”Voi paska, näin minun ei pitänyt kuolla” – Kun yksi 2000-luvun tuhoisimmista maanjäristyksistä iski Nepaliin, Laura muisti miehensä sanat

Julkaistu:

Perhe

Suomalainen Laura Louw halusi aikoinaan YK-uran, mutta hänestä tulikin teefirman omistaja. Vuonna 2015 hän asui Nepalissa tuhoisan maanjäristyksen aikaan. Se kokemus käänsi omalla tavallaan elämänsuunnan, Kapkaupungissa asuva Laura sanoo.
Laura Louw, 35, omaa sukua Heiskanen, kurvaa valkoisella autollaan tapaamispaikallemme. Suomalaisen kohteliaasti hän on ilmoittanut olevansa myöhässä.

Astuessaan ulos autostaan pitkänhuiskea Laura kättelee, mutta samalla soi puhelin. Laura puhuu eteläafrikkalaisella korostuksella englantia: joku haluaa ostaa hänen ja hänen Anton-miehensä, 37, Sunbird Rooibos -teetä suuret määrät. Laura ohjaa puhelun aviomiehelleen.

Laura kertoo, että kolme vuotta sitten perustettu teefirma kasvaa ja numerotkin näyttävät jatkuvasti paremmilta.

– Kaikilla on Etelä-Afrikassa rooibos-teetä, mutta me tarjoamme eri tiloilta huolella valikoitua rooibos-teetä. Muut yritykset sekoittavat teet usein keskenään.

– Kuten viinissä, kasvualueesta ja -olosuhteista riippuen rooibos-teessä on erilaisia vivahteita, Laura selittää.

Teelehdet hankitaan Cederberg-vuorilta, joka on ainoa paikka maailmassa, missä sitä viljellään.

– Miehelläni on viininviljelijän tausta, joten hän osaa aistia eri makuja ja kehittää sillä tavalla myymäämme teetä.

Anton Louw’n perhe omisti aikoinaan Babylonstoren-viinitilan, mutta isän kuoltua sen pitäminen kävi Antonille ja hänen äidilleen liian raskaaksi. Velikin kun asui jo Lontoossa, niin tila päätettiin myydä.

– Ei täällä ole mitään EU-tukia, Laura naurahtaa.


Helsingin yliopistossa maantiedettä, kehitysmaatutkimusta ja ympäristötiedettä lukenut Laura halusi aikoinaan YK-uralle. Hän oli harjoittelijana Suomen Sambian-lähetystössä ja teki maisteriopintoja Geneven yliopistossa.

Dublinin yliopistossa opiskelleen Antonin Laura tapasi 2008 Stellenboschissa opiskelijavaihdossa. Anton vei Lauran ensitreffeillä surfaamaan isoihin aaltoihin.

– Melkein hukuin, koska esitin olevani parempi kuin oikeasti olin, hän naurahtaa.

– Aluksi meillä oli etäsuhde. Se kävi raskaaksi, ja muutin 2012 Kapkaupunkiin. Naimisiin menimme rannalla 2016.

Laura pääsi heti Peace Park Foundationin -luonnonsuojelusäätiön varainhankintapomoksi. Säätiön yksi perustajajäsen oli presidentti Nelson Mandela.

– Halusimme kuitenkin Antonin kanssa kokea vielä jotakin muuta. Hain Unescolle ja sain pestin Nepaliin 2015–2016. Tarkoituksenani oli keskittyä luonnonsuojelu­asioihin, Laura kertoo.

Nepalissa Anton keskittyi teeviljelmiin ja kiinnostui alasta. Hän jopa perusti Katmanduun teebaarin.

– Vuosi oli todella rankka, sillä maata kohtasi valtava maanjärjestys.

7,9 magnitudin maanjärjestyksen sattuessa Laura oli kotona kerrostalon toisessa kerroksessa.

– Olin kuin pesukoneessa ja samalla aallon sisällä, mutta omassa kodissani. Anton oli pakkaamassa kotiamme Kapkaupungissa. Ajattelin häntä ja perhettäni, että voi paska, näin minun ei pitänyt kuolla, Laura pudistaa päätään.

Laura muisti big wave -surfausta harrastavan miehensä sanat: jos panikoit, kuolet. Laura päätti noudattaa neuvoa, ei panikoinut ja pysyi ohjeiden mukaisesti paikallaan. Talo sai halkeamia, mutta lopulta se kesti järistyksen.

– Anton saapui Nepaliin pari viikkoa suuren järistyksen jälkeen ja koimme yhdessä 12. toukokuuta 7,3:n jälkijäristyksen, Laura kertoo.


Nepaliin tuli polttoainepula: bensa sekä kaasu loppuivat viideksi kuukaudeksi, mikä vaikeutti ruuanlaittoa ja lämmitystä.

– Järistyksen jälkihoidon takia luonnonsuojeluasioita ei priorisoitu, ja keskityin muihin töihin ja avunantoon, Laura kertoo.

Laura myöntää, että yli 400 jälkijäristyksen jälkeen hän oli niin rikki, että vaikka Nepalin jälkeen suuntana olisi ollut Geneve, matka suuntautui takaisin Kapkaupunkiin.

– Rankat kokemukset pistävät arvostamaan elämää eri tavalla. Kannattaa tehdä sitä, mistä tykkää, ja olla siellä, missä on onnellinen, Laura tietää nyt.


Kotona Kapkaupungissa Anton alkoi vakavissaan tutkia mahdollisuutta perustaa laadukasta teetä myyvä firma.

Laura pääsi Kapkaupungin yliopistoon ilmastonmuutokseen liittyvän projektin viestintään.

– Mieheni pyysi jossain vaiheessa, että tulisin firmaan markkinointi- ja myyntihommiin. Mietin, että tuleekohan siitä mitään, kun aviopari tekee yhdessä töitä. Hyvin on mennyt, Laura kertoo.

Kahdeksan kuukautta sitten pariskunnalle syntyi Jasper-poika. Se on hieman muuttanut suunnitelmia.

– Elämme positiivisessa mielessä epätasapainoista elämää. Ryhdymme miettimään kolmen vuoden kuluttua, jos vaikka muuttaisimme Eurooppaan, Laura sanoo.

Heidän teelaaduillaan on jo Ranskassa jälleenmyyjä ja tuotetta voi ostaa nettipalvelusta. Suunnitelmissa on, että bisnes on viiden vuoden kuluttua sen verran suuri, että joku muu voi sitä Etelä-Afrikassa hoitaa ja he voivat muuttaa Eurooppaan.

– Sellainen antaa tietynlaisen vapauden, Laura uskoo.

Vaikka elämä on nyt mallillaan ja uusi talokin on ostettu, tulevaisuuden koti on toivottavasti Kapkaupungissa ja jossain muualla.

– Täällä tosin saa katsoa alati olkapään yli, maksamme yhtä paljon veroja kuin Suomessa, mutta emme saa vastinetta kuten Suomessa vaikkapa terveydenhoidossa. Yksityiskoulujen lukukausimaksutkin hipovat taivaita.

– On hyvä muistaa, kuinka hienosti Suomessa asiat ovat, hän sanoo.