Riipaisevat sanat äidin kalenterissa paljastivat Danille suvun suuren salaisuuden – puolta vuotta myöhemmin löytyi mystinen Riitta

Julkaistu:

Sukujuuret
Vauvana adoptoitu Riitta selvitti aikuisena biologiset juurensa.
Vuonna 2010 siilinjärveläinen Riitta Tuunainen, 63, istui sohvalla miehensä Urpon kanssa. Televisiosta pyöri Kadonneen jäljillä -ohjelma. Koskettavassa ohjelmassa etsitään kadonneita rakkaita, joihin yhteys on syystä tai toisesta katkennut.

– Totesin, että minun tarinani olisi ihan yhtä hyvä, mutta en vain viitsi lähteä televisioon.

Millainen sitten on Riitta Tuunaisen tarina?

Tarina sai alkunsa 1950-luvun puolivälin Oulussa. Yhdeksänlapsinen perhe asui köyhissä oloissa, pienessä mökissä.

Perheen olot kävivät entistä tukalammiksi, kun Kerttu-tytär synnytti Dan-pojan vain 17-vuotiaana. Kyseessä oli ollut irtosuhde.

Kertun irtosuhteet eivät loppuneet ensimmäisen lapsen syntymään. Pari vuotta myöhemmin sama kaava toistui ja Kerttu oli uudelleen raskaana.

Tällä kertaa Kertun isä päätti, ettei toiselle pienokaiselle ollut enää tilaa pienessä mökissä. Isä pakotti tyttärensä antamaan lapsen adoptoitavaksi.

Riitta annettiin lastenkotiin, josta adoptiovanhemmat hakivat kolmikuisen tytön kotiin.

Vähältä kuitenkin piti, että kaikki olisikin mennyt aivan toisin.

Riitan isoäiti päätti adoption aikaan, ettei pienestä Riitasta luovuttaisi sittenkään. Isoäiti kiirehti lastenkotiin hakeakseen lapsenlapsensa kotiin. Perillä häntä odotti kuitenkin sydäntäsärkevä uutinen – Riitta oli jo viety pois.

Isoäiti ei tietenkään voinut arvata, että adoptiokoti sijaitsi vain parin kilometrin päässä heidän mökistään, Oulujoen toisella puolella.

– Se oli jo myöhäistä, Riitta sanoo.

Tyttären kuolema sai harkitsemaan omien juurien selvittämistä

Riitta kuvailee lapsuuttaan adoptioperheessä onnelliseksi. Aikuiseksi Riitta varttui Savossa, jonne perhe muutti Oulusta aliupseerina työskennelleen isän työkomennuksen perässä.

Riitan adoptio ei koskaan ollut salaisuus. Adoptiovanhemmat jopa kannustivat Riittaa selvittämään myös biologiset juurensa.

– Olin silmäterä. Minulle annettiin kaikki mahdollinen. Minulla ei koskaan ollut minkäänlaisia intressejä selvittää biologisia vanhempiani, Riitta kuitenkin sanoo.

Vasta aikuisena Riitassa heräsi halu omien juurten selvittämiseen. Laukaisijana oli oman lapsen kuolema. Yksi neljästä Riitan lapsesta menehtyi nelikuisena kätkytkuolemaan.

– Lapsi elvytettiin ja hän eli vaikeasti monivammaisena kunnes menehtyi. Oli vuosi 1985. Jos lääkärit olisivat sanoneet, että kätkytkuolema on perinnöllistä, olisin lähtenyt penkomaan juuriani. Minulle kuitenkin sanottiin, että se ei ole. Jätin asian sitten siihen.

Tyttären kuoleman jälkeen kului kymmeniä vuosia, ennen kuin Riitta ajatteli uudelleen biologisten sukulaistensa etsimistä. Ajatus lähti juurikin Kadonneen jäljillä -sarjan katsomisesta. Pyörät laitettiin pyörimään vuonna 2010.

Historia toisti kuitenkin itseään. Sukulaiset myöhästyivät toistensa löytämisestä jälleen muutamien kuukausien verran.

– Aloin etsimään äitiäni joulukuussa. Hän oli kuollut saman vuoden maaliskuussa.

Suvun suuri salaisuus paljastui äidin mystisistä kirjoituksista

Oulun kirkkoherranvirastosta saadusta virkatodistuksesta selvisi, että äiti oli muuttanut Ruotsin Uumajaan. Riitta otti yhteyttä Tukholman väestörekisteriin, josta selvisi, että hänellä on kaksi vuotta vanhempi Dan-veli. Veljen asuinpaikaksi oli kirjattu Espanjan Torrevieja.

Riitta mietti oikeaa lähestymistapaa ja päätti näppäillä viestin Facebookin välityksellä.

– Olen Riitta Suomesta. Oletko tietoinen, että olemme ehkä sukulaisia? Riitta kirjoitti veljelleen.

Veli vastasi Riitan viestiin saman tien. Paljastui, että Dan oli aloittanut sisaruksensa etsimisen puoli vuotta aiemmin kiertelemällä lastenkoteja. Yhteydenotto oli kaivattu.


Myös Dan oli saanut tietää pikkusiskostaan vasta Kerttu-äidin kuoleman jälkeen. Veli oli siivonnut kuolinpesää, kun äidin tavaroiden joukosta oli löytynyt vanhoja kalentereita.

Dan oli hämmästynyt nähdessään kalentereiden mystisten kirjoitusten toistuvan saman päivämäärän kohdalla vuosi toisensa jälkeen. Kerttu-äiti oli kirjoittanut jokaisena tyttärensä syntymäpäivänä kalenteriin sydäntä raastavan viestin.

– Riitta, missä olet?

Dan alkoi kysellä sukulaisiltaan, kuka kumma Riitta mahtoi olla. Lopulta hänelle oli paljastunut suvun suuri salaisuus.

Veljen sanat koskettivat

Riitta kertoo haaveilleensa jo nuorena sisaruksista. Vaikka veljen löytyminen oli suuri onni, sai uutinen veljestä ensin mietteliääksi.

– Mietin, miksi hänet pidettiin, ja minut annettiin pois.

Biologisen äidin tarinan selvitessä yhä paremmin ja paremmin, on Riitta kuitenkin ymmärtänyt ratkaisun.

– Elämäni adoptioperheessä oli paljon ruusuisempaa kuin veljelläni, joka eli Ruotsissa äidin kanssa, jolla ei ollut koulutusta tai kunnon ammattia. Leipä on pitänyt etsiä mistä vain.

Nykyään sisarukset pitävät yhteyttä aktiivisesti. Riitta on myös vieraillut Espanjassa veljensä luona säännöllisesti.

– Ihanaa, kun löysin veljeni. Meillä on todella hyvät välit, Riitta iloitsee.

Erityisesti mieleen on jäänyt huhtikuussa 2011 toteutettu ensimmäinen vierailu. Sisarukset löysivät ensisilmäyksellä yhteyden.

Kun Riitta oli lähdössä takaisin Suomeen, halusi Dan-veli sanoa hänelle vielä jotain.

– Hän sanoi, että minulla on aivan samanlaiset ilmeet ja eleet kuin äidillämme. Se tuntui uskomattomalta.

Aikaisemmin Riitan tarinasta kertoi Savon Sanomat.

Oletko sinä löytänyt kauan kadoksissa olleen sukulaisen tai saanut selville suvun salaisuuden? Laita viestiä osoitteeseen taiga.hakkila@iltasanomat.fi.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt