Unna, 28, työskentelee opettajana Vietnamissa – näitä asioita hän kaipaa Suomen kouluista: ”Työkaverit ajattelevat, että suomalaiset ovat ihan pimeitä”

Julkaistu:

Opettaja
Unna, 28, muutti Vietnamiin opettajan työn perässä.
Vaikka opettajilla on tunnetusti pitkät kesälomat, opettajana työskentelevä Unna Mommo, 28, ei viettänyt tänä kesänä lomaa juuri ollenkaan.

Kun rovaniemeläisen Unnan oppilaat kirmasivat kesäkuun alussa kesälaitumille, Unna itse pakkasi tavaransa ja suuntasi lentokentälle uuden työpaikkansa perässä. Työt opettajana Vietnamin Hai Phongissa alkoivat jo muutaman päivän päästä.

Yhteensä viisi vuotta Suomessa opettanut Unna on työskennellyt viimeiset kolme kuukautta vietnamilaisessa lisäopetuskoulussa, jossa hän opettaa sekä englantia että matematiikkaa. Unna työllistyy Fiviedu-yrityksen kautta, ja hän kiertää opettamassa kouluissa, yrityksissä ja päiväkodeissa.

– Täällä kaikki kynnelle kykenevät ostavat lapselleen lisäopetusta erityisesti matematiikassa tai englannissa. Eli lapset menevät koulupäivän jälkeen vielä uudelleen kouluun lisäopetuksen vuoksi.

Kulttuurishokki avasi silmiä

Vaikka kaikki on sujunut uudessa asuinympäristössä hyvin, sopeutumista uuteen koulumaailmaan on riittänyt. Opetus Vietnamissa eroaa monin tavoin Suomen tavoista.

– Asioiden hoitaminen on täällä paljon hankalampaa. Täällä on maan tapa, että tilaisuuksia, tapaamisia ja opetustunteja perutaan milloin mistäkin syystä, esimerkiksi tulvien takia. Tällaiselle suomalaiselle järjestelmällisyyteen ohjelmoidulle opelle se on hirveää!


Unna myöntää harmitelleensa joskus suomalaisten koulujen resursseja muun muassa uusiin hankintoihin liittyen. Työskentely Vietnamissa on kuitenkin avannut silmiä entisestään sille, kuinka hyvin asiat todella ovat Suomen kouluissa.

– Vietnamissa on todella vähän resursseja. Opettajat saattavat esimerkiksi ostaa luokkaan yhdet sakset. Jos luokassa halutaan askarrella, opettaja tuo materiaalit itse.

Lapin rauhaan tottuneelle Unnalle yksi stressaava kulttuurishokki on korvia huumaava meteli.

– Täällä lapset ovat tottuneet huutamaan ja heille huudetaan. Rauhallisen toiminnan opettaminen ja keskustelu ovat todella vaikeaa. Välillä tekee mieli ryömiä johonkin koloon omaan rauhaan, Unna nauraa.



Vietnamiin suomalaisen koulumaailman tapoja

Unna toivoo voivansa vaikuttaa suomalaisena opettajana maailmalla. Hän haluaisi pystyä parantamaan sekä vietnamilaisten oppilaiden että opettajien työrauhaa. Unna kertoo olevansa huolissaan erityisesti opettajien jaksamisesta, ja hän haluaa tuoda Suomesta tapoja, jotka voisivat auttaa hänen uusia kollegoitaan.

– Suomessa lapsen etua on ajateltu kaikessa. Täällä lapsilla ei esimerkiksi ole taukoja samalla tavalla kuin Suomessa. Jos lapsilla olisi luokissa paremmat rutiinit ja he olisivat rauhallisia esimerkiksi käsillä tekemisen ja taukojen myötä, luokassa toimiminen olisi opettajillekin helpompaa.

Unna haluaa kasvattaa uudessa työpaikassaan myös leikkimäisen opetuksen kulttuuria.

– Täällä opetus on pitkälti sitä, että opettaja seisoo luokan edessä ja kirjoittaa taululle asioita, jotka lapset kopioivat. Lapsilla on sen vuoksi todella hyvä muisti, mutta ei välttämättä ymmärrystä asioille tai soveltamisen kykyä.

– Suomalaisten lasten kanssa olen tottunut tanssimaan esimerkiksi pöljiä tansseja. Täällä lapsia myös nolottaa paljon enemmän osallistua hassutteleviin peleihin, koska he eivät ole tottuneet sellaisiin, Unna jatkaa.

Kysymyksiä Suomesta

Unna on viime kuukausien aikana saanut vastata useisiin kollegoidensa kysymyksiin suomalaisen koulujärjestelmän toimivuudesta.

– Vietnamilaiset ovat todella kiinnostuneita suomalaisesta pedagogiikasta. Minulta kysellään, mikä on suomalaisen koulujärjestelmän menestyksen ”taika”.

Unnan mielestä kysymykseen on annettava monitahoinen vastaus.

– Koen, että kyse on siitä, että lapsille annetaan Suomessa aikaa ja tilaisuuksia olla koulun lisäksi kotona ja harrastaa. Välitunnilla lapsilla on aikaa leikkiä, ja suomalainen opetus tehdään lapsen tempoon sopivaksi. Suomessa ajatellaan asioita, joita lapsi tarvitsee oppimisen tueksi.


Lisäksi työkaverit ovat kummastelleet suomalaisille tyypillistä sarkastista ja mustaa huumorintajua.

– Työkaverit ajattelevat, että suomalaiset ovat ihan pimeitä. Nyt he opettelevat samanlaista huumorintajua, ja opettajanhuoneessa ei tällä hetkellä tiedä heidän puheestaan, mikä on totta ja mikä vitsailua, Unna nauraa.

”Silloin tulee kyynel silmään”

Myös Unnan opettamat vietnamilaiset lapset ovat kiinnostuneita Suomesta.

– Suomesta tiedetään todella vähän. Jos kerron, että meillä ei ole pingviinejä, lapset hämmästelevät sitä, sillä ”onhan Suomessa luntakin”.

Tehdäkseen kotimaataan tutummaksi Unna on näyttänyt oppilailleen videoita Suomesta ja lumoavasta Lapista.

– Minulla itselläni tulee silloin kyynel silmään. Myös lapset katsovat videoita silmät säihkyen. He sanovat, että haluaisivat lähteä minun kanssani ulkomaille. He ovat myös järkyttyneitä siitä, että luonnonvettä on mahdollista juoda ja ihmettelevät sitä ”ei voi olla totta” -tyyliin.

Unna kertoo elämästään myös blogissaan Suomalainen opettaja maailmalla.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt