Liisa ja Antti säihkyivät vuosi sitten isovanhempien onnea – lapsen äidin täyskäännös muutti elämän todella tukalaksi

Julkaistu:

Yllättävän monet isovanhemmat eivät voi tai saa tavata lapsenlapsiaan. Liisa ja Antti kertovat tukalasta tilanteestaan.
Liisa ja Antti ovat jo ikäihmisiä, eivätkä he ole isovanhemmuudessakaan ensikertalaisia. Silti heidän ilonsa oli ylimmillään, kun pojantytär tuli maailmaan vuosi sitten huhtikuussa.

– Syvä kiintymys ja rakkaus häntä kohtaan syttyi välittömästi, pariskunta kertoo.

Lapsen vanhempien parisuhde päättyi pian lapsen syntymän jälkeen. Eron myötä tytön äiti alkoi käyttäytyä arvaamattomasti ja sulki yllättäen sekä isän että isovanhemmat pois vauvan elämästä.

– Mielestämme olemme ihan kunnollisia vanhempia ja isovanhempia. Haluaisimme tarjota lapsenlapsellemme syliä ja läheisyyttä, mutta emme edes tiedä miltä hän näyttää tällä hetkellä ja mitä hänen elämäänsä kuuluu, Liisa suree.

Hän ei ole nähnyt pientä pojantytärtään nyt vuoteen.

Varttunut pariskunta pitää tilannetta äärimmäisen tukalana. Vaikeaa on ollut myös seurata sivusta oman pojan kärsimystä.

– Välillä olemme olleet mielissämme vihaisia lapsen vanhemmille siitä, etteivät he osaa olla kiitollisia terveenä syntyneestä lapsestaan. Toisinaan taas olemme itse tunteneet syyllisyyttä. Joudumme muistuttamaan toisillemme, ettemme ole toivoneet kenellekään mitään pahaa.

Isovanhemmat ovat tietoisesti pysyneet erossa vanhempien välisistä kiistoista. He kuitenkin toivovat kipeästi, että aikuiset saisivat asiansa selvitettyä. Tilannetta selvitetään seuraavaksi käräjillä.

– Käsittääksemme toiset isovanhemmat ovat lapsenlapsensa elämässä mukana. Emme kuitenkaan ole katkeria lapsenlapsemme omimisesta. Päin vastoin ajattelemme, että he ovat lapselle korvaamaton tukiverkko.

Isovanhempien harras toive on, että vielä jonain päivänä tyttö oppisi tuntemaan myös isänpuoleiset juurensa.

– Yritämme ajatella, että lapsenlapsellamme on kaikki hyvin. Tai jos ei ole, asiat muuttuvat parhaaseen ja oikeudenmukaiseen suuntaan.

Väestöliiton mukaan Suomessa on yhteensä yli miljoona isovanhempaa, joista 80 prosenttia on tavalla tai toisella tekemisissä lastenlastensa kanssa. Jäljelle jäävät 20 prosenttia ovat niitä, jotka eivät syystä tai toisesta voi, saa tai halua tavata lapsenlapsiaan.

– Se on todella mittava ongelma, joka voi vaikuttaa merkittävästi ihmisen hyvinvointiin ja mielenterveyteen, toteaa Väestöliiton isovanhemmuusasioiden vastuuasiantuntija Minna Oulasmaa.

Isovanhemmuuteen voidaan Oulasmaan mukaan ladata valtava määrä odotuksia. Siksi sitä kutsutaan loppuelämän jälkiruuaksi. Koska tänä päivänä lapset ovat useimmiten tarkkaan harkittuja, moni voi joutua odottamaan isovanhemmuutta pitkäänkin. Niin kutsutuilta tyhjän sylin isovanhemmilta se jää kokonaan toteutumatta.

– Moni haluaa lapsenlapsia varsin nopeasti siitä syystä, että itsellä olisi vielä riittävän hyvä kunto ja voimaa olla isovanhempi.

Liisan ja Antin nimet on muutettu.

Juttua korjattu 20.5 klo 16:00. Alun perin jutussa kerrottiin, etteivät Liisa ja Antti ole nähneet lapsenlastaan yli puoleen vuoteen. Todellisuudessa he eivät ole tavanneet lasta vuoteen.

Oletko isovanhempi, joka ei saa tai voi tavata lapsenlapsia? Millaisia kokemuksia sinulla on aiheesta? Ota yhteyttä sähköpostilla: erika.akman@iltasanomat.fi

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt