Perhe

Meri Vennamo kertoo tyttärensä tarinan: ”Meillä kaikilla on ikävä Susannaa”

Julkaistu:

Haastattelu
Meri Vennamosta tuli Susanna-tyttären kuoleman jälkeen 10- ja 8-vuotiaiden lastenlasten huoltaja. Lapset asuvat viikonpäivät sijaisperheessä ja viikonloput mumminsa luona. Ilta-Sanomille antamassaan haastattelussa Meri Vennamo kertoo tyttärensä tarinan.
Meri Vennamon, 70, kotona on japanilainen seinärulla, jossa on kurki ja neljä klassisten alkuaineiden merkkiä: vesi, ilma, tuli ja maa.

Seinätaulu on lahja Merin ainoan lapsen Susannan Japanissa asuvalta ystävältä. 36-vuotias Susanna Donner kuoli lokakuussa 2017.

– Kurjen merkitys japanilaisessa ajattelussa on, että kurki lentää niin että se on vapautunut maailman murheista, Meri Vennamo kertoo.

Lahja liikuttaa Meri Vennamoa. Se on hänen mielestään osuva. Susanna ymmärsi itämaista ajattelua.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Susanna uskoi, että on olemassa paljon monimuotoisempi maailma kuin tieteellisesti voidaan todistaa. Kinasimme siitä. Sanoin, ettei ole tuollaisia henkimaailman juttuja.

Kahden julkisuudenhenkilön lapsena Susanna Donner oli aikansa kohuvauva.

Hänen sukupuunsa on suomalaisessa mittakaavassa ainutlaatuinen. Hänen isänsä on elokuvaohjaaja Jörn Donner ja isoisänsä Smp:n perustaja ja puoluejohtaja, kansanedustaja ja ministeri Veikko Vennamo. Merin veli Pekka Vennamo on moninkertainen ministeri.

– Isäni Veikko oli politiikassa jo kun synnyin. Meillä oli onnellinen perhe, hyvin värikäs ja eläväinen. Keskustelimme paljon, Meri Vennamo kertoo.


Nuorena Meri ei tykännyt ollenkaan, että hänen isänsä oli julkisuudessa. Myöhemmin hän on ollut erittäin tyytyväinen sen sukupolven jälleenrakennustyöstä.

– Se oli hienoa aikaa. Oli vielä aatteita ja ajatuksia. Sillä lailla hyvinvointivaltiota rakennettiin.

Susanna poseerasi lapsena lehtikuvissa yhdessä Helsingin kunnallispolitiikassa vaikuttaneen äitinsä Meri Vennamon kanssa.

Susannan suhde isäänsä Jörn Donneriin oli nuorena tiiviimpi kuin aikuisena. Tytär kävi usein isänsä luona Bromarvissa.

Täysi-ikäisenä hän näki isäänsä vähän.

Äidilleen hän oli kaikki kaikessa.

– Susanna oli nätti, rohkea ja hirveän suora. Hän oli melkein liiankin älykäs.

– Äitini Sirkka osasi seitsemää kieltä. Susanna oli perinyt häneltä kielitaidon.

Susanna Donner opiskeli Helsingin yliopistossa matematiikkaa. Yhtenä päivänä hän ilmoitti jättävänsä kaiken. Hän oli tuolloin 27-vuotias.

– Susanna sanoi, että hän on rakastunut thaimaalaiseen mieheen ja muuttaa Thaimaahan. Se tuntui hirveän sokeeraavalta. Hänellä ei ollut miehensä kanssa yhteistä kieltä.

Äiti saattoi tyttärensä lentokentälle. Puolet matkatavaroista oli kirjoja.

– Kukin kulkee omia polkujaan. Mitä siitä voi sanoa.

Susanna oli tutustunut tulevaan aviomieheensä matkalla Etelä-Thaimaassa. Yksi Susannan ystävistä oli suomalainen sukeltaja.

– Hän muutti Kaakkois-Aasiaan osaamatta sanaakaan kieltä ja oppi kaiken.


Meri Vennamo kävi usein tyttärensä luona kylässä. Thaimaa on hänestä hieno kulttuuri. Siinä on paljon syvyyttä.

Nuori pari sai kaksi lasta, nyt 10-vuotiaan Noahin ja 8-vuotiaan Isabellan.

Nelihenkinen perhe asui maaseudulla, missä villinorsut kävelivät. Puolet vuodesta Susanna vietti lastensa kanssa Suomessa. Susannan mies Nun ei koskaan käynyt vaimonsa kotimaassa.

– Hän oli hiljainen ja vähän buddhalainen.

Viisi vuotta sitten Nun sairastui lymfoomasyöpään. Hän kieltäytyi hoidoista. Susanna ja lapset hoitivat häntä kotona.

– Ensin hänen toinen silmänsä sokeutui ja sitten toinen.

– Hän pyysi aina, että lapset koskettelisivat hänen kasvojaan, kun hän ei enää nähnyt.

Yhdeksän kuukautta diagnoosista hän kuoli.

– Kun Nunne oli kuollut, me aloimme Susannan kanssa itkeä. Paikalliset sanoivat, että ei saa itkeä. Se on paha asia ja sotkee henkimaailmaa. Thaimaan maaseudulla on kaikissa taloissa henkien alttari pihalla.

Miehensä kuoleman jälkeen Susanna päätti muuttaa lastensa kanssa Suomeen. Alku oli hankalaa. Kumpikaan lapsista ei osannut sujuvasti suomea.

Pieni perhe asettui asumaan Meri Vennamon asuntoon Helsingin Ullanlinnassa.

Se oli heidän kotinsa puoli vuotta.

Muutos entiseen oli suuri.

– Susanna sanoi, että hän ei enää jaksaisi aloittaa Suomessa alusta. Hän koki traagiseksi, että joutui palaamaan siihen, mistä oli lähtenyt. Hän ei olisi halunnut sitä, mutta lasten takia hän tuli.



Meri Vennamon mielestä Susanna oli hirveän hyvä äiti. Hän rakasti lapsiaan yli kaiken. Lapsissa on paljon äitinsä piirteitä.

– Noah ja Isabella ovat hirveän luovia ja välkkyjä ja tunne-elämältään terveitä. Nykyään he puhuvat täydellistä suomea.

Susanna Donner ehti asua Suomessa kaksi ja puoli vuotta. Toisen vuoden hän oli hyvin sairas. Meri Vennamo on lukenut myöhemmin tyttärensä sairaalapapereista, että viimeisenä vuotenaan hän kävi 32 kertaa HYKS:ssä tutkimuksissa.

Oireiden syytä ei löydetty. Kuolema tuli yllättäen perjantaina 27.10.2017. Susanna sai mahdollisesti aortan pullistumaan liittyneen massiivisen sisäisen verenvuodon.

– Hän ehti teho-osastolla kirjoittaa meille viestit, Meri Vennamo kertoo.

Meri ja lapset olivat vuoteen ympärillä, kun elintoimintojen ylläpitohoito lopetettiin.

”Mitä pelkään? Olen osa äärettömyyttä, osa kaikkeuden suurta voimaa”, Susanna Donner kirjoitti sairaalavuoteeltaan.

Allekirjoituksena oli The Wild one forever.

Meri Vennamo muistelee tyttärensä elämää lempikahvilansa Cafe Caruselin terassilla Helsingin Kaivopuistossa york­shirenterrierinsä Akin kanssa. Koiran nimi on lastenlasten keksimä.

– Aki on Salatut elämät -televisiosarjassa se pahis, mutta tämä Aki ei ole pahis ollenkaan. Se on kiltti.

Mennyt talvi on ollut Merin elämässä syvähenkinen ja rauhallinen.

–  Surun kanssa oppii elämään. Olemme lastenlasten kanssa yhdessä surreet. Susannan elämä jatkuu lapsissa. Olen todella kiitollinen, että on lapset. Ihanat lapset jäi.

– En ole ollut hirveän synkissä tunnelmissa.

Meri Vennamo on nyt lastenlastensa virallinen huoltaja. He asuvat viikot maaseudulla kivassa sijaisperheessä. Viikonloput ja lomat Noah ja Isabella viettävät mumminsa Merin hoivissa.

– He asuivat minun luonani puoli vuotta, kun Susanna muutti Suomeen. Opin, että en jaksa enää tässä iässä olla kokopäiväisesti lastenlasteni huoltaja. En tunne siitä syyllisyyttä. Tämä systeemi pelaa hyvin.

– Tärkeintä on, että lapset saavat olla lapsia.

Surutyössä Meri Vennamoa on auttanut se, ettei hän ole koskaan ollut masentuvainen tyyppi. Hän on aina yrittänyt ajatella elämää positiivisen kautta.

– Susanna oli ihan erilainen. Hän oli pienestä lähtien taipuvainen melankoliaan.

– Luulen, että hän oli onnellinen kuitenkin, että sai toteuttaa elämäänsä miten halusi. Se oli vain vähän lyhyempi polku.



Meri Vennamo ei enää ajattele, että ihmisen elämän arvoa voisi mitata ajassa. Viime aikoina hän on lukenut paljon antiikin historiaa. Se on saanut hänet tajuamaan, että jokaisella on oma aikansa täällä.

– Susanna ehti elämänsä aikansa saavuttaa paljon. Kun mietin omaa elämääni ja sitä, kun olin 50- tai 70-vuotias, onko siinä välissä ollut lisäarvoa? Ei. Ehdin saavuttaa tärkeimmät asiat 50-vuotiaaksi mennessä.

– Lohdutan itseäni sillä. Tykkään toki tästä iästä. Voin istua illalla keittiössä kolme tuntia ja vaan funtsia asioita.

13 vuotta sitten kuollutta äitiään Sirkka Vennamoa Meri on kaivannut viime kuukausina paljon.

– Olen saanut äidin ajattelemisesta lohtua. Mietin, mitä äiti ajattelisi siitä, mitä meille on tapahtunut. Meidän äiti oli läsnä oleva.

–  Ajattelen, että kyllä äiti tietää. Saan siitä voimaa.

Meri Vennamolla on sisaruuksiinsa läheiset välit. Nytkin hän saa kesken haastattelun veljeltään Pekalta tekstiviestitse kutsun rapujuhliin. Ne järjestetään perinteisesti Sirkka-äidin syntymäpäivänä Pekan luona.

Elämä jatkuu. Meri Vennamo on miettinyt, oliko Susannan kohtalo tähtiin kirjoitettu.

– Susannan elämään kuuluivat unelmien täyttymykset ja synkimmät surut. Hänen suurin unelmansa oli, että hän rakastui ja löysi aidon rakkauden ja sellaisen maailman, joka tyydytti hänen ajatuksiaan.

Nyt tärkeintä on, että lapsenlapsilla on kaikki hyvin.

– Suru yhdistää. Olemme läheisiä toisillemme. Meillä kaikilla on ikävä Susannaa.