Perhe

Kommentti: Vauva ei mahdu kaavaan – syntyvyytemme lasku ei ratkea ekonomistien opeilla

Julkaistu:

Taloustiede on hyvä renki, mutta nyt se on ollut isäntä liian kauan, kirjoittaa erikoistoimittaja Seppo Varjus.
Hiljan heräsi taas huoli, että suomalaiset loppuvat kesken. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan kohtalokas hetki koittaa kuviteltua aiemmin. Vuosi 2018 on kolmas peräkkäinen, kun suomalaisia kuolee enemmän kuin syntyy.

Työtätekevät vähenevät ja eläkeläisten osuus kansasta kasvaa. Lastentarhan iloinen mekkala hiljenee, ei kuulu pajoilta vasaran pauke. Ahdasta on vain vanhainkodissa.

Ekonomistit kiirehtivät kommentoimaan tilastokeskuksen ennustetta.

– Näiden väestöennusteiden oletusmuutosten takia kestävyysvaje kasvaa vajaasta seitsemästä miljardista kahdeksaan miljardiin, sanoi johtava ekonomisti Mauri Kotamäki keskuskauppakamarin tiedotteessa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Kyyti on kylmää, kun ajatellaan kansantalouden kestävyyttä, kirjoitti pääekonomisti Ralf Sund STTK:n blogissa.

– Hyvinvointivaltion ”lujuuslaskelmat” joutuvat todellakin koetukselle, kommentoi Säästöpankkiryhmän pääekonomisti Timo Vesala Talouselämälle.

Ongelma on tunnistettu. Jotain täytyisi tehdä.

Kun ihmisille maksetaan palkkaa siitä, että he osallistuvat yhteiskunnalliseen keskusteluun, on hyvä, että he osallistuvat siihen. Ekonomistit ovat osallistumisessaan kiitettäviä. Lapsiluvun kasvattamiseen heillä ei ole ratkaisuja.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Toki ekonomistit sanovat, että nyt tarvitaan eläkeremonttia. Mutta niin he sanovat myös, kun ulkona sataa. Tai ruoho kasvaa. Taitaa olla jossain teoriakirjassa.
Lasten hankkimiseen vaikuttavat terveydelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset seikat. Myös taloudelliset seikat vaikuttavat, mutta vain omalta osaltaan.

Taloudellinen ratkaisu olisi yksinkertainen. Luotaisiin kaava, jonka mukaan lasten hankkiminen kannattaa aina, ja sen jälkeen propagoitaisiin sitä niin, että kaikki uskoisivat. Mutta petiin mennessään kaksi ihmistä eivät ajattele pankkitiliä vaan seksuaalista nautintoa.

Lapsien hankkimista harkitessaan pariskunta ajattelee sukulaisten toiveita, työelämän kiireitä ja sitä mihin aikaan päiväkoti menee kiinni.

Sotien välissä monen maan johtajat saivat kansalaisensa uskomaan, että on isänmaallinen velvollisuus synnyttää lapsia, jotta näistä kasvaisi tykinruokaa. Siinä ei ollut taloudellista järkeä eikä paljon muutakaan.
Ekonomisteilla olisi varmasti helpompaa, jos heillä ei olisi korvattu papistoa parikymmentä vuotta sitten. Ekonomistien kaavoilla vaikeat moraaliset pulmat muutetaan laskelmiksi, joissa kaiken voi muka mitata euroissa.

Kokonaisia valtioita koetetaan ohjata näiden nykyajan lastenlorujen mukaan. Hermostuneen poliitikon taustalla on aina narisevaääninen ekonomisti tilastojaan lukemassa. Näin päädytään umpikujaan, ja Suomi on päätynyt umpikujaan.

Ekonomistin mielestä tässä nyt yksinkertaistetaan ja banalisoidaan hänen tiedettään. Mutta juuri niin uskonto toimii. Kristinuskokin on pohjimmiltaan karu ja armoton oppi, yksinkertaiset ja hyväsydämiset ihmiset ovat vain tehneet siitä lempeän ja armollisen version. Taloustieteeseen suhtautuvat samanlaisella kunnioituksella varsinkin ihmiset, jotka kokevat itsensä menestyneiksi ja tärkeiksi.

Ei ole taloustieteen vika, että siitä tuli uskonto. Suuret aatteet kuolivat ja asiat yritettiin hoitaa pikku säädöillä. Kuviteltiin vaikka, että ilmastonmuutoksen voi pysäyttää haittaverolla.

Vuonna 2008 maailmantalous romahti, mikä oli joidenkin ekonomistien ennustusten mukaista ja toisten ekonomistien ennustusten vastaista. Joka tapauksessa usko ekonomisteihin kasvoi, sillä sellaista on usko.

Ennen ekonomistien aikaa elettiin lyhyt ajanjakso, jona sosiologit saivat selittää maailmaa. Hekin olivat yleensä väärässä, kuten ihmiset yleensä, ja seurasivat oppeja, jotka vanhenivat äkkiä, kuten opeille käy. Sosiologien viisauksista tuli höpinöitä.

Silti niille olisi taas käyttöä. Esimerkiksi syntyvyyden vähenemiselle sosiologeilla voisi olla selityksiä, jotka johtaisivat ratkaisuihinkin.

 

Syntyvyyden vähenemiselle sosiologeilla voisi olla selityksiä, jotka johtaisivat ratkaisuihinkin.

Kun valeuutiset levisivät, taloudellisen hyödyn tavoittelemiseksi perustetut sosiaalisen median yhtiöt hätääntyivät, sillä nehän halusivat voiton lisäksi tehdä vain hyvää. Sosiologit, tai vielä paremmin antropologit, olisivat voineet kertoa, kuinka käy, kun alkukantaisten ihmisiin korviin vyöryy joka puolelta vereviä juoruja.

Kun vaarallisia miehiä alettiin taas äänestää valtioitten johtoon, ei siinä ainakaan heidän äänestäjiensä taloudellinen etu toteutunut. Pitäisi selittää, miksi he kuitenkin niin äänestivät. Taas olisi tilausta sosiologeille ja antropologeille. Tai oikeastaan psykiatreille.

Taloustiede on omissa rajoissaan hyvä yhteiskunnan palvelija. Yhteiskunnan ohjastajaksi siitäkään ei yksin ole.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt