Perhe

Pikkutyttö lausui pahaenteiset sanat – kun viikkoa myöhemmin pahin tapahtui, äiti tajusi kaikki oudot merkit

rac

Julkaistu:

Erikoiset tapahtumat
Ilta-Sanomien lukijoilla riittää outoja kokemuksia.
Ilta-Sanomat on aiemmin kertonut useita tarinoita erikoisista asioista, joita joku voi pitää jopa yliluonnollisina.

Oudot sattumat ovat puhuttaneet jälleen, ja lukijat ovat jakaneet uusia tarinoita selittämättömistä kokemuksistaan.

Kaikki eivät yliluonnollisiin ilmiöihin kuitenkaan usko. Päätä itse, ovatko seuraavat kokemukset yliluonnollisia kokemuksia vai pelkästään outoa sattumaa.

  • Kuuntele artikkelin yllä olevalta videolta pienen Riku-pojan erikoinen kokemus. Riku pysyy kertomuksessaan vielä aikuisenakin.
Tämä tapahtui silloin kun Estonia upposi. Tyttäremme oli juuri täyttänyt neljä vuotta. Olimme olleet Espanjassa muutaman kuukauden ja lähdössä Suomeen. Me vanhemmat pakkasimme tavaroitamme automatkaa varten ja tyttäremme piirsi värikynillä sillä aikaa. Hän piti paljon piirtämisestä ja värittämisestä. Hän tuli näyttämään piirustustaan, jossa oli iso laiva ja sen kannella paljon ihmisiä (tikku-ukkoja). Laivan ulkopuolelle, sinisellä kynällä väritettyyn veteen, oli piirretty paljon mustia ristejä. Kysyin häneltä, mitä ne olivat. Hän sanoi, että ’ne ihmiset on vedessä’. Ihmettelin mielessäni hetken niitä ristejä, mutta en sanonut mitään, vaan jatkoin kiireellä pakkaamista. Vajaan kahden vuorokauden kuluttua tuli tieto Estonian uppoamisesta. Onnettomuuden jälkeen mietitytti ensimmäisen kerran merimatka Travemundesta Helsinkiin.”
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Piirustus tallessa

Ihmettelin kerran talvisena pakkaspäivän aamuna, kun 5-vuotias poikani sanoi: ’Kuka tuo mies on joka kiroillen juoksee bussipysäkkiä kohden.’ Katsoin tielle ikkunasta ja en tosiaankaan nähnyt ketään pihalla, enkä lumessa jälkiä.

Hämmästykseni oli suuri, kun vain pari tuntia myöhemmin naapurini yritti sahata Ladaansa käyntiin, ei startannut, akku tyhjeni ja naapuri lähti juoksemaan bussipysäkille ja just just ehti bussiin. Meillä on hyvin tiivistetyt ikkunat, en kuullut kiroiliko mies juostessaan, mutta kun illalla kysyin häneltä, niin naapuri sanoi, että saattoi siinä muutama ’ärräpää’ livahtaa!”

Mökö


Olin viime tammikuussa etelässä lomalla. Siellä näin unen, että ystäväni kuolee. Sanoin siihen, ettei voi olla mahdollista. Näin hänet lokakuussa hyvissä voimissa vielä. Kotiin tullessa poikettiin ruokakauppaan, siellä eräs mies kertoi minulle, että ystäväni oli eilen kuollut. Se onkin järkytys, josta nyt alan toipua.”

ystävä 30v

Olin parikymppisenä viettänyt joulun lapsuudenkodissani toisella puolella Suomea. Lähdin joulun jälkeen omaan kotiini junalla, ja vanhempani olivat saattamassa. Junan ovelta vilkuttaessani minulle tuli tosi vahva tunne, että seuraavana jouluna en olisi yksin. Tulin helmikuussa raskaaksi, ja seuraavana jouluna mukanani oli pieni vauvani.”

Joulun lapsi

Olin ollut pitkään sinkkuna ja olin kyseisenä lauantaina päättänyt, etten ole lähdössä ulos. Ystäväni soitti ja pyysi mukaansa johon vastasin, että en tule. Kun laskin luurin kuulin selvän ’äänen’, joka sanoi: ’Mitä tekemistä täällä kotona on?’ Aivan, ei mitään. Pyörsin päätökseni ja menin kaverini ilmoittamaan ravintolaan. Saapuessani paikalle näin seurueessa tytön ja päätin, että en poistu minnekään ennen kuin hän lähtee. Jälkeenpäin kuulin, että hän oli päättänyt samalla tavoin. Eilen oli 18. hääpäivä.”

Bobo


Odotin toista lastamme, poikavauvaa, ja raskaus oli jo loppumetreillä. Esikoisemme, 2-vuotias tyttö, taputteli vatsaani ja sanoi: ’Äitin mahassa on vauva. Se on enkeli.’ Tiesin heti, että jotain käy. Lapsi kuoli kohtuun viikkoa myöhemmin. Hieman ennen kuolemaa tapahtui useita ’merkkejä’. Sain kuin varoituksia, vahvistuksia. En kertonut niistä kellekään. Ne ’tajusi’ vasta jälkikäteen. Kaikki kävi järkeen.

Äitienpäivänä mieheni osti Nomination-koruuni enkelipalan. Totesin murheellisena, että ’enkelin sitten ostit’. Anoppi soitti yllättäen ja kertoi käen kukkuvan kuusiaidan päällä, että jotain kauheaa tapahtuu. Tiesin jo mitä. Poikamme hautajaisten jälkeen tyttäremme nukkumaan mennessään vilkutteli iloisena kattoa kohti. Kysyin, mitäs siellä on, johon tyttö vastasi: ’Siellä on kaksi enkeliä, isompi ja pienempi. Isompi tuudittaa pientä. Hei hei Olavi-vauva!’ Kuollut äitini siellä tuuditti lapsenlastaan. Tytär ei mummoaan koskaan tavannut. Sanoin tytölle, että kerro terveisiä, kun en itse näe heitä.”

Surun kaveri

Lasten leikit ennustavat joskus! Olin 10-vuotias, kun leikimme kesäisenä aamuna veljeni ja talon muiden lasten kanssa palokuntaa. Juoksimme edestakaisin pihalla ja sammutimme näkymätöntä tulipaloa niin näyttävästi, että aikuiset kiinnittivät huomiota ja kieltelivät tolkutonta piipaa-piipaa-huutoa ja hurjaa kohkaamista. Illalla talo oikeasti roihahti tuleen ja todelliset piipaa-autot syöksyivät paikalle. Myöhemmissä selvityksissä todettiin, että iltapäivällä ollut ukkonen ja salamanisku olivat aiheuttaneet tulipalon. Talo ei kokonaan palanut, mutta mittava uudelleenrakentaminen jouduttiin tekemään.”

Tupuna


28-vuotias veljeni opiskeli Tukholman yliopistossa 1989. Hän kuoli siellä tapaturmaisesti joulukuun 16. päivänä. Olimme vaimoni ja tyttäreni kanssa lähdössä mummolaan noin kello 8 aamulla. Olin tehnyt jäälyhtyjä, jotka kynttilät olivat savuttaneet nokisiksi. Putsasin lähtökiireissä niitä teräsharjalla. Harjatessani ajattelin, että nokeentuminen merkitsisi taikauskoiselle jotain ikävää ennettä ja jatkoin ajatustani, että onneksi meidän suvussa ei ole tapahtunut mitään ikävää. Veljeni oli kuollut tuntia aiemmin Tukholman Karoliinisessa sairaalassa.”

Sattumaako?

Minulle kävi noin 12-vuotiaana niin, että isoäiti sanoi, ettei näe minun valmistujaisiani eikä häitä, pyysi muistuttamaan isoisää kukkien väristä haudalle. Menin ihan paniikkiin, itkin vain, että miksi isoäiti tuollaisia puhuu. Pyysi myöhemmin pitämään isoisästä huolta, ettei hän jää yksin ja sanoi, että suojelee minua taivalta, sieltä missä on kirkkain tähti.

No isoäiti kuoli äkillisesti parin vuoden päästä. Kuoleman aikaan minulle oli tullut puhelu isoäidin puhelimesta vastaajaani. Ei mitään viestiä, vain hiljaista huminaa. Isoisä sanoi, että puhelin oli kiinni ja laatikossa, joten ei voi olla mahdollista.”

Deja vu

Näin isästäni unen vähän ennen hänen kuolemaansa. Siinä isäni kasvot sinistyi ja hän teki kuolemaa. Heräsin, kun itkin äänen, uni tuntui niin todelliselta. Kerroin isälle unesta, johon hän vastasi, että eihän sitä koskaan tiedä. Niinpä jonkin ajan kuluttua uni muuttui todeksi, isäni kasvot alkoi sinistyä erään työponnistuksen yhteydessä, tuli hengitysvaikeuksia, juoksin paikalle katsomaan, näky oli juuri sellainen kuin olin unessa sen nähnyt. Hän sai aivoverenvuodon ja kuoli muutaman päivän kuluttua sairaalassa.”

Enneuni


Kun olin pieni, näin mummoni kuoleman – tai enhän minä sitä tiennyt silloin ja siinä, että se tarkoittaa kuolemaa. Käytiin isäni kanssa isän äidin luona iltapäiväteellä, kun minä istuin teepöydän äärellä, niin en nähnyt mummiani, vain mummini jalat, kasvoja ja vartaloa en näkynyt, mutta hänen äänensä tietenkin kuulin.

Kun lähdettiin pois, sanoin isälleni, että ’isä, miksi minä en nähnyt kuin mummin jalkoja, en nähnyt mummin kasvoja’. Ei isä siihen osannut sanoa mitään, ja samana iltana veljeni löysi mummini kuolleena joen rannassa. Ja sekin oli ihme juttu, kun veljelleni tuli pakonomainen tarve lähteä vielä jokirantaan mopolla. Hän oli jo ajellut monta tuntia ja tullut kotiin, kun oli isälle sanonut, että lähden käymään vielä mummin rannassa, vaikka oli jo kaikki vaatteet riisunut. Isä oli sanonut, että mene vain. Ja sieltä sitten tuli surullinen viesti.”

Luojan antimia

Isäni äkillisen, melko nuorena menehtymisen jälkeen näin monesti unta, jossa iskällä oli päällään valkoinen villapusero, jossa oli kudottuna lettejä. Isä sanoi unessani, että en sinua tyttäreni vielä tullut hakemaan mukaani. Kerroin unesta äidilleni, joka kertoi kutoneensa aikoinaan isälleni valkoisen lettivillapaidan, mutta villapuseroa ei ollut missään valokuvissa. En ollut vielä edes syntynyt, kun pusero purettiin langoiksi muihin tarkoituksiin.”

Sassa
Onko sinulla tapahtunut jotain erikoista, jota et osaa selittää? Kerro kokemuksistasi alla kommenttikentässä!

Ota kantaa

Uskotko yliluonnolliseen?

Kyllä 78% Ei 22%
Ääniä yhteensä 14925

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt