Oletko ylineuvotteleva kasvattaja? Lastentarhanopettaja peräänkuuluttaa jämäkkyyttä kasvatukseen

Julkaistu:

Meidän Perhe & Vauva
Mikä auttaa, kun lapsi ei rauhoitu illalla nukkumaan? Mitä teen, kun lapsi ei suostu lähtemään päiväkodista? Mitä voin tehdä, kun lapsen isovanhemmat ovat eri linjoilla kasvatuksen suhteen? Muun muassa näitä kysymyksiä vanhemmat pohtivat usein, kertoo lastentarhanopettaja Niina Westerholm.
Lastentarhanopettaja Niina Westerholmilla on takana 25 vuoden ura ammattikasvattajana. Hän on tavannut työssään monia vanhempia, joista arjen kasvatustilanteet tuntuvat haastavilta.

Jossain vaiheessa kysymyksiä tuli vanhemmilta niin paljon, että Westerholm alkoi järjestää vanhemmille vertaistuellisia vanhempainiltoja, joissa annettiin ohjausta arjen tilanteisiin. Miten saan lapsen syömään kun hän ei syö? Mitä teen kun lapsi ei tottele tai kuuntele?

Westerholmin mukaan hankaluudet johtuvat osaksi siitä, että vanhemmat ovat omaksuneet ylineuvottelevan kasvatustyylin: kysytään mitä lapsi haluaa milläkin hetkellä tehdä, eikä lapsen mieltä haluta pahoittaa. 1970- ja 80-luvuilla syntyneistä nykyvanhemmista moni on kasvatettu välttelevällä kiintymyssuhdemallilla, ja nyt he tekevät kaikkensa, jotta eivät toistaisi kasvatuksessa vanhempiensa virheitä.

– Vanhemmat hakevat nyt uutta ja erilaista kasvatustapaa. Kasvatuskulttuurin muuttaminen on vaikeaa ja hidasta. Yleensä malli haetaan ihan toisesta suunnasta kuin mihin on totuttu, ja on luonnollista, että siinä mennään vähän yli, Westerholm sanoo.

Vanhempi saattaa esimerkiksi kysyä lapselta lähtötilanteessa, laitetaanko nyt kengät jalkaan. Jos lapsi vastaa ei, konflikti on valmis.

Jämäkkyyttä kasvatukseen

Westerholmin mukaan moni vanhempi välttelee konflikteja omien lastensa kanssa. Vanhemmat saattavat ajatella, että kun lapselle tarjoaa vaihtoehtoja ja lapsi saa itse päättää asioista, riitatilanteita ei synny ja arki rullaa helpommin.

Näin ei kuitenkaan aina ole. Esimerkiksi päiväkodin arjessa Westerholm on nähnyt paljon sellaisia ristiriitatilanteita, jotka olisi voitu välttää kertomalla lapselle selkeästi, mitä häneltä odotetaan.

– Vanhempien on vaikea tietää, mitä lapselta voi minkäkin ikäisenä vaatia. Lapsi voi oireilla, jos vanhemmat tekevät hänen puolestaan liikaa tai liian vähän.

Westerholmin mukaan vanhemmat ajattelevat ylineuvottelevan kasvatustyylin kehittävän lasta paremmaksi neuvottelijaksi myös aikuisena. Mutta on eri asia pohtia lapsen kanssa, mitä elokuvaa katsotaan illalla, kuin kysyä lapselta, haluaako hän tehdä asiaa, joka on pakko tehdä.

Westerholmin mielestä vanhemmat tarvitsevat kasvatukseen jämäkkyyttä. Se ei tarkoita sitä, ettei lapsen mielipiteitä kuunnella, vaan sitä, että esimerkiksi lähtötilanteissa aikuinen sanoo lempeästi mutta jämäkästi, ”Laitapas kengät jalkaan, nyt lähdetään” sen sijaan, että kysyisi lapselta ”lähdetäänkö?”.

– Lapsi itsenäistyy parhaiten vahvan aikuisen vieressä. Lapsen tehtävä ei ole ottaa vastuuta arkisista valinnoista, joita hän ei ole kypsä tekemään.

Apua arkeen kannattaa hakea ajoissa

Westerholmilla on itsellään kolme aikuista lasta. Tilanteet eivät ole aina menneet heillä kotonakaan kuin oppikirjoissa. Jossain vaiheessa Westerholmille tuli viikoittain eteen tilanteita, joissa hän mietti, tekeekö oikeita kasvatuksellisia valintoja.

– En olisi selvinnyt, jos minulla ei olisi ollut ammattilaistukea ympärilläni, Westerholm sanoo ja viittaa ystäviinsä ja kollegoihinsa, joista löytyy monia kasvatusalan ammattilaisia.

Tärkeää olisikin hakea apua ajoissa, jotta ongelma ei pääsisi hallitsemaan arkea liiaksi.

Tällä hetkellä matalan kynnyksen palveluja on tarjolla muutamia. Westerholm luotsaa Family Coaching -nimistä yritystä, joka tarjoaa apua ja neuvoja kasvatuksen arkisiin kysymyksiin. Neuvolan kautta voi kysyä mahdollisuutta osallistua Ihmeelliset vuodet tai Voimaperheet-kursseille, joissa lasten käytösongelmia hoidetaan tehokkaasti opettamalla vanhemmille myönteisiä kasvatuskeinoja.

Niinan vinkit:

1. Muista rohkea vanhemmuus

”Aikuisen ei tule pelätä lapsen reaktiota. Vaikka pipon pukeminen talvipakkasilla aiheuttaa lapselle raivokohtauksen, on pipo silti puettava. Auttaa, jos vanhempi sanoittaa tilannetta ja kertoo syyn toiminnalleen: ’Tiedän, että sinua harmittaa, mutta pipo on kuitenkin puettava, sillä en halua että tulet kipeäksi.’”

2. Johda arjen tilanteita jämäkästi

”Mitä pienempi lapsi on, sitä enemmän hän vaatii ohjausta arkisissa tilanteissa. Kun lapsi kasvaa, niin myös vaikuttamisen mahdollisuudet arjen asioissa kasvavat.

Lapsi tarvitsee informatiiviset ohjeet siitä, mitä tehdään seuraavaksi ja mitä häneltä odotetaan. Tämä luo lapselle turvallisen olon siitä, että vanhempaan voi luottaa ja että vanhemmalla on tilanne hallinnassa.”

3. Kohtaa lapsi joka päivä

”Kehu lasta pienestäkin hyvin tehdystä asiasta. Kehu jo yritystä. Näytä että uskot lapseen: ’Kyllä sinä pystyt.’ Kerro lapselle, että hän on ihana omana itsenään ja näytä se lapselle monin tavoin: halaamalla, suukottamalla ja silittämällä.”

Lue lisää:

Oletko liian lepsu vanhempi? Nämä ovat hyvät rajat lapselle

Suututko, kun lapsi raivoaa? Tämä asiantuntijan neuvo saa sinut toimimaan toisin

”Mitäs hankit lapsia, jollet jaksa hoitaa?”

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt