Perhe

11–13-vuotiaat kirjoittivat IS:lle joulutarinoita, tässä neljä parasta: Usko, Joulumuorin kirje, Kadonnut toiveruuvi ja Jouluräppi

Julkaistu:

Ilta-Sanomien joulutarinakisan aiheena oli tänä vuonna kommellusten joulu. C-sarjan eli 11–13-vuotiaiden kilpailun voitti Aliisa Halonen, 10, Oulusta.
Kilpailuun osallistui noin 300 kirjoittajaa. Sarjoja oli kolme, A-sarja 6–8-vuotiaille, B-sarja 9–10-vuotiaille ja C-sarja 11–13-vuotiaille. Kilpailun tuomarina oli kirjailija Tittamari Marttinen.

IS julkaisi tarinoita joulukalenterina, jota pääset lukemaan tästä!

1. Sija: Usko

Aliisa Halonen, 11, Oulu

Lunta satoi mustaan maahan. Hiljalleen syntyivät kimaltavat hanget ja monimuotoiset jääkiteet ikkunoiden laseihin. Kynttilät paloivat ikkunoissa, lämmin hehku kantoi mökiltä toiselle.

Tumma taivas tähtineen oli loputon, niin uskottiin. Tai niin haluttiin. Haluttiin kaiken olevan täydellisen satumaista, ihanaa. Haluttiin tämän olevan erityinen muiden joukossa, tästä haluttiin valkoinen mustien joukossa. Valo pimeydessä. Lämpö talvipakkasessa. Erityinen oli hyvä sana kuvaamaan tätä. Ennemminkin loistava. Tämä oli sitä eikä mitään muuta. Tai niin uskottiin. Koska uskoon kaikki perustui. Usko oli tukipilari, joka piti ailahtelevaa elämäämme pystyssä.

Usko oli kaikkeus. Kaikkeus oli usko. Pitää uskoa. Muuten kirkas lasikupu tämän päällä särkyisi. Kaikki oli vaakalaudalla. Jokainen väärä päätös veisi lähemmäs lasin tuhoa.


Lumimyräkkä yllätti taas. Lumi riensi suunnasta toiseen, kaikkien silmille, sai jokaisen painamaan katseensa maahan. Viima puhalsi epämukavasti karvatakin kauluksesta sisään, sai ennestäänkin kalpean ihon valkeammaksi.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Punaiset posket leikkivillä lapsilla olivat voimakkaan sävyiset, kuin omenat tai syksyn lehdet. Tosin se ei ollut normaalista poikkeavaa, se oli jokapäiväistä, ainaista. Mikä oli surullista. Mikään ei muuttunut. Lumi pysyi värikkäiden talojen katoilla, tontut lauleskelivat tai kävelivät aina, lapset leikkivät aina, minä pysyin paikallani aina. Kaikki pysyivät aina paikallaan. Paitsi lumimyräkkä. Se saattoi olla voimakas, ja sittemmin kaikota maahan, nukahtaa, mutta varma asia oli se, että se tuli aina takaisin. Aina vain.

 

Kaikki pysyivät aina paikallaan. Paitsi lumimyräkkä. Se saattoi olla voimakas, ja sittemmin kaikota maahan, nukahtaa, mutta varma asia oli se, että se tuli aina takaisin.

Pelottavaa on, että mitä ikinä tapahtuukin, me pysymme tässä. Odotetaan, että me kestämme aina kaiken. Me kestämme. Se on oikea ja ainoa vastaus. Pakko. Se oli suurin asia mikä pienessä mielessäni pyöri. Ja minä, tai kukaan muukaan, ei voi vaikuttaa siihen. Me kestämme. Ikuisesti. Oikeasti kaikki pyöri veitsenterällä eikä meidän tahdollamme, mitä me uskoimme. Kaikki uskoivat. Pakko oli. Kaikki oli pakko tehdä täydelliseksi, virheettömäksi. Sillä me pärjäämme. Me pärjäämme tässä lumisadepallossa. Toivottavasti.

Nainen käveli pienen putiikin ovesta sisään hengästyneenä. Hän huokaisi pitkään. Askeleet kiersivät putiikissa, pysähtyivät lumisadepallojen kohdalle. Ovat ne niin nättejä, hän ajatteli. Yrittäessään ottaa repustaan vanhahkoa lompakkoa, huitaisi hän vahingossa yhden lumisadepalloista maahan. Se särkyi. Lasikupu oli poissa. Turva, suoja oli poissa. Kaikki oli poissa.

– Oi anteeksi, minä olen niin pahoillani, minun moka. Tämän voi varmaankin korvata? nainen sanoi pienimuotoista harmia äänessään.

– Niitä on tuhansia. Kyllä sen voi korvata, tietenkin, myyjä vastasi hakien tilalle uuden lumisadepallon.

Tittamari Marttisen perustelut:

Kiehtova kertomus lumisadepallomaailmasta täynnä symboliikkaa ja joulun hehkua! Tämä tarina kestää monta lukukertaa, ja siinä on monia ulottuvuuksia. Tarina on sujuva ja yhdistelee runollisia ja arkisia sävyjä toisiinsa, ja se on kirjoitettu kauniilla kielellä. Harkittu ja hallittu, taitavan kirjoittajan teksti.

2. sija: Joulumuorin kirje

Lotta Tuomela, 11, Rovaniemi

Hei, sisko, Joulumuori kirjoitti myöhään aatonaaton iltana.

”Kirjoitan sinulle kirjeen, koska tahdon kertoa, miten mahdoton päivä tänään oli. Tuntui siltä kuin jouluaatto pitäisi perua.

Aamulla olin kaatamassa glögiä tonttujen mukeihin suuresta kannusta, kun tonttutyttö Tiuku juoksi paikalle kaataen samalla koko kannun syliini.

Päivällä, kun porotonttujen silmä vältti, pikkutontut syöttivät Petteri Punakuonolle vihreitä kuulia. Petteri piti niistä ja sen naaman väri muuttuikin kirkkaanvihreäksi! Yritimme kaikkea, mutta väri ei vain kerta kaikkiaan irtoa.

Et ole kuullut vielä pahinta, nimittäin Joulupukin reki kutistui! Kemiaosaston tontut olivat vahingossa keksineet kutistusliemen ja olivat viemässä sitä hävitettäväksi, kun pullon korkki irtosi ja koko sen sisältö valui reen päälle. Nyt se on leppäkertun kokoinen.

Tapahtui paljon muutakin: Joulupukin takista irtosi kultanappi. Olin juuri pessyt ja silittänyt takin, kun huomasin, että nappi oli hukassa. Nappia etsiessäni Tiuku tuli kertomaan, että yksi tonttujen kerrossängyistä romahti, kun pikkutontut hyppelivät yläsängyssä. Hommia kertyi ja kertyi. Paketointiosastolta loppui kaikki lahjapaperi, eikä mistään löydetty yhtään enempää. Lisäksi kirjaosaston painokone vei kuuden tontun parran tonttujen yrittäessä korjata sitä.

 

Kärryt osaavat myös lentää niiden päälle ripotetun tonttupulverin ansiosta. Oikeakin reki palaa entiselleen, sillä kutistusliemen vaikutus kestää vain muutaman päivän.

Lopulta kaikki kääntyi silti hyväksi: pestessäni paitaani huomasin sen oudon hajun. Glögi olikin ollut pilaantunutta eli Tuikun ansiosta kukaan ei saanut mahanpuruja.

Huomasimme myös Petterin vihreän naaman loistavan pimeässä ja sointuvan hyvin sen punaiseen kuonoon. Jos jotakuta vielä väri häiritsee, erikoissairauksiin erikoistuneet tontut vakuuttivat värin kuluvan pois. Se vetää huomenna rekeä aivan kuten ennenkin. Tai oikeastaan reki on kyllä edelleen hyvin pieni, mutta sen sijasta aattona käytetään kärryjä, jotka on kiinnitetty ullakolta löydettyjen jättisuksien päälle. Kärryt osaavat myös lentää niiden päälle ripotetun tonttupulverin ansiosta. Oikeakin reki palaa entiselleen, sillä kutistusliemen vaikutus kestää vain muutaman päivän.

Kultanapin sijaan ompelin Joulupukin takkiin 3D-tulostimella tehdyn kopion, jota ei erottaisi oikeasta. Kerrossänky taas oli oikeastaan vain tiellä, ja tontut nukkuvat ihan mielellään tallissakin.

Käärepaperin sijaan paketoimme viimeiset lahjat sanomalehtipaperiin. Sekin näyttää aivan sievältä. Painokone sylki parrat lopulta ulos ja nyt se toimii kuten ennenkin. Tuon ansiosta muistin leikata tonttujen parrat, eiväthän tontut voi takkuisella parralla lahjojenjakoon lähteä.

Nyt on jo ilta ja olen onnellinen, että kaikki päättyi hyvin. Huomenna on jo jouluaatto, ja toivotan sinulle erittäin hyvää joulua.”

Joulumuori lopetti kirjeen ja laittoi sen kuoreen. Hän kuuli joka puolelta vaimeaa ja tyytyväistä kuorsausta. Kaikki oli valmista huomiseen lahjojenjakoon.

Tittamari Marttisen perustelut:

Onpas hauskaa lukea joulumuorin kirjettä siskolleen! Kivaa, että joulumuori on nyt pääosassa. Tarina on täynnä hassuja tapahtumia ja aitoa kertomisen ja keksimisen iloa. Kommellusten joulua parhaimmillaan!

Jaettu 3. sija: Jouluräppi

Heikki Siltanen, 11, Järvenpää

Muori tekee keittoa, kun pukki vetää päälleen peittoa.

Tontut tekee töitä, kun pukki vetää sikeitä öitä.

Kun pukilla on täitä, niin tontut pesevät toistensa päitä.

Kun muori tanssii, niin pukki ostaa uutta simpanssii.

Kun muori ruokaa tekee, niin pukki korjaa rekee.

Kun on yö, niin pukki syö.

Kun tontut tekivät lahjakellarin, niin pukki ajo pihaa hienon Ferrarin.

Kun muori polttopuita sahaa, niin pukki sanoo, et ruoka on pahaa.

Muori tekee torttuja, mut silti niist tulee iha korppuja.

Kun tontut ajavat partaa, niin pukki etsii omaa harjaa.

Kun muori toi kotiin räppärin, niin pukki oli jo ostanut parhaan peliläppärin.

Täs oli pari riimiä, mä en tarvinnut mitää tiimiä.

Tittamari Marttisen perustelut:

Tämä runo on kirjoitettu pilke silmäkulmassa! Korvatunturin väen tuttuja ja hassuja joulupuuhia kivasti riimiteltyinä. Joulua voi odottaa myös runoillen ja räpäten!

Kadonnut toiveruuvi

Joonas Kuosa, 11, Espoo

Oli joulukuun 16. päivä. Johtajatonttu Jukan huoneen oveen koputettiin ja joulupukki astui sisään. Jukka istui pöytänsä ääressä.

– Meillä on vakava ongelma, joulupukki sanoi.

Jukka sanoi, että kaiken pitäisi olla kunnossa, mutta joulupukki jatkoi:

– Lahjatietokoneestamme on hukkunut tärkeä osa, toiveruuvi, jonka tehtävä on pitää konetta pystyssä. Jos ruuvia ei löydetä lähipäivinä, joulu saattaa mennä pilalle, sillä nopein varaosa ehtii tänne vasta viikon kuluttua ja helikopteri on rikki.

Jukka kertoi, ettei tiedä mitään asiasta, mutta pukki kertoi valinneensa Jukan johtamaan etsintöjä. He hyvästelivät toisensa ja pukki lähti.

Yhtäkkiä Jukka muisti, että hän oli lainannut toiveruuvia omiin tarkoituksiinsa, mutta hän ei uskaltanut kertoa tätä pukille, koska hän pelkäsi joutuvansa hankaluuksiin. Jukka kuitenkin tajusi, ettei enää muistanut, missä toiveruuvi oli ja kauhistui. Hän päätti mennä aikaisin nukkumaan ja toivoi, että asiat olisivat huomenna paremmin.

 

Hän hapuili pimeässä pelkän taskulampun valossa ympäri pajaa tuloksetta. Mutta yhtäkkiä Jukka kompastui johonkin, mikä aiheutti hälytyksen ja valot alkoivat vilkkua.

Seuraavana yönä Jukka lähti etsimään ruuvia. Hän hapuili pimeässä pelkän taskulampun valossa ympäri pajaa tuloksetta. Mutta yhtäkkiä Jukka kompastui johonkin, mikä aiheutti hälytyksen ja valot alkoivat vilkkua. Hetkessä hänen ympärillään oli kauhea joukko tonttuja. He hälisivät ja juoksivat ympäriinsä.

Kohta joulupukki saapui paikalle. Hän näki Jukan ja pyysi tämän huoneeseensa. Huoneessa joulupukki kysyi mitä Jukka oli tehnyt pajassa yöllä. Jukka selitti hätäisesti olleensa kävelyllä, koska ei saanut unta. Joulupukki ei näyttänyt uskovan, mutta päästi Jukan kuitenkin pois. Jukka ei saanut unta koko loppuyönä.

Seuraavana päivänä hän käveli ympäri Korvatunturia ja huomasi, että kaikki tuijottivat häntä. Hän tiesi mistä se johtui ja lähti takaisin huoneeseensa. Huoneessa hän istui tuolilla ja mietti, mitä tekisi. Sitten hän sai idean.

Hän muisti käyneensä nuorena Näin rakennat helikopterin -kirjekurssin ja ajatteli olevansa pätevä korjaamaan helikopterin. Hän ryhtyi toimeen ja kohta helikopteri oli taas kunnossa tai ainakin hän luuli niin. Seuraavana päivänä Jukka nousi helikopteriin ja lähti lentoon. Hän lensi varaosaliikkeen pihalle ja osti tarvittavan toiveruuvin.

Sitten hän lähti lentämään takaisin Korvatunturille. Korvatunturin lähellä helikopteri sanoi sopimuksen irti. Se lähti putoamaan maata kohti ja Jukka kauhistui.

Onneksi kopteri oli lensi matalalla ja putosi lumikasaan. Jukalle ei käynyt kuinkaan ja hän lähti juoksemaan pukin toimiston luo. Hän astui sisään ja näytti pukille ruuvin. Pukki riemastui ja lähti kiireen vilkkaa asentamaan sitä lahjatietokoneeseen. Kun ruuvi oli paikallaan koneessa, Pukki kiitti Jukkaa ja lähti takaisin huoneeseensa. Jukka meni myös omaan huoneeseensa ja, kun hän etsi saksia hän avasi pöytälaatikkonsa ja siellä oli... Arvasit oikein, toiveruuvi!

Tittamari Marttisen perustelut:

Toiveruuvi on hallittu ja hauska tarina, jonka jännittävä toiveruuvi kutittelee mielikuvitusta. Sujuvasti kirjoitettu tarina, jossa on sopivasti vauhtia ja käänteitä.