Perhe

Asiantuntija kertoo, miten lapsen voi opettaa vastaamaan ahdistelijoille ja muille manipuloiville aikuisille

rac

Julkaistu:

Kolmisenkymmentä vuotta sitten Kotkassa paljastui laaja pedofiilitapausten sarja, joka hätkähdytti kaupunkia. Skidikantin perustaja Aila Juvonen pyydettiin kouluttamaan aihepiiristä lapsia ja viranomaisia, sillä Juvonen piti lapsille itsepuolustuskursseja ja tunsi aiheen.
Aila Juvonen kiinnostui aiheesta ja lähti lontoolaiselle klinikalle opiskelemaan, miten tapauksia voi ennaltaehkäistä, kuinka ikävyyksiä kokeneita lapsia ja nuoria voimistetaan ja millä keinoilla rajat palautetaan. Sittemmin hän on kouluttanut muun muassa lapsia, nuoria, ammattikasvattajia ympäri maan esimerkiksi lapsia manipuloivista aikuisista.

Juvosen kursseilla käsitellään esimerkiksi sosiaalisesta kanssakäymistä ja riskitilanteissa suojautumista, olipa tilanteessa kyse sitten tulipalosta, seksuaalisesta ahdistelijasta tai kiusaamisesta.

Kotkan tapahtumat saivat aikanaan vanhemmat hätääntymään. Nyt Oulun seksuaalirikosepäilyjen seurauksena monen vanhemman huulille on noussut sama kysymys kuin Kotkassa vuosikymmeniä sitten: miten käsitellä lapsen tai teinin kanssa vaaroja?

Miten lapselle voi opettaa itsepuolustusta, miten riskitilanteista voi keskustella nuoren kanssa ja miten kohdata oma lapsi, jos hänelle on jo tapahtunut jotakin pahaa?
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Keskeistä Juvosen ajattelussa on lapsen itsetunnon vahvistaminen. Juvosen mukaan olennaista on myös manipuloinnin tunnistaminen. Jos kaveriporukka keksii lähteä markettiin varkaisiin, yksittäisen lapsen voi olla vaikea kieltäytyä osallistumisesta, jos sitä ei ole harjoitellut, Juvonen kertoo.

Juvosen mukaan paras keino opettaa lapsi suojautumaan vaaroilta, kuten manipuloivilta aikuisilta, on harjoitella sitä turvallisessa ympäristössä. Riskitilanteisiin ei suhtauduta pelon kautta, vaan näkökulmana on selviytyminen. Esimerkiksi Skidikantin kursseilla opetellaan paitsi kieltäytymään myös kehonhallintaa, kuten reipasta kävelyä, äänenkäyttöä, hengitystekniikkaa ja sitä, miten voima lähtee keskivartalosta. Myös lasten vanhemmat ovat mukana kursseilla.

Kun Juvonen opettaa lapsia, hän tapaa havainnollistaa ryhmäläisilleen esimerkin kautta, millaista aikuisen tekemä manipulointi voi olla. Hän esittää lapselle entuudestaan tuttua naapurin tätiä, jolla on uusi auto. Nyt täti kuitenkin pyrkii saamaan lapsen kyytiinsä, eikä kuuntele lapsen kieltäytymistä. Lapsen tehtävänä on harjoitella kieltäytymistä.

– Sanon esimerkiksi, että katso, sain uuden auton ja siinä on tietokonepeli, jota voi käyttää samalla, mutta vain, kun auto liikkuu, koska se latautuu samalla. Jatkan, etten osaa käyttää sitä, ja pyydän lasta näyttämään, miten se toimii.

Yleensä lapsi kieltäytyy ehdotuksesta heti, sillä aiemmin on opeteltu, mitä pitää tehdä, eli sanoa ei kiitos, heippa ja kääntyä pois, Juvonen kertoo. Lasta auttaa tilanteessa myös ryhmän tuki.

Manipuloija on kuitenkin sinnikäs.

– Kun tulee oikein reteä poika, joka haluaa pärjätä, sanon, että voi vitsit, miten hyvä kun hän tuli, sillä olen niin kyllästynyt toisiin nynnyihin. Ja kysyn, että mitä muut oikein luulevat, että olen joku susihukka? Sanon, että lapsihan on automies eikä pelkää ja pyydän, että mennään testaamaan parkkipaikalle, onko autossa hyvä moottori. Totta kai lapset kieltäytyvät, vaikka vähän tekisi mieli jo tulla.

Idea on siinä, että lasten täytyy päästä kokeilemaan itse, sillä aina on joku, joka ajattelee pärjäävänsä, Juvonen kertoo.

– Mitä kauemmin he juttelevat kanssani, sitä enemmän saan eväitä manipuloimiseen.

Lopuksi Juvonen kysyy ryhmältä, mitä vastaavassa tilanteessa voi tehdä suojautuakseen. Vastaus on katkaista tilanne ja paeta, mikä pätee myös verkossa, Juvonen sanoo.

– Mitä enemmän vieras aikuinen vakuuttaa, ettei tilanteessa ole mitään hätää, sitä lujempaa tulee juosta.

Vaikka lapset ovat keskenään erilaisia persoonia, heille voi antaa välineitä, jotka sopivat kaikille, Juvonen sanoo.

Kun lasta opettaa suojautumaan, Juvonen kehottaa välttämään ei- ja älä-sanojen tarpeetonta käyttöä. Ihminen kohtaa umpikujatilanteen, jos ei osaa muuttaa kieltoa toiminnaksi, kun ei tiedä, miten vetää rajat, mitä sanoa ja kuinka käyttää kehoa. Jos jotain tapahtuu, on vaikea yrittää, Juvonen kertoo.

Heille voi kertoa, miten houkuttelijalle sanotaan ei, miten avataan hartiat, miten tilanteessa hengitetään siten, ettei tule jähmettyneeksi ja mitä tehdä, jos joutuu autoon, vaikka sinne on kielletty menemästä.

– Manipulaatiossa on ehkä jo uhkailtu ja lapsi uskoo, että jos hän ei tee niin kuin sanotaan, jotain pahaa tapahtuu vaikka läheisille. Manipuloija voi sanoa jotakin sellaista, mistä lapsi ei pääse irti.

Juvonen pyrkii saamaan lapset keksimään itse konsteja siihen, mitä tekisi, jos joutuisi pahaan paikkaan ja pohtii niitä yhdessä lapsen kanssa.

– Lapset ovat luovia. Voi keksiä, että yhtäkkiä alkoi oksettaa, yrittää soittaa kännykällä apua tai avata ikkuna ja huutaa apua tai poliisia. Aivan kuten itsepuolustuskursseilla sanotaan: eli tehdä mitä tahansa. Vaikka jotain tapahtuisikin, toipuminen on paljon nopeampaa, kun lapsi tekee jotakin, kun hallinnan tunnetta ei menetä.

Vanhemman voi olla vaikeaa saada keskustelukontaktia murrosikäiseen, joka varjelee omaa tilaansa. Juvonen sanoo, että nuoren kanssa voi puhua vaikka siitä, mitä tekisi, jos teinin kaveri joutuisi pulaan ja kysyisi neuvoa.

Tietoa täytyy jakaa. On tehtävä selväksi, että verkossa on aikuisia, jotka valehtelevat ikänsä ja tekeytyvät kaverilliseksi, mutta saattavatkin pyytää kuvia, tai jopa riisumaan vaatteita kameran edessä.

– Usein lapsi tietää, että niin ei kuulu tehdä, mutta kokee, että jostakin syystä on pakko. Kun on kyse viestittelystä, kannattaa antaa neuvo katkaista keskustelu. Voi sanoa, että täytyy käydä vessassa tai että äiti huutaa syömään, mitä ikinä, ja pistää kone vain kiinni. Sen jälkeen voi miettiä, mitä tekee ja kirjoittaa viestittelijän tietoja ylös.

Nuoren on myös hyvä tietää, että jos omalle vanhemmalle on vaikea kertoa, ensimmäisenä voi uskoutua jollekin toiselle turvalliselle aikuiselle.

Suojautumista ovat myös tuiki tavalliset säännöt: kotiintuloajat ja se, että kerrotaan, minne milloinkin ollaan menossa.

Juvosella on neuvoja siihenkin, miten vanhempi voi toimia, jos lapselle on kaikesta huolimatta tapahtunut ikäviä. Tällaisissa tapauksissa vanhempikin on vaikeassa tilanteessa, ja tunteet nousevat usein pintaan.

– Kun lapsi tulee kertomaan jotakin, kämmenet on pidettävä ylöspäin ja auki sekä hartiat rentoina. Sanon, ettei kuulu sanoa tai kysyä mitään, vaan spontaanin tarinan on annettava tulla ja lapsen annettava kertoa. Vanhemman tulee näyttää, että pystyy kuuntelemaan.

Kun lapsi on puhunut, aikuinen voi kysyä tapahtumien kulusta rauhallisesti. Tärkeää on, että lapselle antaa kokoajan positiivista ja voimistavaa palautetta, Juvonen sanoo.

– Lapset ja nuoret pelkäävät monesti kertomisessa eniten aikuisen ahdistusta ja reaktiota. Aikuiset suhtautuvat asiaan usein suuttumuksella, koska he hermostuvat ja pelästyvät ja kysyvät, mitä tapahtui ja miksi ihmeessä lapsi lähti mukaan siihen, mitä kävi.


Hätä näkyy ulospäin ja lapsi voi tulkita epäonnistuneensa ja alkaa suojella aikuista.

Kun lapset ovat harjoitelleet kieltäytymistä Juvosen kurssilla, vanhemmatkin pääsevat treenaamaan.

– Lapsi rakastaa sitä, kun aikuinenkin joutuu harjoittelemaan.

Aikuisille taustatarina on erilainen kuin lapsille. Heille Juvonen on tuttu koulutuskeskuksessa järjestetystä seminaarista, joka yrittää tarjota kyydin kotiin, sillä ulkona sataa ja bussia täytyisi odottaa tunti. Aikuiselle tulee tunne, ettei halua autoilijan matkaan. Autoilija inttää ja kysyy, luuleeko aikuinen, että autoilija tekisi hänelle jotakin.

– Mutta näihin ei tarvitse ottaa kantaa.

Juvonen on itsekin joutunut vastaavanlaiseen tilanteeseen. Erään rakennuksen eteisessä yksi ihminen yritti tarjota kyytiä.

– Hän heilutteli avaimia ja sanoi ajavansa kotini ohi ja vievänsä minut sinne. Tuli heti sellainen tunne, että en mene.

Autoilija jatkoi Juvosen mukaan jankuttamalla, ettei siitä olisi vaivaa. Kuin Juvonen olisi ajatellut sitä.

– Hän oli kauhean ystävällinen ja muut seurasivat ympärillä kauhean kiinnostuneita. Sanoin hänelle, että tiedätkö, olen tällainen omien polkujen kulkija, ja hyvää iltaa. Hän jäi monttu auki.

Manipulaatioon ei pidä lähteä, Juvonen sanoo. Kieltäytymistä ei tarvitse selittää, mutta Juvosen mukaan se on aikuisillekin hankalaa.

– Argumentti on monesti se, ettei halua olla ihminen, joka sanoo ei. Jos sanoo ei, se ei tarkoita sitä, että aina tarvitsisi käyttää sitä. Mutta jos sanoo kyllä sen takia, että ei osaa sanoa ei, se ei ole kyllä.