Vaimo lähti yhtäkkiä tavallisena arki-iltana, Antti jäi kolmen lapsen kanssa yksin: Pojan sanat jäivät ikuisesti mieleen

Julkaistu:

Isyys
Vaimon lähtö oli Antti Karjalaiselle ensi alkuun pelottava tilanne. Eron jälkeen hän on opetellut puhumaan tunteistaan, jotta voisi olla kolmelle pienelle pojalleen paras mahdollinen isä.
– Äiti ei enää asu meillä. Hän on muuttanut pois.

Otso-pojan sanat ovat jääneet Antti Karjalaisen, 46, mieleen.

Helsinkiläinen Antti oli kolmen poikansa kanssa rukkasten ostosreissulla, kun myyjä ehdotti, että pojat voisivat esitellä kotona äidilleen, miten hienot hanskat isä oli ostanut. Otson suora vastaus sai myyjän hiljenemään hämmennyksestä.

Antti kertoo, ettei kyseinen myyjä ollut suinkaan ainoa miehen yksinhuoltajuutta hämmästellyt.

– Tuntuu välillä siltä, että moni olettaa, että jos olet yksinhuoltaja tai lähivanhempi, olet nainen.

Vaimo häipyi keskellä viikkoa

Noin puolitoista vuotta sitten Antti palasi kotiin työreissulta Saksasta. Oli torstai, perheen arjessa häämötteli jo viikonloppu.

Illallista syödessään Antti ei osannut arvata, mitä hetken päästä tulisi tapahtumaan. Ruokailun jälkeen vaimo pamautti pöytään uutisen.

– Hän oli miettinyt asioita. Hän sanoi, että hänen pitäisi ehkä lähteä ja erota minusta.

Sitten vaimo pakkasi tavaransa ja lähti. Noin kymmenen vuotta kestänyt suhde päättyi.

– Oli yllätys, että päätös oli lopullinen, mutta olimme kyllä keskustelleet asioista aikaisemmin.

Antin mukaan suhteessa oli ollut vaikeuksia ja jahkailua eropäätöksestä. Kolmansia osapuolia ei kuitenkaan ollut.

Äidin lähdön jälkeen perheen arki mullistui. Antti jäi yksin kolmen poikansa kanssa, joista kaksi oli alle kouluikäisiä.

– Avioero on kenelle tahansa elämänmuutoksena todella iso. Totta kai ensimmäinen ajatus oli, että miten tästä selviän. Samaan aikaan kun miettii omaa pärjäämistään, täytyy koittaa pitää perhe kasassa.

”Minun ei tarvitse olla pojilleni äiti”

Perheen äidin lähdön jälkeen Antin ja poikien oli löydettävä uusi tapa olla perhe.

– Se että perheestä puuttui toinen vanhempi ja erityisesti äiti, oli pelottava tilanne.

Ensi alkuun Antti ajatteli, pystyisikö hän olemaan pojilleen myös äitihahmo. Myöhemmin hän kuitenkin ymmärsi, ettei siihen ollut tarvetta.

– Eihän siinä ole mitään järkeä, ei kukaan pystyä äitiä korvaamaan. Pojilla on edelleen äiti, minun ei tarvitse yrittää olla sitä pojille. Olen heille vain isä.


Eron jälkeen Antti on pohtinut suhtautumistaan omaan isyyteensä, omiin tunteisiinsa ja poikiensa tunteisiin. Hän pyrkii olemaan pojilleen läsnä oleva ja kuunteleva isä.

– Ne ovat sellaisia asioita, joissa ei tule koskaan valmiiksi. Välillä pitää itsekin pysähtyä miettimään, millaisia asioita välitän ja miten autan poikia käsittelemään omia tunteitaan. Nämä ovat kauhean tärkeitä juttuja.

Eroasioissa aina kaksi eri puolta

Noin neljä kuukautta eron jälkeen Antti muutti poikiensa kanssa Kotkasta Helsinkiin, jotta poikien olisi helpompi tavata Espooseen muuttanutta äitiään.

Tällä hetkellä vanhemmilla on yhteishuoltajuus – lapsia koskevat päätökset tehdään yhteisymmärryksessä. Antti on lähivanhempi, jonka luona pojat edelleen asuvat. Äidin luona he viettävät joka toisen viikonlopun ja keskiviikot.

Antti on ehtinyt käsittelemään eron aiheuttamia tuntemuksiaan eronneille tarkoitetussa vertaistukiryhmässä. Hän myöntää tunteneensa aluksi katkeruutta ja vihaa. Nykyään hän tiedostaa tehneensä myös itse virheitä liitossaan.

– Luulen, että puolison tunteiden kohtaaminen oli yksi vaikeimmista asioista minun puoleltani. Kannan vastuun myös huonosta kommunikoinnista. Asioissa on aina kaksi puolta.

Yksi äideille tutumpi osa-alue aiheuttaa vaikeuksia

Nykyään perheen arki rullaa mainiosti kiireestä huolimatta. Antti työskentelee yhteisöjohtajana sosiaalialan palveluja tuottavassa Kalliolan Setlementissä. Viisivuotiaat kaksospojat Otso ja Aatos käyvät päiväkotia ja 10-vuotias Penna ala-astetta. Vauhtia arkeen tuovat osaltaan myös harrastukset.

– Eilen nuoremmilla pojilla oli jalkapallotreenit. Samaan aikaan, kun he pelasivat jalkapalloa, minä ja vanhin poikani kiersimme kenttää kävellen ja hölkäten ympäriinsä. Sitten ruoka yritetään saada nopeasti pöytään ja pojat suihkun kautta nukkumaan. Joskus illat vähän venyvät, mutta sellaista se on.

Antin mukaan uutta opittavaa riittää edelleen – yksi vielä hieman tuntematon osa-alue on lastenvaatteiden viidakko.

– Minun on vieläkin vaikea pitää mielessä, minkä kokoisia lasten paidat tai housut ovat. Onneksi kaupassa voi luntata lapsen päällä olevasta paidasta koon ja ostaa viisi senttiä isomman, perheenisä nauraa.

Aikaisemmin Antin perheen tarinasta kertoi Kotiliesi.