Äiti, vaienna sisäinen kriitikkosi – lapsillasi on siihen oikeus

Julkaistu:

Meidän Perhe & Vauva
Äitienpäivä on herättänyt Katri Jaalamaassa aina syyllisyyden tunteita. Tänä vuonna hän päätti suhtautua siihen toisin.
Minulla on onni ja ilo viettää äitienpäivää kolmen lapsen äitinä. Äitienpäivänä annan mielelläni kiitosta ja kunniaa lähipiirini naisille, mutta minulle äitinä päivä on ollut aina vähän vaikea.

Tiedän edellisvuosista jo tämän: Kun lapset ryntäävät sunnuntaiaamuna sänkyyn, jossa olen teeskennellyt nukkuvaa, tulee taas kyynel silmään. Kiitollisuudesta, onnesta – ja vähän myös syyllisyydestä: Kuka onkaan tämä äideistä parhain ja ihanin, jota he juhlivat?

Äitienpäivän sanomassa on tuulahdus ajalta, jolloin ainoa asia, joka äitimyyttiin mahtui, oli täydellisyys. Siihen koen sopivani huonosti.

Kun tavaan äitienpäiväkorteista kuopuksen hellyttäviä kirjaimia ja ihailen isosiskojen askarteluja, mieleen nousevat ne miljoonat hetket, jolloin olen ollut kaikkea muuta kuin täydellinen. Eikö lapsi muista, miten taas hermostuin ihan turhasta? Motkotin ympäri lojuvista tavaroista? Ärähdin, kun olisi pitänyt ottaa syliin?

Tekee mieli olla kuin Siskonpedin marttyyriäiti: Ei tartte vaivaa nähä mun takia.

Siksi olen kehittänyt ajatuksen, jolla saan vaiennettua sisäisen kriitikkoni. Muistutan itseäni, että oikeastaan päivässä ei ole kyse minusta. On kyse lapsistani, jotka ansaitsevat saada juhlia äitiään. Jos heille on tärkeää kokea äitinsä olevan maailman paras, ei minulla todellakaan ole oikeutta viedä sitä heiltä.

Lapset ansaitsevat myös nähdä, että osaan äitinä asettua juhlittavaksi ja olla itsestäni ja perheestäni ylpeä. Ottaa kehut vastaan ja sanoa kiitos ilman mutinoita.

Sitä toivon heillekin elämässä: taitoa huomata ne hetket, jolloin on syytä ihan vain nauttia. Usein on.

Lue lisää:

Tuntemattoman miehen sanat pelastivat pikkulasten äidin päivän

Masentunut äiti voi olla ärtynyt ja häijy – Mari oli lapsiaan kohtaan niin vaativa, että välit esikoiseen olivat mennä poikki

Miksi vanhemman kuppi menee nurin, kun lapsi ei tottele? Syy piilee tunnelukossa ja omassa lapsuudessamme

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt