Heini Maksimainen, 33, ei ehkä koskaan halua lasta – Prismaperheen arki olisi paha painajainen

Julkaistu:

Kirja
Maksimainen nauttii työstään, ystävistään ja Helsingin huveista.
Heini Maksimaisen lapsuus kuopiolaisessa lähiössä oli niin tavallinen kuin voi olla. Opettajavanhemmat olivat saaneet kolme lasta. Viikonloppuisin koko perhe pakkautui autoon ja huristeli mökille.

Lapsena Maksimainen ajatteli haluavansa aikuisena itsekin lapsia, kissan ja omakotitalon. Toisin kävi. Nykyään Maksimaisesta, 33, tuntuu, että hänen vanhempiensa viettämä arki lapsiperheen vanhempina olisi hänen painajaisensa.

– He nauttivat siitä, mutta itse en ole sellainen.

Maksimainen elää Helsingissä avopuolisonsa kanssa, eikä edelleenkään tiedä, haluaako hän koskaan lapsia. Elämä täyttyy mielenkiintoisista töistä, kaupunkielämän huvituksista ja etenkin ystävistä.

Muista kuin biologisista syistä johtuva lapsettomuus alkoi kolmikymppisenä kiinnostaa Maksimaista niin paljon, että hän kirjoitti aiheesta kirjan. Teoksessa Vauvattomuusbuumi – Kun me lakkasimme lisääntymästä (Atena 2019) lapsettomat kertovat, miksi heillä ei ole lapsia ja Maksimainen pohtii yhteiskuntamme suhtautumista lapsettomien kasvavaan joukkoon.

Maksimaisesta erityisen kiinnostavaa on ollut miettiä sitä, millainen elämästä tulee, jos ei halua lapsia. Hänestä itsestään on tuntunut siltä, ettei sellaiselle elämälle ole olemassa mallia. Aikuisena hän ajattelee haaveilleensa lapsena perheestä lähinnä siksi, ettei pystynyt silloin kuvittelemaan muunlaista tulevaisuutta.

Parikymppisenä Maksimaiselle aukeni uudenlainen kaupunkilainen elämäntapa. Hän muutti opiskelemaan yliopistoon Tampereelle, eikä niinä vuosina kukaan hänen lähipiirissään ajatellut lapsia.

– Yliopisto-opiskelijan elämän käsikirjoitus vain menee niin, ettei lapsien hankkiminen ole mikään vaihtoehto. Väestöliiton perhebarometreissäkin näkyy, että koulutetut ihmiset ajattelevat lapsia saatavan kolmikymppisenä.

Parikymppisenä Maksimainen olisi ollut biologisesti optimaalisessa iässä synnyttämään, mutta sen sijaan hän opiskeli, juhli ja matkusti. Lauantaisin oltiin baarissa, sunnuntaisin maattiin kavereiden kanssa sohvalla syömässä pitsaa ja Makuunin irtokarkkeja.

Kolmenkympin lähestyessä Maksimainen tunsi nuorille naisille tutun perheellistymisen paineen.

Maksimainen kävi läpi ”superkriisin”, jolloin hän ajatteli suhtautumistaan lastenhankintaan koko ajan ja koki tarvetta päättää asia.


Siihen aikaan hänellä oli avopuoliso ja mielekäs työ. Perheenperustamisen sijaan Maksimainen erosi puolisostaan, jätti työpaikkansa ja alkoi tehdä yksin pitkiä matkoja ulkomaille.

Kun Maksimainen vietti aikaa Meksikossa, hänen viisi ystäväänsä oli yhtä aikaa raskaana Suomessa. Maksimainen iloitsi heidän onnestaan, mutta suri yhteisen nuoruuden päättymistä. Häntä ahdisti tietämättömyys siitä, minkälainen tulevaisuus olisi ilman omia lapsia.

– En minäkään halunnut ikuisesti reissata ja käydä festareilla, vaan tehdä elämälläni jotain sellaista, minkä koen merkitykselliseksi.

Nykyään Maksimaisella on avopuoliso ja vakaa työtilanne. Nuoruuden levottomuus on purkautunut. Silti hän kammoaa yhtä paljon kuin ennenkin ajatusta lapsiperhearjesta sellaisena kuin se julkisuudessa usein näyttäytyy.

– Pelkoni on aina ollut ydinperheyksinäisyys. Minulle ystävät ovat tosi tärkeitä, enkä halua, että esimerkiksi kodista tulee paikka, jonne ystävät eivät enää pariutumisen tai perheenperustamisen jälkeen saa samalla tavalla tulla.

Toisaalta Maksimainen on nyt ehtinyt nähdä senkin, että myös lapsiperheessä voidaan elää monella eri tavalla.

Enää lastenhankinnasta päättäminen ei ahdista Maksimaista. Omat kokemukset ja lapsettomien kuunteleminen kirjaa varten osoittivat, että elämä voi olla merkityksellistä ja mielekästä myös ilman vanhemmuutta.

Heini Maksimainen haastatteli tietokirjaansa varten eri-ikäisiä suomalaisia, jotka ovat lapsettomia muista kuin biologisista syistä.

Väestöliiton Perhebarometreissä lapsettomuutta ihanteenaan pitävien suomalaisten määrä on 2000-luvulla moninkertaistunut. 45-vuotiaista naisista joka viidennellä ei ole lapsia.

Tilastot tietäen Maksimainen kritisoi sitä, että julkisuudessa puhutaan ruuhkavuosista ja tyhjän pesän syndroomasta koko kansan kokemuksina, eikä kestävyysvajeeseen nähdä muuta ratkaisua kuin synnytystalkoot.

– Olisi kummallinen ratkaisu, että ihmisiä alettaisiin huoltosuhteen takia painostaa tekemään lapsia.

Maksimainen ei huolehtisi vapaaehtoisesti lapsettomien joukosta, vaan toivoisi enemmän julkisuutta niille lukuisille suomalaisille, jotka eivät ole saaneet lasta elämäntilanteensa takia.

Lastenhankinnan on voinut estää paitsi kumppanin puute, myös esimerkiksi sairaus, huono työtilanne tai vaikeat elämänkokemukset.

– Eräs nainen sanoi, ettei hän ole koskaan tehnyt mitään valintaa, koska ei ole mistä valita, Maksimainen kuvailee.

Tilastojen mukaan esimerkiksi pelkkään peruskouluun jäänyt koulutus tarkoittaa sekä miehille että naisille todennäköisemmin rikkonaista työ- ja parisuhde-elämää – ja sitä kautta lapsettomuutta.

Sanottua lapsettomuudesta

”Olen ynnännyt asioita yhteen: koliikki, yöheräämiset... Mua alkoi äskenkin ruokakaupassa kiristää, kun jonkun lapsi alkoi huutaa kärryssä. Ei, ei, ei. Näen enemmän vain miinuspuolia.” Pari elää tyytyväisenä koiriensa kanssa

”Olen rakastuneena ajatellut, että olisin helvetin hyvä äiti. Ja en kuitenkaan olisi. Olisin liian suojelevainen enkä päästäisi lasta minnekään. Tappaisin valmiiksi kaikki, jotka tulevat lähelle.” Nelikymppinen kaupunkilaisnainen

Lainaukset ovat kirjasta Lapsettomuusbuumi – Kun me lakkasimme lisääntymästä (Atena 2019)