Kommentti: Minne katosi käpylehmä?

Julkaistu:

Silloin ennen
– Ethän sinä, ostoleluilla leikkinyt kaupunkilaispoika, edes tiedä, mikä on käpylehmä, tuhahti ex-maalaistyttö. Ja väärässäpä oli.
Niin väärässä – kymmeneen kertaanhan olin jo kuullut huokailut maalaislapsuudesta, jolloin piti aina nousta kuudelta kitkemään ja harventamaan lanttuja, kun talon kesävieraina olleet kaupunkilaispojat painuivat ongelle ja leikkimään.

Siis menivät leikkimään maalaisleikkejä, joihin tietysti kuului juuri käpylehmien rakentelu.

Tuttua touhua, kun koko lapsuus koostui pitkistä kesistä mökillä, jossa maitotalon lapsia joutui odottelemaan leikkikavereiksi pitkälle iltaan asti.

Maalaislapsia ei tarvittu edes ensimmäisen käpylehmän mallia opettamaan, vaan perin taidon vanhemmiltani – kaupunkilaisia kesävieraslapsia hekin.

Ei vieteriautoja eikä juuri muitakaan ”kaupan leluja” räpylöitä ja sukellusnaamaria, lukuun ottamatta kesäksi maalle raijattu. Kyllä puuhaa riitti rannan ja metsän väliä ravaavilla lapsilla muutenkin.

Kun ei niitä halvatun lanttujakaan tarvinnut harventaa, oli aikaa rakentaa vaikka puumajoja, korkeushyppytelineitä – ja melkoisia aitauksia täynnä käpykarjaa.

 

Peruslehmään ei tarvittu kuin käpy ja tikut, mutta näperrellymmässä versiossa lehmä sai pikkukävystä myös pään.

Kuivat, avonaiset männynkävyt muuttuivat neljällä tikkujalalla porsaiksi, kuusenkävyt lehmiksi tai naavahännän kera hevosiksi. Pikkuisia, umpinaisia männynkäpyjä ripottelimme sammalmättäille kanaparviksi.

Peruslehmään ei tarvittu kuin käpy ja tikut, mutta näperrellymmässä versiossa lehmä sai pikkukävystä myös pään.

Mitään ihmeellistä näytelmää ei valmiilla karjalaumalla esitetty, leikki oli se lehmien rakentelu ja asettelu aitaukseensa. Vähän ruohoa ja apilaa eteen syötäväksi.

Pieniä puskukilpailuja sentään oteltiin, kun joku keksi väkertää käpysonnilleen myös sarvet.

Käpylehmien askartelu oli lapsuuteni kehittävin leikki, rauhallista rakentelua ilman kilpailua, joten se ei monen muun kisan tapaan päättynyt yleiseen painiin.

Järkyttävästi käpylehmät kuitenkin vertautuvat usein surkeaan lapsuuteen tai alkeellisiin oloihin.

”Taloudellisesti olot olivat köyhät. Leikin naapurintyttöjen kanssa käpylehmillä.”

Huutokauppias Aki Palsanmäki (IS 2015)

”Tiedostamme tynnyrissä kasvamisen vaaran. Ei täällä käpylehmillä leikitä.”

Olga ja Tuukka Temonen lapsistaan ( HS 2013)

”Käpylehmä on kuollut.”

(HS 1995)

No, ehkä alkuperäinen käpylehmä teurastettiin vasta 2011, kun Merikarvialla järjestettiin ensimmäiset käpylehmien värkkäämisen MM-kisat.

Vinkkaa osoitteeseen plus@iltasanomat.fi, mitä tavaraa tai asiaa kaipaat. Me etsimme tarinan.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt