Neea, 25, joutui lapsena todistamaan äitinsä seksihurjastelua – yksi kokemus oli pahempi kuin muut: ”Se oli hirveän pelottavaa”

Julkaistu:

Alkoholistiäidin kanssa kasvaminen jätti 25-vuotiaaseen Neeaan syvät haavat. Vuosien myötä hän oppi antamaan anteeksi.
Neea, 25, on nuoresta iästään huolimatta kulkenut pitkän tien siihen pisteeseen, jossa hän on nyt. Hänellä on koulutus, työpaikka, koti, kumppani ja rakastavat vanhemmat. Äiti ei ole kuitenkaan ole sama, joka hänet synnytti 90-luvun alussa. Neea oli hädin tuskin kouluikäinen, kun hänet otettiin huostaan.

Neea muistaa elämästään biologisen äitinsä kanssa vain välähdyksiä sieltä täältä. Hän muistaa, kuinka äiti löi tai tukisti ja nauroi perään. Hän muistaa, kuinka äiti toi vieraita miehiä kotiin, lukitsi tyttärensä huoneeseensa, voihki ja vaikeroi sohvalla. Hän muistaa oman hätänsä.

– Äiti voihki ja sänky natisi. Äidin päällä oli joku mies. Se oli lapsena hirveän pelottavaa, eikä äiti välittänyt hädästäni. Se oli ehkä lapsuuteni traumaattisin kokemus.

Neea muistaa myös joitain hyvin hetkiä, kuten sateessa kävelemisen kaupasta kotiin ja lastenlaulujen laulamisen.

– Äidillä oli moodinsa, se kuuluu alkoholismiin. Nyt kun olen miettinyt menneisyyttäni, en osaa sanoa, milloin äiti oli kännissä ja milloin ei. Se oli niin arkipäiväistä.

Viina vei isän hengen kaksi vuotta Neean syntymän jälkeen. Neea uskoo isän kuoleman olleen osasyy äidin alkoholismille. Neealla on sisarpuolia äidin edellisistä suhteista, ja siskopuoli piti nuorimmaisesta huolta silloin kun äiti ei siihen kyennyt.

– Olen lukenut papereistani, että äidin poikkeava käytös oli huomattu jo minun ollessani esikoulussa, mutta siihen ei kuitenkaan puututtu. Asiat muuttuivat vasta, kun äiti haki itse apua. Hän oli yksi päivä päättänyt, ettei jaksa enää.

Neea oli tuolloin 8-vuotias.

– Muistan vieläkin elävästi, kuinka minut haettiin iltapäiväkerhon jälkeen taksilla kriisikotiin.


Kriisikoti on tyypillisesti vain lyhytaikainen ratkaisu, mutta tyttö joutui viettämään siellä jopa puoli vuotta.

– Sen piti olla vain väliaikaista. Äidin piti löytää meille uusi koti, laittaa elämänsä kuntoon ja meidän oli tarkoitus aloittaa yhdessä alusta. Toisin kävi.

Äiti ei saapunut sovittuihin tapaamisiin, oli arvaamaton ja yritti sotkea asioita. Kunnan sosiaalitoimi katsoi äidin touhuja aikansa, mutta totesi lopulta, että Neealle täytyy etsiä uusi koti.

Sen jälkeen Neea ei enää koskaan asunut biologisen äitinsä kanssa. 13. huhtikuuta on nykyään Neealle ja hänen sijaisvanhemmilleen juhlapäivä, sillä sinä päivänä heidän perheensä syntyi.

– Sain käytännössä aloittaa alusta. Olla lapsi ihan uudelleen.

Neea kiintyi kahden aikuisen ja kahden koiran perheeseen välittömästi. Sijaisvanhemmat eivät aikoneet paapoa tyttöä hänen taustastaan huolimatta, vaan päättivät kasvattaa hänet kuten kenet tahansa lapsen.

Itkuisesta ja arasta lapsesta kasvoi iloinen ja sosiaalinen tyttö.

Perhe kävi yhdessä ulkomaanmatkoilla ja kiersi kesäisin Suomea asuntovaunullaan. Lapsuuttaan miettiessään Neea muistaa viininpunaisen Range Roverin, joka on isällä vieläkin.

– Olen saanut hyvän kasvatuksen, siitä voin kiittää sijaisvanhempiani. He ovat tällä hetkellä minun ainoat vanhempani.


Huterasta ponnahduslaudastaan huolimatta Neea selvisi teini-iän läpi ilman sen suurempaa kipuilua ja kirjoitti rimaa hipoen ylioppilaaksi.

Ongelmat puskivat pintaan vasta sen jälkeen, kun Neean oli aika muuttaa korkeakouluopiskelujen perässä omilleen. Traumat nostivat päätään ja hän voi huonosti. Hän oli parisuhteessa, mutta ei kestänyt olla hetkeäkään yksin.

– Minulla saattoi mennä pasmat sekaisin siitä, että kumppanini jäi kotiin sairastamaan flunssaa, eikä tullut luokseni.

Neea huomasi olevansa läheisriippuvainen.

Läheisriippuvaisuus on ilmiö, jossa ihminen unohtaa itsensä ja elää vain miellyttääkseen muita. Se on lapsuudessa omaksuttu tapa karttaa hylätyksi tulemista hakemalla turvaa ja hyväksyntää ulkopuolelta.

Riippuvainen ei yleensä ole saanut lapsuudessaan riittävästi hoivaa, rakkautta tai mahdollisuutta näyttää tunteitaan.

Neea oireili olemalla onneton ja epävarma.

– Minussa oli sellainen pohjaton kaivo, jota yritin täyttää kumppanini kautta. Se ei tietenkään toiminut, koska eihän kukaan muu voi sitä täyttää kuin sinä itse.

Kolmen vuoden mittainen parisuhde päättyi ja muutaman laastarisuhteen myötä Neea opetteli elämään yksin.

– Se vapauden tunne oli huikea kun tajusin, etten ole tässä maailmassa ketään muuta varten, kuin minua itseäni.

Aikuisiällä myös terapia tuli tarpeeseen. Terapiassa Neea käsitteli sekä lapsuuden kaikuja että nykyhetken hankaluuksia. Kun istunnot kääntyivät kahden vuoden kuluttua lähinnä kauppalistan luetteluun ja koulutehtävien purkuun, terapeutti totesi, että voisi olla aika lopettaa.

– Haluan sanoa muille vastaavassa tilanteessa oleville, että ahdistumisen kanssa ei kannata jäädä yksin.


Nyt Neea asuu pääkaupunkiseudulla ja on ensimmäistä kertaa elämässään terveessä parisuhteessa. Pari tapasi toisensa Tinderissä.

– Enää en pelkää, jätetäänkö minut, enkä suutu, jos poikaystävä menee työpaikan pikkujouluihin. Fyysinen läheisyyden tarve ei ole enää pohjaton. Minusta on kivaa olla välillä yksinkin.

Biologista äitiään hän ei ole tavannut enää vuosiin.

Siitä huolimatta Neea lähettää hänelle tekstiviestin joka joulu ja äitienpäivä – saamatta vastausta. Neea uskoo äidin olevan katkera hänelle ja hänen sijaisvanhemmilleen, joiden onnistui jatkaa elämäänsä eteenpäin. Neea puolestaan ei kanna kaunaa.

– Hän on alkoholisti ja alkoholistit usein ajattelevat, että omat virheet ovat muiden syytä. Minä olen oppinut antamaan äidilleni anteeksi. Jos kantaa kaunaa loppuikänsä, jäljelle jää vain pahaa oloa.

Neean nimi on muutettu.