi mitään järkeä. Toisaalta kulissimorsiusneito sopi kulissihäiden teemaan kuin nenä päähän.

Morsiamen käytös aiheutti kiusaantumista

– Kaverin kolmannen häät, kahdet aiemmat olivat olleet maistraatissa ja nyt halusi isot prinsessahäät kirkossa. Morsian oli juuri 30 täyttänyt ja likinäköinen. Koska hän ei halunnut vihille silmälasit päässä, tiuski kaikilta apua näkemiseen. Sulhanen oli selvästi krapulassa. Kaiken kruunasi morsiamen epävireisesti, täysin keuhkoin ja kyyneleet silmissä sulholleen laulama Sinä vain sekä kielisuudelmat tanssilattialla.

”En enää ikinä lupaudu kenenkään kaasoksi”

– Kerran olen ollut kaasona ja ne olivat kamalimmat häät ikinä. Ennen häitä morsian sanoi, että ei tarvitse osallistua muuten kuin keksiä yksi ohjelmanumero, myöskään kirkkoon harjoituksiin ei tarvitse tulla. No menin häihin ihan normaalisti ja heti alkoi morsiamen äiti kyselemään, että milloinka nämä saippuakuplapullot jaetaan vieraille ja missä ne edes ovat... No en tiennyt tietenkään siitä mitään, hääpaikalla ensin odotettiin noin tunti, että morsiuspari kävi kuvattavana ulkona, sen jälkeen selvisi, että minä ja bestman joudumme juontamaan häät (meillä ei ollut aikataulusta tai ohjelmasta mitään tietoa, koska sellaista ei ollut), tämän lisäksi ohjelmaa olisi pitänyt olla enemmän, joten siinä lennossa jouduttiin keksimään hääleikkejä.

Morsiamen isä ja äiti kävivät jatkuvasti kyselemässä minulta tiukkaan sävyyn, että mitä seuraavaksi, ja onko jo vuorossa tanssia vai kahvia, ja onko illaksi järjestetty iltapalaa. No enhän minä tiennyt. Siinä sitten juoksin paikasta toiseen ja selvitin asiaa. Loppujen lopuksi sain morsiamelta kiitokseksi näistä häistä 4,90 euroa maksaneet korvikset (hintalappu oli niissä kiinni). En enää ikinä lupaudu kenenkään kaasoksi.


Varapaikka ei kiinnostanut

– Mulle kävi sillain hauskasti, että yksi ei niin lähisukulainen, jonka kyllä olin kuullut menevän naimisiin, laittoi Facebookissa viestiä (ilmeisesti sama viesti oli lähtenyt useammalle muullekin viestin sisällön perusteella). ”Meidän hääjuhlaan tuli peruutuksia, joten muutamia paikkoja olisi vielä vapaana, laittakaa viestiä jos haluatte osallistua” viestissä luki. Sanomattakin lienee selvää, etten paljon laittanut.

”Kutsu meni roskiin”

– Minä sain viime kesänä hääkutsun, josta ei selvinnyt edes mihin minut kutsuttiin. Siinä oli sulhasen koko nimi ja morsiamen etunimi. Sulhasesta en ollut koskaan kuullutkaan ja morsian paljastui sukulaiseksi, jota en ollut nähnyt ainakaan 20 vuoteen. Lähestyvän eläkeiän kynnyksellä päätti viimein avioitua. Lahjatoive oli rahaa eikä sitten mitään pikkusummia. Kutsu meni roskiin.

Ilta-Sanomat ja Vauva.fi kuuluvat samaan Sanoma-konserniin.

Millaisissa ikimuistoisissa häissä olet itse ollut? Kerro kokemuksistasi alla kommenteissa!

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt