Perhe

Joulutarinakalenterin luukku 1: Tonttu variksen selässä

Julkaistu:

Julkaisemme aattoon asti joka päivä koululaisen kirjoittaman joulutarinan. Lue tänään Selja Kaukoniemen, 10, tarina. Ehdit osallistua 9.12. asti!
Oli 13. päivä joulukuuta. Aurinko paistoi hennosti paksun pilviverhon läpi. Kaduilla kulki runsaasti ihmisiä. Lapset leikkivät pihoilla lumisotaa ja rakensivat lumesta rakennelmia. Kukaan ei huomannut pientä tonttua, joka tarkkaili ihmisten puuhia ja oli valmiina tekemään muistiinpanoja, jos joku käyttäytyisi huonosti.

Välillä tonttu suki pitkää partaansa ja mietti ankarasti, mistä pitäisi laittaa merkintä vihkoon ja mistä ei. Tonttu oli tarkka, koska oli hutiloinut ennen tehtävissään.

Hän oli vahingossa sekoittanut kaikki joululahjat keskenään ja polttanut joulumuorin piparkakut, vaikka oli luvannut ottaa ne ajoissa uunista pois. Joulupukki oli katsonut parhaaksi siirtää tonttu muihin tehtäviin.

Tonttu katsoi kelloaan. Se näytti tasan kymmenen aamulla. Tonttu kiipesi puuhun ja hivuttautui paksulle oksalle, jolla istui varis. Hän kysyi varikselta:
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

­– Kröhöm, tuota, tuota saisinko kyydin Korvatunturille?

­– Kraak, ei minulla ole aikaa mokomien menninkäisten kyyditsemiseen, varis raakkui ivallisesti.

­– Mutta työvuoroni on loppunut, sanoi tonttu.

­– Ei minua sinun työvuorosi kiinnosta! huusi varis.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

­– Te varikset olette kuulemma nopeita lentäjiä, sanoi tonttu.

­– Tietenkin olemme, sanoi varis ja jatkoi:

­– Muuten, miksi minun pitäisi sinua kutsua? Kävisikö se Menninkäinen tai Kärpäsen lika tai…

­– Voisitko kutsua minua ihan oikealla nimelläni? Nimeni on Tomera, Tonttu sanoi kohteliaasti.

­– Selvä, sanoi varis.

­– Niin, takaisin asiaan. Näyttäisitkö minulle kuinka nopeasti pystyt lentämään Korvatunturille? kysyi Tomera.

­– Kapua selkääni niin näytän, sanoi varis.

Tomera oli onnistunut huijaamaan varista. He lensivät yli järvien ja jokien. Vaikka he lensivä nopeasti, Tomera huomasi, että kaikkialla oli hyvin paljon roskia. Tyhjiä muovipulloja, muovipusseja ja leluja.

Tilanne vaikutti vakavalta. Lopulta varis sanoi:

­– Olemme perillä. Kuinka kauan minulla kesti?

­– Puoli tuntia, Tomera sanoi.

Varis laskeutui lumiseen maahan.

­– Hahaa, minä jätän sinut tänne. En halua että ärsytät minua selässäni, varis sanoi ja lähti.

Kun variksesta näkyi enää pieni musta piste taivaalla, Tomera sanoi hiljaa:

­– Varikset ovat aika yksinkertaisia. Taisi kokonaan unohtaa, että tänne minä halusinkin.

Tomera lähti kävelemään kohti lelupajaa, joka näkyi edessä. Matka pajalle oli pienelle tontulle vaikea. Tomera upposi ainakin kymmenen kertaa lumeen. Lopulta hän oli pajan ovella. Hän astui sisään.

Pajassa oli juuri valmistunut kasa leluautoja. Hän kysyi muilta tontuilta:

­– Oletteko nähneet kuinka paljon roskaa näistä leluista tulee?

­– Kamalaa! muut kauhistelivat.

Joku tontuista sai idean roskien vähentämiseksi:

­– Kerätään meidän vanhat lelumme, joita emme tarvitse ja annetaan ne jouluaattona lapsille.

Ja niin he tekivät. He myös kirjoittivat jokaiseen joulukorttiin:

Pidetään yhdessä huolta ympäristöstä.

Haluatko osallistua joulutarinakisaan? Se onnistuu tästä linkistä!

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt