Perhe

”No synnytä sitten, ei tämä mikään hotelli ole” – suomalaisbloggaaja listaa kätilöiden tylyimmät letkautukset

Julkaistu:

Synnytys
Mutsi puhuu -blogin kirjoittaja listasi kätilöiden ikävimmät letkautukset. Onko sinulla kokemuksia vastaavista?
Synnyttäminen ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista, sen me jo tiesimme. Kaiken muun tohinan keskellä päänvaivaa ja stressiä saattaa aiheuttaa myös ilkeitä kommentteja laukova kätilö.

Mutsi puhuu -blogin kirjoittajalla on tästä kokemusta.

– Kodikas synnytyssairaala, ystävälliset kätilöt, helppo synnytys, vauvan syntymä ja ihana kotiutuminen. Täydellinen vauvakupla, hän kuvailee tuntemuksiaan ennen ensimmäisen lapsensa syntymää.

Toisen lapsen kohdalla hän osasi varautua haavekuvista poikkeavaan todellisuuteen synnytyssairaalassa. Nyt kirjoittaja luettelee tylyimmistä letkautukset, joita kätilöt ovat hänelle sanoneet.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

”Ei, ei satu, muuten vain nojailen seinään”

Blogikirjoittaja kertoo, että kun hän ensimmäisellä kerralla lähti sairaalaan, oli vastassa kätilö toteamassa, että sinuun vissiin sattuu. ”Katsotaan sitten mikä se tilanne siellä alhaalla on!” oli kätilö lisännyt.

– Ei, ei minua suinkaan satu, muuten vaan nojailen tässä seinään kaksin kerroin ja katson murhaavasti miestäni, jonka pitäisi hoitaa keskustelu kanssasi puolestani, koska minä en saa kahta sanaa ulos suustani, kirjoittaja aloittaa.

– Mentiin sitten tosiaan katsomaan, mikä se tilanne siellä alhaalla oikein on. No, olin peräti seitsemän senttiä auki, johon kätilö sitten iloisesti totesi, että ”oletpas sinä jaksanut pitkään kotona ensisynnyttäjäksi, ei ihme että sinuun sattuu”. No shit, Sherlock?

 

Oletpas jaksanut pitkään kotona ensisynnyttäjäksi, ei ihme että sattuu.

Toinen ikävä muisto liittyy esikoisen pitkittyneeseen alatiesynnytykseen. Ponnistusvaihe oli kestänyt valehtelematta kaksi tuntia.

– Ja juuri, kun meinasin saada vauvan pään ulos, kätilö tiedusteli, haluaisinko vilkaista vauvan päätä, se kun näkyi jo. Kiitos, mutta ei kiitos! Haluaisin nyt vihdoinkin vain saada kidutukseni päätökseen, ja voin varmaan sen jälkeen sitten ihailla niitä hiuksia koko loppuelämäni ajan.

– Tuo letkautus ei vielä tänäkään päivänä mahdu tajuntaani. Oliko tällä tarkoitus kannustaa minua? Se nimittäin lähinnä turhautti minua entisestään, kun muutenkin jo luulin, ettei vauva syntyisi koskaan.

”No synnytä sitten!”

Kirjoittaja myöntää, että tieto siitä, että kohta vauva on tulossa, on tietysti ihana uutinen synnytyksessä.

– Mutta sekin menettää merkityksensä siinä vaiheessa, kun olet kuullut sen valehtelematta 25 kertaa viimeisen tunnin aikana. Kätilö ilmeisesti yritti tsempata minua, mutta kyseisen mantran hokeminen loppui kuin seinään karjaistessani hänelle: ”Milloin se vauva oikein tulee sieltä?!”

– Ymmärrän, että kätilön kuuluukin tsempata, mutta tuo ei varsinaisesti auta, jos sitä päätä ei ihan aikuisten oikeasti ole sieltä vielä tulossa, hän toteaa.

 

Kätilö ilmeisesti yritti tsempata minua, mutta kyseisen mantran hokeminen loppui kuin seinään.

Todellinen pohjanoteeraus tapahtui kirjoittajan mukaan toisen lapsen synnytyksessä.

– Minulla alkoi hirveä ponnistamisen tarve. Makasin sängyllä selällään täysin suorana lankkuna mykkänä kivuista, kun kätilöt siinä vieressäni suorittavat vuoronvaihtoa miettien, jäisivätkö vuoronsa lopettaneet vielä paikalle, vai kutsuisivatko he toisen kätilön? Ei voi olla todellista! Siinä sitten tuhraantuu valehtelematta se 10 minuuttia edellä mainitun asian pohdintaan. Kun sitten vihdoin saan suustani sen muutaman sanan supistusten välistä siitä, että on pakko ponnistaa, kun vauva syntyy, niin uusi, juuri paikalle saapunut kätilö toteaa minulle ivallisesti: ”No synnytä sitten!”

– Mitä sinä kuvittelet, että tulin tänne tekemään? Jos en olisi ollut niin kovissa kivuissa, olisin varmaan kuristanut sen akan siihen paikkaan. Niin tylyltä kuin tuo kuulostikin, mutta eihän kukaan herranjumala mene juuri synnyttävälle täysin lankkuna makaavalle naiselle sanomaan tuollaista – ja vieläpä kätilön asemassa!

Perhepeti sen olla pitää

Mutsi puhuu -blogin kirjoittaja muistaa myös saaneensa kätilöltä ohjeen siitä, että pinnasängyn sijaan pitäisi vauvan kanssa olla perhepedissä.

 

Tule lähemmäksi, sinun vauvasihan tämä on!

Jälkeenpäin hän sai kuitenkin kuulla tutultaan, ettei kätilö olisi edes saanut ilmaista kantaansa.

– Kärvistelimme kaksi yötä siinä perhepedissä, kunnes samaisten nukkumattomien öiden jälkeen totesimme sen olevan meille mahdoton yhtälö, ja vauvamme siirtyi nukkumaan pinnasänkyyn. Rauha laskeutui valtakuntaan, ja nukkuminen sai vihdoin alkaa.

Ikävä muisto on jäänyt myös hetkestä, jolloin hän tuoreena äitinä seisoi takavasemmalla vuodeosaston lääkärin suorittaessa tarkastusta pian kotiutuvalle vauvalle.

– Sieltä sitten todettiin, että tule lähemmäksi, sinun vauvasihan tämä on! Ajattelin olevani tiellä ja sen vuoksi seisoin kauempana, hän kertoo.

”Ei tämä mikään hotelli ole”

– Toisen lapsen syntymän jälkeen jouduimme lyhytaikaiseen seurantaan synnyttäneiden vuodeosastolle. Kanssamme samassa huoneessa oli lisäksi kolme äitiä vauvoineen. Heti ensimmäisen yön jälkeen huomasin vieressäni, verhon takana olevan äidin olevan selvästi flunssassa, kirjoittaja kuvailee.

 

Kun kehtasin tiedustella mahdollisuutta siirtoon toiseen huoneeseen, sain kuulla tuon ihanan letkautuksen.

– Hän alkoi yskiä voimakkaasti, niiskuttaa ja niistää. Pelkäsin koko ajan, milloin hänen tautinsa tarttuisi minuun sekä vastasyntyneeseen poikaani. Kun kehtasin tiedustella mahdollisuutta siirtoon toiseen huoneeseen, sain kuulla tuon ihanan letkautuksen: ”Ei tämä mikään hotelli ole!” No ihanko totta? Minä kun luulin, että on!

Oletko sinä kohdannut ikävää kohtelua kätilöiltä synnytyksen yhteydessä? Kommentoi alle!

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt