Tonista piti tulla kylän K-kauppias, menehtyi vain 13-vuotiaana – tuntemattoman julmat sanat satuttivat surevaa äitiä

Julkaistu:

Anne Kaarlenpoika muistaa kuolleen poikansa ennen kaikkea tämän elämästä, ei kuolemasta.
Toni oli päättänyt 10-vuotiaana, että hänestä tulee kylänsä K-kauppias. Hän rakentaisi talon metsään ja hänen tyttökaverinsa olisi pitkä ja vaalea.

– Toni oli suunnitellut elämänsä valmiiksi. Hänellä oli kaikki valmiina. Toni oli nauravainen poika ja älyttömän kiltti. Jos kaksi iltatähteäni polkee nyt jo mulle jalkaa, Toni ei ikinä noussut mua vastaan, äiti Anne Kaarlenpoika hymyilee.

Vielä siinä vaiheessa, kun Toni oli saattohoidossa, poika jaksoi vielä leikkiä. He juoksivat äidin kanssa kilpaa osastolle, leikkivät piilosta ja heittelivät toisiaan paperipalloilla.

Toni ehti sairastaa vajaat kaksi vuotta. Hän menehtyi leukemiaan 13-vuotiaana vuonna 2012. Pitkittynyt yskä olikin oire vakavammasta. Toni ohjattiin terveyskeskuksesta Lahteen ja laitettiin siellä suoraan eristyksiin. Sieltä hänet vietiin Tampereelle.

– Kukaan ei kertonut, missä mennään. Luin lähetteestä latinankielisiä sanoja ja soitin ukolle, että suomenna ne Googlen kautta. Sitä kautta sain tietää, että kyseessä on leukemiaepäily.


– Kun poika vietiin ensimmäiseen luuydinkokeeseen, hän huusi kuin palosireeni, ettei halua kuolla. Mutta sen jälkeen hän sopeutui. Elettiin koko ajan, että tehdään tämä nyt, ja sitten kun olet terve, kaikki on ohi. Toni teki kaikki niin kuin käsketään, jotta tämä olisi kohta ohi. Se oli sitten ohi väärällä tavalla, äiti sanoo hiljaa.

Sama sairaus kulkee suvussa

Ennen pojan sairastumista Anne Kaarlenpojan äiti oli kuollut keuhkoinfektioon. Äidillä oli pahanlaatuinen veritauti MDS eli myelodysplastinen oireyhtymä. Sama tauti on diagnosoitu Kaarlenpojalla itsellään sekä hänen esikoisellaan.

Heidän suvustaan löytyi geneettinen Gata2-oireyhtymä, joka johtaa hoitamattomana leukemiaan. Sen ainoana hoitomuotona on rankka kantasolusiirto, joka on tehty Kaarlenpojalle sekä hänen tyttärelleen.

– Ensin kuoli mun äiti, sitten vuosi siitä paloi meidän kotitila, sen jälkeen Toni sairastui. Sen jälkeen mulle alettiin tehdä kantasolusiirtoa. Löin pakit päälle, kun tytöllä alkoi heittämään. Tyttö kävi hoidot, sitten kävin minä ja nyt 7-vuotiaan tyttöni pitäisi käydä ne, Kaarlenpoika luettelee.

Se on raskas lista kenellekään kannettavaksi. Valoa on silti.

– Hoidot ovat onnistuneet tytöllä hyvin ja hän elää suhteellisen normaalia elämää. Itse en vielä. On pieniä takapakkeja tullut, muttei tämä nyt ihan pahimmasta päästä ole, sarkastinen nainen heittää.

Vierellä syntymässä ja kuolemassa

Tonin kuolemasta on kuusi vuotta. Kaarlenpoika on yksi niistä ihmisistä, jotka puhuvat Henna Mäkelinin kirjoittamassa tietokirjassa Kuolema – kaikki mitä olet aina halunnut tietää (S&S) kokemuksistaan siitä, kun kuolema tulee liian lähelle.

Poikansa kuolinhetkeä Kaarlenpoika kuvailee seesteiseksi. Äiti oli paikalla ex-miehensä kanssa sairaalavuoteen vierellä.

– Kun Toni syntyi, oltiin exä ja minä paikalla. Kun Toni kuoli, oltiin exä ja minä paikalla. Exä on pessyt Tonin ensimmäisen ja viimeisen kerran.


Kotona Kaarlenpoika ei voinut uskoa Tonin kuolemaa. Neljän lapsen äiti piti itsensä ylikiireisenä ja yritti olla pysähtymättä. Hän pelkäsi ajatuksia, jotka puskivat yksin ollessa päälle.

Ystävät alkoivat vältellä surevaa

Mäkelinin kirjassa kerrotaan, kuinka 80 prosenttia ystävistä ja tuttavista alkoivat vältellä Kaarlenpojan perheen kohtaamista. Kun Kaarlenpoika oli kaupassa kahden alle kaksivuotiaan lapsensa kanssa, hän jokelteli ja pelleili pientensä kanssa. Tonin kuolemasta oli kulunut kuukausi.

– Tuntematon nainen tuli luoksemme ja sanoi, että miten sinä voit nauraa, kun lapsesi on kuollut kaksi viikkoa sitten, hän ihmettelee.

Sanat sattuivat syvälle. Samalla tavoin koski, kun eräs vanhempi nainen tuli esittämään surunvalitteluja ja totesi heti perään, että onneksi sinulla on kolme muuta lasta, niin ei tunnu niin pahalta.

– No herranjumala totta kai se tuntuu. Pienen kylän etu on, että kaikki tietää sun asiat, vaikken ihmisiä tunnekaan. Nämä olivat pahimmat kokemukset, mutta muuten on ollut tosi ystävällistä sakkia. Lähimmäisenrakkaus on täällä Kausalassa näkynyt, hän kiittelee.


Toni pysyy mielessä joka päivä

Osanottojen kuuleminen tuntui Tonin kuoltua jotenkin tyhjältä ja merkityksettömältä. Kaarlenpoika arvostaa niitä, jotka pysähtyivät, tulivat lähelle ja osoittivat tukeaan. Ei siihen mitään sen suurempia sanoja tarvittu, tärkeämpää oli tunne, että toinen välittää.

Toni on äidin mielessä joka päivä. Muille lapsille on kerrottu Tonin elämästä sekä kuolemasta avoimesti. Tonin tavarat ovat lipastossa ja nuorimmat siskot käyvät pyytämässä, saako niillä leikkiä. Kun Toni tulee mieleen, äiti muistelee ennen kaikkea hänen elämäänsä – ei kuolemaansa. Joulukortteihin hän kirjoittaa yhä kaikkien lastensa nimet.


– Mulla on pieniä lapsia ja muistan, mitä Toni ja hänen sisarensa tekivät siinä iässä. Arjessa muistelen, minkälaista meidän elämä oli Tonin eläessä. Se on sitten mun omaa aikaa, kun muistan kuolemaa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt