Perhe

15-vuotiaan Jennan turvotuksen syyksi paljastui puolivälissä oleva raskaus – ”Tiesin, että pärjään”

Julkaistu:

Teiniäidin tarina
Äitiys muutti 16-vuotiaan Porissa asuvan Jennan elämän.
16-vuotias Jenna ei koskaan ajatellut, että saisi ensimmäisen lapsensa jo 15-vuotiaana.

Viime vuonna raskaustesti osoitti kuitenkin yllättäen plussaa. Raskaus varmistui ultraäänikuvauksessa, mutta yllätys oli vieläkin suurempi. Jenna oli yli neljännellä kuulla raskaana, joten raskaus oli ehtinyt puoliväliin.

– Kuukautiseni olivat epäsäännölliset ja ne olivat välillä kauan poissa. Huomasin, että minussa alkoi olla jonkin verran turvotusta, joten tein testin.

Tieto vauvan syntymisestä jo puolen vuoden päästä oli pienoinen shokki. Hoitaja ilmoitti, ettei raskauden keskeytys ollut enää mahdollinen. Se ei kuitenkaan haitannut. Kun Jenna näki kuvan sikiöstä, muuttuivat hänen ajatuksensa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Ultrassa kerrottiin adoptiomahdollisuudesta, mutta sanoin, että kyllä tämä on minun lapseni. Tiesin, että pärjään.

Ennen tietoa raskaudesta Jenna oli ehtinyt pitämään yhtä poikaystävänsä kanssa yhdeksän kuukauden ajan. Poikaystävä otti uutisen hyvin vastaan. Jenna kuvailee 17-vuotiasta nuorukaista hyväksi isäksi marraskuussa syntyneelle Kevin-pojalle.


Nuoren parin vauva-arki on lähtenyt rullaamaan hyvin.

– Poika on todella rauhallinen. Hän huutaa vain, jos hänellä on nälkä tai väsymys.

Jenna kasvoi äidiksi: ”Ensimmäisen viikon ajan minua ahdisti”

Vaikka arki rullaakin nykyään hyvin, nuori äiti myöntää, että äitiyteen totuttelussa meni hetki aikaa, sillä ensialkuun vauvan kanssa oli ahdistavaa olla pitkiä aikoja yksin.

– Ensimmäisen viikon ajan minua ahdisti todella paljon, sillä en tuntenut omaa lastani. Nyt minusta tuntuu siltä, että olisin ollut äiti aina. Se, miten paljon omaa lasta voi rakastaa, on käsittämätöntä.

Äitiys on muuttanut Jennan suhtautumista myös muihin lapsiin. Aikaisemmin Jenna koki lapsien hoitamisen kamalana.

– Ajatukseni ovat nyt muuttuneet. Ennen minulla oli 8-vuotiaaseen pikkuveljeenikin todella etäinen suhde.

Jenna kertoo saaneensa kehuja siitä, kuinka hyvin hän on kasvanut äitiyteen.

– Hassua ajatella, että olen nykyään vastuussa myös toisesta ihmisestä, kun muutama vuosi sitten en edes osannut huolehtia itsestäni.

Jenna on kertonut äitiydestään ja elämästään myös blogissaan.


Taustalla huostaanotto

Jennan elämässä ehti tapahtua suuria muutoksia jo ennen raskautta.

Kun Jenna oli 14-vuotias, hänet otettiin huostaan kouluongelmien vuoksi.

– Vuonna 2017 muutin Turusta laitokseen Poriin. Asiat alkoivat heti muuttua. Vanhempani sanoivat, että olin ihan eri tyttö kuin ennen sinne muuttoa.

Jenna on vanhempiensa kanssa läheinen. Perhe suhtautui hyvin myös raskausuutiseen ja on ollut Jennan tukena.

– Koettelin ennen paljon vanhempieni hermoja. Minua on jälkikäteen harmittanut, etten tajunnut, etteivät he tarkoittaneet pahaa. Minua kaduttaa se, miten olen kohdellut heitä.

Tällä hetkellä Jenna asuu Porissa huostaan otetuille tarkoitetussa itsenäistymisasunnossa. Suunnitteilla on kuitenkin muutto takaisin Turkuun, kunhan koulu on ensin saatu käytyä loppuun.

Jenna käy parhaillaan peruskoulun yhdeksättä luokkaa. Hän kertoo halunneensa jäädä vapaaehtoisesti kertaamaan opintojaan ja nostattamaan numeroitaan.

Tulevaisuudessa häntä kiinnostavat ensihoidon opinnot.

– Ensin haluan nauttia siitä, kun lapseni on vielä vauva. Ajattelin hakea opiskelemaan sitten, kun hän täyttää kaksi vuotta.


Bussikuski ei uskonut raskaana ollutta Jennaa 15-vuotiaaksi

Teiniäitiydestään huolimatta Jenna ei ole kohdannut juurikaan ennakkoluuloja. Yksi tapaus raskausajalta nousee kuitenkin mieleen.

– Yritin ostaa ikäiselleni tarkoitettua bussilippua. Bussikuski ei uskonut, että olen 15-vuotias, koska olin raskaana.

Jenna kertoo myös saaneensa sosiaalisessa mediassa viestejä, joissa hänen väitetään pilanneen nuoruutensa teininä äidiksi tulon myötä.
Nuori äiti kokee kuitenkin ehtineensä elää teinivuotensa jo ennen raskaaksi tuloa. Hän haluaakin puhua teiniäitien puolesta.

– Vaikka olenkin nuori, pystyn hoitamaan lastani ja antamaan hänelle kaiken tarvittavan samalla tavalla kuin aikuinenkin. En ole kertaakaan katunut, että päätin pitää lapseni.