Perhe

Miten kertoa lapsille ympäristöasioista ymmärrettävästi, Finlandia-voittaja Siiri Enoranta?

Julkaistu:

Perhe
IS haastatteli Finlandia-palkittuja Siiri Enorantaa ja Seppo Aaltoa.
Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon sai tänä vuonna Siiri Enorannan Tuhatkuolevan kirous (WSOY).

Kirjasi käsittelee muun muassa kysymyksiä ympäristön tulevaisuudesta. Miten kertoa lapsille ympäristöasioista ymmärrettävästi?

– Tuhatkuolevan kirouksessa ihmisten yhteys luontoon on tiivis ja horjumaton, eivätkä tarinani maailman ihmiset ole vieraantuneet luonnosta niin kuin koen, että meidän maailmamme ihmiset ovat. Romaanihenkilöideni kotimantereella Indarasiassa luonnonsuojelu on yhtä normaalia kuin hengittäminen, jokainen lapsi kasvatetaan kunnioittamaan ympäröivää luontoa ja ymmärtämään, että ihmiset ovat saumaton osa sitä. Jos puu kaatuu, tilalle istutetaan uusi, kukkia ei poimita huvin vuoksi, eläimiä voidaan kyllä syödä, kun ne kuolevat vanhuuteen, mutta niitä ei kasvateta ruuaksi.


– En halua tarinoissani osoitella enkä saarnata, mutta uskon, että tätä kirjaa lukiessa niin lapsi kuin aikuinenkin tulee miettineeksi omaa luontosuhdettaan, ja saattaa kyseenalaistaa yhteiskuntamme ympäristölle tuhoisia normeja.

Ehdolla lasten- ja nuortenkirjallisuuden sarjassa olivat myös Magdalena Hain Royaumen aikakirjat 1: Kolmas sisar (Otava), Maija ja Anssi Hurmeen Skuggorna/Varjostajat (Schildts & Söderströms/S&S), Riina Mattilan Järistyksiä (WSOY), Sanna Sofia Vuoren ja Linda Bondestamin Ägget/Muna (Förlaget/Teos) sekä Taru Anttosen ja Milla Karppisen toimittama Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille) – Kertomuksia rohkeista naisista Minna Canthista Almaan (Into), joka oli lukijoiden suosikki äänestyksessä.

Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon sai Seppo Aallon kirja Kapina tehtailla – Kuusankoski 1918 (Siltala).
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Seppo Aalto, olet kotoisin Kuusankoskelta. Nyt kirjan valmistuttua katsotko uusin silmin tehtaita Kuusankoskella?

– Opin työn aikana ymmärtämään, kuinka merkittävää Kymi-yhtiön paperiteollisuus Kuusankoskella oli ennen vuotta 1918. Tehtaat olivat alansa kansainvälisiä suurtuotantolaitoksia. Työntekijöitä oli parhaimmillaan yli 4 000 aina 1970-luvun loppuun asti. Siitä alkoi paikkakunnan paperiteollisuuden alasajo, joka huipentui 2006 Voikkaan tehtaan lopettamiseen. Nykyään työntekijöitä on noin 800. Tajusin tehtaiden menneen ajan suuruuden verrattuna nykypäivään.

– Lähes kaikki paikkakunnalla asuneet perheet saivat toimeentulonsa siitä, että koneet syytivät paperia maailmanmarkkinoille. Huomasin, että tehtaista muodostui kuusankoskelaisille elämän keskipiste, joka loi tehdaspaikkakunnalle omaleimaisen, sulkeutuneen työväenkulttuurin, joka rajasi ulkopuolelle ruotsinkielisen herrasväen omaksi, työväestöstä eristyneeksi ryhmäksi.

– Tehtaat olivat ihmisten mielissä jotain itseään suurempaa. Ne olivat sampo, joka turvasi arkipäivän elämän toimeentulon ja jauhoi hyvinvointia. Tehdas oli kaikenkattava varjo, joka toi valon.

– Työtä tehdessä kävi selväksi työväestön ja tehtaan virkamieskunnan välillä oli leveä sosiaalinen kuilu. Se näkyi elämän jokaisella osa-alueella pukeutumisesta asumiseen ja yhteiskunnalliseen statukseen. Kuusankosken tehdasyhteiskunta oli harvinaisen selkeä luokkayhteiskunta, jonka luonteen tajusivat sekä työläiset että herrat. Eriarvoisuus olikin yksi tärkeimmistä syistä siihen, että tehtailla puhkesi kapina 1918.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Tieto-Finlandia-ehdokkaita olivat myös Tuomas Aivelon Loputtomat loiset (Like), Kaisa Haatasen ja Sanna-Mari Hovin Monarkian muruset – Kaiken maailman kuninkaallisia (Johnny Kniga), Risto Siilasmaan ja Catherine Fredmanin Paranoidi optimisti – Näin johdin Nokiaa murroksessa (Tammi), Ville Similän ja Mervi Vuorelan Ultra Bra – Sokeana hetkenä (WSOY) sekä Helena Ruuskan Hugo Simberg. Pirut ja enkelit (WSOY), joka oli lukijoiden suosikki äänestyksessä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt