9. luokalla tapahtui jotakin selittämätöntä ja Inan kaikki kaverit häipyivät – sitten entinen ystävä lähetti tyrmistyttävän viestin

Julkaistu:

Jokainen koulupäivä oli 15-vuotiaalle Inalle tuskaa. Yhdeksännelle luokalle mentäessä vanhat kaverit päättivät sulkea hänet porukastaan pois.
Ina vietti välitunnit yksin itseään häveten mahdollisimman syrjäisessä paikassa ja odotti kellon kulumista.

Kukaan ei halunnut tehdä hänen kanssaan ryhmätöitä ja tyttö oli aina viimeinen valinta pariksi tai ryhmään.

Entiset kaverit eivät antaneet käytökselleen mitään syytä.

– Ulossulkeminen tuntui äärettömän pahalta. Se tapahtui aivan puskista, enkä ollut tehnyt mitään sellaista, jolla olisin ansainnut sen. Yhtäkkiä minua ei enää pyydetty mihinkään ja viesteihini ei vastattu. Lopulta sain yhdeltä entiseltä ystävältäni viestin, että minun kannattaisi etsiä uusia ystäviä ja että he eivät enää halua olla kanssani.

Eräs opettajista löysi Inan välitunnilla piilottelemasta ja otti koulukiusaamisen esille. Ina yritti saada apua puhumalla opettajille.

– Koulun kanta oli, että pitää vain kestää, eikä kannata puuttua, kun on enää kevätlukukausi jäljellä. Ei enää kannattanut auttaa. Asia jätti syvät arvet, jotka satuttavat edelleen. Erityisesti koulun välinpitämättömyys jäi mieleen, hän sanoo.

Kuudennelta luokalta asti kiusatusta Inasta tuli itsetuhoinen, kun koulukiusaaminen kärjistyi yläasteen viimeisellä luokalla.

– Itkin eräänä iltana keskellä olohuoneen lattiaa kotona ja näytin äidilleni jäljet käsissäni. Koululta tuli vastaus, että tytön pitäisi vain kestää, koska yhdeksättä luokkaa oli enää jäljellä puoli vuotta.

Ina on tätä nykyään 29-vuotias työssäkäyvä nainen. Hän on kahden entisen kiusaajansa kaveri.

– Toinen heistä on pyytänyt kiusaamista anteeksi ja olikin ensimmäinen, joka aivan yhdeksännen luokan lopussa havahtui tilanteeseen ja alkoi viettämään aikaa kotimatkalla kanssani. Toinen ei tainnut koskaan edes tajuta kiusanneensa minua. Muita kiusaajia olen nähnyt toisinaan ja pelkään heitä edelleen.

Pelko on Inan mukaan henkistä pelkoa. Pelkoa siitä, että kiusaajat onnistuvat kääntämään kaikki häntä vastaan.

– Kiusaaminen näkyy edelleen vahvasti jokaisena päivänä. Pelkään ihmisiä. Pelkään, että ihmiset pettävät minut lopulta. Töiden päätteeksi mietin kaikki töissä käymäni keskustelut läpi ja koetan miettiä, olenko sanonut jotain tyhmää tai sellaista, josta minua voisi kiusata. Pelkään kaupungilla teini-ikäisiä. En luota itseeni ollenkaan.

Ina on huomannut jäävänsä useassa työpaikassa porukasta pihalle, mutta on kasvattanut vahvan kuoren, jotta vaikuttaisi itsevarmalta.

– Todellisuudessa olen edelleen se sama 15-vuotias kiusattu tyttö.

Koulukiusatuille hän haluaisi sanoa, että yksikään kiusaaja ei ole elämäsi arvoinen. Hän päätti yläasteen jälkeen aloittaa lukiossa uudelta pohjalta ja olla oma itsensä.

– Tätä olen koittanut noudattaa tähän asti. Aina astuu tielle ihmisiä, jotka eivät sinusta pidä. Älä anna heidän lannistaa. Jokainen päivä voi olla tuskaa, mutta jokainen päivä on kohti tulevaisuutta. Omaa tulevaisuutta ei saisi uhrata, jos joku ei sinusta pidä. Kaikki ovat arvokkaita omana itsenään, hän päättää.