Tuomas Rajala jätti raskaana olevan vaimonsa ja kantaa yhä syyllisyyttä tavasta, jolla lähti – ex-radiojuontaja kirjoitti selviytymisoppaan eronneille isille

Julkaistu:

Kaikki tuntuivat kääntyvän Tuomas Rajalaa vastaan, kun hän lähti avioliitostaan. Entinen radiojuontaja on huolissaan siitä, miten huonosti suomalaiset miehet selviävät avioerostaan ja kirjoitti selviytymisoppaan eronneille isille.
Entinen radiojuontaja Tuomas Rajala, 39, kantaa syyllisyyttä koko ikänsä siitä, miten hän päätti avioliittonsa. Hän ei kadu sitä, että lähti, mutta häpeää sitä tapaa, jolla lähti. Hän sanoo sen olleen ala-arvoista.

Perheeseen oli syntymässä toinen lapsi, kun 2-vuotiaan lapsen isä päätti, ettei halua enää jatkaa liittoaan. Rajala oli pohtinut lähtöä kaksi vuotta, muttei kertonut ajatuksistaan silloiselle vaimolleen. Hän oli myös ihastunut toiseen ihmiseen, vaikkei varsinaista toista naista ollutkaan mukana kuvioissa. Ilmoitus lähtemisestä tuli vaimolle järkytyksenä, iskuna puun takaa.

”Katso pitkään sitä lasta, koska tämä on viimeinen kerta, kun näet sen.”

Vaimon sanat jäivät mieleen, kun Rajala teki lähtöä yhteisestä kodista. Samoin lastenvalvojalla käynti. Rajala sai sanojensa mukaan kuulla, millainen hirviö hän oli jättäessään raskaana olevan naisen. Vaimon puolelle asettunut lastenvalvoja ei pitänyt Rajalaa soveliaana huoltajana vuoroviikoin tapahtuvalle tapaamisjärjestelylle, vaan isä saisi tavata lapsiaan vain joka toinen viikonloppu.

– Kaikkein hirvein tapa uhkailla isää on sanoa, että vien sinulta lapset etkä tapaa niitä koskaan. Kuulin tämän lauseen itsekin, mutta ymmärrän, että se oli alkujärkytystä. Ex-vaimoni on upea persoona, joka ei ole koskaan yrittänyt hankaloittaa mun ja lasten tapaamista, vaan pikemminkin tukenut sitä. Hän ei ole koskaan sanonut pahaa sanaa lapsille minusta, Rajala kiittää.

Isä sai olla mukana myös toisen lapsensa syntymässä, mikä jäi mieleen ilopilkkuna avioerokriisin keskellä.

Rajala oli tavannut tulevan vaimonsa teininä seurakunnan leirillä. Pari oli mennyt parikymppisenä naimisiin. Liitto kesti 10 vuotta. Hän menetti avioerossa kaksi kolmasosaa kavereistaan. Kun mies kävi vanhassa kotikaupungissaan, häntä kohdeltiin kuin ilmaa. Oma äitikin kääntyi toviksi poikaansa vastaan.


Syyllisyys perheen rikkoutumisesta ahdisti – ja ahdistaa vieläkin. Rajala tietää, ettei ole yksin, sillä Väestöntutkimuslaitoksen mukaan lähes puolet avioliitosta päättyy eroon Suomessa. Rajalan mielestä Suomessa elää kokonainen jätettyjen miesten armeija, joka on mediassa näkymätön, sillä ero ja erityisesti jätetyksi tuleminen aiheuttavat muiden tunteiden lisäksi häpeää.

–  Olen törmännyt muutamaan tutkimukseen siitä, että miehet selviävät avioerosta huomattavasti naisia huonommin. Helsingin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan miesten kuolinriski kaksinkertaistuu avioeron jälkeen ja pysyy kymmenen vuoden ajan kaksinkertaisena. Naisilla se 1,5-kertaistuu ja pysyy kaksi vuotta korkeana. Miehet ovat usein kyvyttömiä käsittelemään eroon liittyviä tunteita ja surua. Riski alkoholin vaaralliseen käyttöön lisääntyy. Henkisestä puolesta selviäminen tuntuu olevan miehelle lähtökohtaisesti vaikeaa.

Rajala kirjoitti miehille vertaistueksi Isävuoro – miehekäs selviytymisopas eroon (Atena) -tietokirjan. Hän uskoo puhumisen helpottavan erosta selviämistä. Naisilla on usein ystävät tukenaan, mutta suomalainen mies jää liian monesti yksin. Äijäilykulttuuriin ei kuulu avun pyytäminen.

– Me aina toistetaan sitä samaa mantraa, etteivät miehet puhu tunteistaan. Väittäisin, että se on paskapuhetta. Miehet puhuu tunteistaan silloin, kun annetaan mahdollisuus puhua. Mutta sellaisia tilaisuuksia on hirveän vähän, Rajala huomauttaa.

Kynnys tunteista puhumiseen on iso ja vastaanottava osapuolikin voi olla kiusaantunut. Rajala sanoo, että malli lähtee jo lapsuudesta. Pojilta edellytetään tietynlaista reippautta eikä heidän anneta olla heikkoja, olla sylissä ja käsitellä pieniä tuskan ja kivun aiheita.

– Sitten kun viedään tämä 40 vuotta eteenpäin ja avioerotilanne tulee eteen, mies ajattelee, ettei voi itkeä ja näyttää heikkouttaan.



Rajala kannustaa miehiä puhumaan. On sitten kuulijana ystävä, työkaveri, sukulainen, eroryhmä tai ammattiauttaja.

– On miehekästä myöntää, että musta tuntuu niin pahalta, etten pysty olla. Se on niin paljon parempaa kuin, että v*ttu nyt avaan kossupullon ja joka päivä syntyy uusia akkoja maailmaan.

Hän neuvoo eronneita käsittelemään suhteen pieleen menneet asiat ex-kumppaninsa kanssa. Muulloin entisen elämän ongelmat jäivät käsittelemättä ja ne tulevat eteen jossain vaiheessa korkojen kera.

– Äijillä menee monesti niin, että lähdetään kämpiltä, ladataan autossa Tinder ja mennään sinne sekoilemaan. Se on huono vaihtoehto. Eihän seksisuhteissa ole mitään pahaa, mutta se henkinen puoli. Et ole todellakaan valmis yhteenkään parisuhteeseen ennen kuin olet käynyt edellisen läpi, hän muistuttaa.

Hälyttävää, jos lapsi puhuu pahaa toisesta vanhemmastaan

Isävuoro-kirjaansa haastattelemistaan eronneista miehistä Sampon tarina järkytti Tuomas Rajalaa. Sampo oli elänyt avioliitossa persoonallisuushäiriöisen ja raivokohtauksia saavan vaimon kanssa. Pahin tilanne tuli eteen, kun Sampon mukaan vaimo uhkasi ajavansa päin tolppaa moottoritiellä parin pieni tytär kyydissään.

Avioerossa perheen kaksi lasta jäivät oikeuden päätöksellä asumaan äidilleen. Ex-vaimo ei anna Sampon tavata juurikaan lapsiaan.

Tuomas Rajala toivoo, että lainsäädäntö puuttuisi vieraannuttamiseen. Väitöskirjaa vaikeista tapaamisriidoista tekevä Marjaana Sorokin sanoo vieraannuttamisen käsitteen olevan laaja ja vaikeasti määriteltävä, ja sen piirteet ovat ilmiönä yleisempiä kuin tilastot antavat ymmärtää.

Vieraannuttaminen tarkoittaa pääpiirteittäin epäasiallista vaikuttamista lapsen ja toisen vanhemman suhteeseen. Hälytyskellojen tulisi soida, jos lapsi voimakkaasti tuo toiselle aikuiselle esille sitä, miten huono tai paha toinen vanhempi on tai jos lapsi kieltäytyy tapaamasta tai pelkää toista vanhempaansa ilman mitään syytä.

Tilanne on tutkijan mukaan hankala, sillä vaikeat tapaamisriidat ovat aluetta, joka ei oikein kuulu kenellekään. Oikeusteitse voi hakea täytäntöönpanoa tapaamisoikeuden toteuttamiseksi uhkasakoin tai viranomaisten noudolla.

Sorokin tutkii vaikeita tapaamisriitoja ja sitä, mitä sosiaalipalveluissa voitaisiin tehdä hyvissä ajoin, jotta tällaisilta tilanteilta vältyttäisiin.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt