Nelikymppinen luokanopettaja Anssi ei kestä enää työtään: ”Kun Suvivirsi soi, siirryn myyntimieheksi”

Julkaistu:

Me Naiset
Opettajan työn stressi uuvuttaa, eikä palkalla elätä perhettä, sanoo pohjoissuomalainen peruskoulun opettaja Anssi. Tämä on hänen viimeinen keväänsä opettajana.
Tappeluita. Nimittelyä. Omaisuusvahinkojen selvittämistä. Uhkailua. Ei kuulosta kivalta, mutta valitettavasti tällaisia asioita voi tapahtua ihan tavallisen työpäivän aikana suomalaisessa koulumaailmassa.

Me Naisten haastattelema nelikymppinen Anssi työskentelee peruskoulun opettajana pohjoissuomalaisessa pikkukaupungissa. Hän kertoo, että aggressiiviset tilanteet työllistävät opettajia etenkin välitunneilla – hetkenä, jolloin pitäisi henkäistä hetki ja saada valmistella seuraavaa tuntia.

– Luokanopettajan työpäivä on tauotonta juoksua, ja se vie mehut. Kun lopulta pääsen kotiin, on pakko kaatua sohvalle nukkumaan, Anssi sanoo.

Siksi Anssi on päättänyt, että meneillään oleva lukukausi on hänen viimeisensä opettajana.

Myyntimieheksi

Anssi on työskennellyt opettajana yli kymmenen vuotta, mutta alan vaihto on muhinut mielessä jo vuosia. Nyt sinnittely saa riittää.

– Suvivirsi soi ensimmäinen päivä kesäkuuta, ja kolmas päivä siirryn myyntimieheksi. Tuskin maltan odottaa pääseväni ihmisarvoiseen työhön, jossa on mahdollista saada asiallista palkkaa.

Myyntialalta Anssi odottaa ainakin vähemmän stressaavampaa työtä ja parempaa palkkaa. Anssin bruttopalkka on tällä hetkellä noin 3 300 euroa. Siitä hänelle jää käteen noin 2 200 euroa. Hän on jo selvittänyt, että myyntityössä olevat kollegat ansaitsevat keskimäärin yli 4 000 euroa bruttona.

– Nykyisellä palkallani en elätä perhettäni, vaan velkaannumme koko ajan, vaikka emme tuhlaa rahaa mihinkään. Tämänhetkinen palkkani on ainakin kolmasosan liian pieni työmäärääni nähden.

”Kaikki kuuluu all inclusive -pakkaukseen”

Me Naiset julkaisi viikko sitten kyselyn, jossa selvitetään peruskoulun opettajien mielipiteitä muun muassa vuosityöaikakokeilusta, palkasta ja työn kuormituksesta. Kyselyyn on vastannut yli 300 opettajaa. Heistä jopa 85 prosenttia on harkinnut alalta lähtemistä liian pienen palkan ja suuren työmäärän vuoksi.

Anssin mukaan hänen ratkaisunsa on herättänyt kollegoiden keskuudessa jopa kateellista keskustelua. Osalle opettajista se on toiminut myös virikkeenä: myös hänen viisi työkaveriaan on päättänyt lähteä koulumaailmasta tämän kevään jälkeen.

– Useita opettajatuttujani on sairaslomalla uupumuksen takia, ja kaikki heistä eivät enää voi palata luokkaan. Jotkut ovat vuorotteluvapaalla tai opiskelemassa. Varsinkin miesopettajien joukkopako on suuri uhka koulumaailmassa. Kymmenet tuttuni unelmoivat uudesta alasta, Anssi kertoo.

– Valitettavasti opettajien uupumisesta ei ole hyväksyttävää puhua. Jos kaveri kaatuu sotatilanteessa, ei sitä ole syytäkään jäädä vatvomaan. Siltä se tuolla kentällä nytkin tuntuu. Utopia superopettajuudesta elää yhä, vaikka kutsumus alkaa monella olla jo tiukalla.

Opettajien työmäärä on lisääntynyt Anssin mukaan viime vuosina muun muassa oppilaiden häiriökäyttäytymisen ja oppimisvaikeuksien vuoksi.

– Lisäksi opettajilla on valtavasti erilaisia kiky-, veso- ja työryhmäkokouksia sekä ennen joulua vielä kaikkien vanhempien kanssa vedettävät arviointikeskustelut. Tämä kaikki luonnollisesti kuuluu opettajan työhön ja samaan ”all inclusive” -palkkaukseen, eli palkka pysyy yhä samana, ja sillä ei perheellinen pysty elämään.

”Opettajan työpäivä ei pääty koskaan”

Koulumaailmassa eräänlainen trendi-ilmiö tuntuu olevan tällä hetkellä inkluusio, joka tarkoittaa erityisoppilaiden siirtämistä koululuokkiin. Sen mukaan kaikki kuuluvat samaan tilaan.

Anssi kaipaisi kouluihin kuitenkin enemmän pienryhmiä.

– Inkluusio on oppimisvaikeuksien osalta suhteellisen toimiva systeemi, mutta se on peitelty säästötoimi, jonka varjolla pienryhmäopetuksesta on luovuttu. Autistit, adhd:t ja käytöshäiriöiset on ihan mahdotonta tukea suureen ryhmään. Yritämme laittaa kaikkia oppilaita samaan muottiin, ja sinne eivät kaikki taivu. Jo nyt meininki on ajoittain villiä.

Hänen mukaansa kouluissa hukataan aivan liikaa korkeakoulutettujen ihmisten aikaa sillä, että selkeä ja järkevä toimintamalli puuttuu. Myös Anssin luokassa on erityistukea vaativa oppilas, ja syksystä lähtien hän on ollut mukana lukuisissa moniammatillisissa palavereissa oppilaansa tilanteen kohentamiseksi.

– Psykiatri, lääkäri, ulkopuolinen sosiaalityöntekijä, erityisopettaja, kuraattori ja rehtori ovat tavanneet minun, oppilaan ja vanhemman kanssa lukuisia kertoja. Tapaamiset eivät ole tuottaneet tulosta. Oppilas hämmentää tilannetta yhä omassa luokassaan, eikä siihen saada mitään muutosta. Oppilas pitäisi saada pienryhmään, mutta sellaistapa ei enää ole. Toinen vaihtoehto olisi kuntoutusluokka, mutta se taas on täynnä.

Haastattelun aikana Anssin työpuhelin piippaa taukoamatta. Kahteen Whatsapp-ryhmään tulee viestejä.

Toinen on lähiopettajien viestittelyryhmä ja toinen on koko koulun opettajien ryhmä. Opettajan työpäivä ei pääty koskaan, huokaisee Anssi.

Täytyisi laittaa omalle tekemiselle rajat, hän pohtii. Kahdessa aiemmassa koulussa se on onnistunut, mutta unelmatyöstä on tullut viime vuosina painajainen.

– Uupunut kollegani on kuvaillut nykytilannetta viisaasti: ’Oppilaiden ongelmat ovat liian syviä ratkaistavaksi, eikä siihen ole työkaluja – ja se särkee sydämen.’ Tätä kaikkea minä pakenen myyntityöhön, jossa onnistumisesta saa paremman palkan eivätkä työt toivottavasti tule kotiin ja uniin. Tärkeimpänä asiana pidän mielenrauhan takaisin saamista ja ihmisarvoista työtä.

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu Me Naisissa. Voit lukea sen täällä.

Lue myös:

Yli 300 opettajaa kertoo nyt, miten äärirajoilla monissa peruskouluissa mennään – 85 prosenttia harkinnut alan vaihtoa

Unettomuutta ja ylikierroksia juhannukseen asti – 9 opettajaa avautuu kevään stressistä

Opettajat paljastavat nyt, mitä lyhyinä pidettyinä työpäivinä oikeasti tapahtuu: ”En ehdi edes käydä vessassa”

Täydelliset lomasuunnitelmat ja matkajuomat myös kaverille! 10 syytä, miksi jokaisella aikuisella pitäisi olla ystävänään opettaja

Suomalaiset äänestivät: tässä on Suomen vaikein ammatti

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt